20 kissanpäätä :)

Sain kuin sainkin 20 kissanpäätäni tehtyä. Tarkoitus oli kokeilla, miten hieman kapeampi ja tarkoituksellisempi harjoittelu mahtaisi toimia. Ja ihan suht hyvinhän se toimi. Piirtäminen oli niin paljon helpompaa kun mielessä oli jokin tietty tavoite. Oli helppo istua alas ja vain piirtää kun tiesit jo etukäteen mitä piirtäisit.

Ihka ensimmäisen pään kanssa huomaa miten ruosteessa sitä aina on tovin tauon jälkeen. Seuraavan pään kanssa homma alkoi kuitenkin jo sujumaan. Näitä tehdessä opin jo näkemään perusmuotoja vähän paremmin ja asennon ja kuvakulman piirtäminen kävi helpommaksi. Sitä oppii myös kiinnittämään huomiota pieniin yksityiskohtiin kuten vaikkapa kissaeläinten korkeisiin poskipäihin.

Tätä tutkielmaa olisikin tarkoitus hyödyntää eräässä työssä, mutta koska aikatauluuni on ängennyt muutama vähän kiireisempi juttu, nämä jäävät vielä toviksi hautumaan. Vaikka olenkin todella tympääntynyt taidekilpailuihin, päätin kuitenkin ottaa osaa DeviantArtin watercolorists - ryhmän syyskilpailuun jonka teemana on 'Muutos'. Tällä viitataan vuodenaikojen vaihteluun, lintujen muuttoon jne.

Näistä kissanpäistä innostuuneena päätin soveltaa samaa tekniikkaa ennenkö aloin suunnitella työtäni paperille.

Ensin etsin kuvia laulujoutsenista ja halusin erityisesti kiinnittää huomiota niiden pään muotoon. Sitten tein pari suunnitelmaa itse työstä.

Halusin piirtää toisen joutsenista siivet levällään joten tein muutaman elepiirroksen, jossa havittelin joutsenen muotoa.

Tovin tutkimuksen jälkeen päädyinkin sitten tähän raakavedokseen. Koska työn tulee olla vesiväreillä tehty, en työstä tätä tämän enempää vaan siirrän kevyet ääriviivat vesiväripaperille ja pyrin luomaan lopullisen tunnelman värien avulla.

Kaikenkaikkiaan tämä tekniikka tuntui paljon paremmalta kuin se, että yrittää tehdä kaikkea kerralla. Taustaa varten katselin myös erilaisia vesiväritöitä niityistä ja pelloista, sillä halusin nähdä muiden taitelijoiden tulkintoja. Halusin myös luoda hieman tarinaa tähän kuvaan joten piirsin joutsenparin niin että ne katselevat kaukaisuuteen lentävää lintuauraa. Toinen joutsenista oikoo jo siipiään, valmiina liittymään muuttavien lintujen joukkoon.

Tänään olisi tarkoitus ruveta maalaamaan.

InkTober

InkTober on jo kovassa käynnissä etenkin Instagramin puolella. Aluksi ajattelin osallistua, mutta sitten tajusin etten halua pakottaa itseäni tekemään jotain ihan vaan somen takia. En tykkää musteella piirtämisestä, enkä siitä että minun pitää pakonomaisesti vain tehdä jotain ja äkkiä ladata se nettiin. Haluan nyt vain olla ja tutkailla kaikessa rauhassa, että mitä haluan tehdä ja miten.

Tässä puolukka jonka tein InkToberin mielessä pitäen. Olen tähän todella tyytyväinen ja pääsin lopulta kokeilemaan Strathmoren Mixed Media Tan - paperia. Kokemus oli todella mielenkiintoinen ja paperi skannautuu myös todella kauniisti. Tämä kuva on tehty vesivärikynillä, värikynillä sekä Pentel Pocket Brush Pen - sivellinkynällä.

Mass Effect Coloring Book

Päätin myös vihdoin ja viimein korkata toisen uusimmista värityskirjoistani. Ainut valitukseni näistä kirjoista on se, että osa piirroksista on sen verran tyyliteltyjä että osa hahmoista ei oikein näytä itseltään. Mutta kuvat ovat silti upeita ja paperikin osoittautui todella hyvälaatuiseksi vaikka se ensin vaikutti suorastaan pelottavan sileältä.

Päädyin valitsemaan kuvan, jossa on Geth Troopereita sekä Geth Colossus. Jostain syystä kuva huusi minulle heti: Therum!

Kuva on vielä melko kesken, mutta ainakin taivas, vuoret sekä Colossus ovat suurinpiirtein valmiita.

Ja tottakai tätä väritellessä pitää kuunnella asiaankuuluvaa musiikkia:

Matkani tähän asti ja ajatuksia oppimisesta

Olen ollut jo pidemmän aikaa enemmän ja vähemmän turhautunut omaan etenemiseen taiteen saralla. Tai pikemminkin siihen, että tuntuu ettei tätä etenemistä ole ollut enää hetkeen. Olen hidastunut todella paljon enkä oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Päätinkin pysähtyä hetkeksi ja katsoa vähän matkaani taaksepäin:

Kun aloitin jälleen taiteen parissa vuoden 2012 lopulla, tuotokseni paranivat melko tasaiseen tahtiin ja erityisesti väritystekniikkani parani huimaa vauhtia. Opiskelin jatkuvasti. Tein tutkimusta eri työkaluista, jonka seurauksena opin termeistä kuten 'valonkesto' tai 'happovapaa' tai 'arkistointikelpoinen'. Perehdyin myös digitaaliseen taiteeseen ja ostin itselleni Wacom Bamboo - piirtopöydän.

Ihan alkuun tein enemmän digitaalista taidetta ja ajattelin että perinteinen taide olisi vain varalla niihin hetkiin kun kaipaan vaihtelua tai en voi olla koneella jostain syystä.

Tämä on ehkä yksi aikaisimmista töistäni. Joko vuoden 2012 lopulta tai sitten 2013 alusta. Halusin kovasti perehtyä digitaaliseen taiteeseen. En sen kummemmin tutkinut oikeita tekniikoita, rupesin vain piirtämään ja maalaamaan.

Väritin paljon myös vanhoja piirroksiani. Tämä alkuperäinen piirros on muistaakseni vuodelta 2007 tai sitten 2008 ja väritin sen muistaakseni vuoden 2013 alkupuolella.

Tässä kokeilin ohjelmaa nimeltä ArtRage. Halusin tavoiteilla hieman maalausmaisempaa vaikutelmaa. Silmäni alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa oirehtia digitaalisesta taiteesta ja sain migreenikohtauksia.

Digitaalinen taide ei ehkä tuonut minulle sellaista iloa ja riemua kuin olisin toivonut. Rupesin myös oirehtimaan näytön valosta ja silmäni kipeytyivät ja sain migreenikohtauksia. Myös ranteeni kipeytyi helposti sillä piirtopöydän kynä on aika paksu ja ranteen liikkeet ovat vähän erilaiset kuin paperille piirrettäessä.

Kaipasin paperille piirtämistä ja muistin yhtäkkiä ne ajat kun ensimmäisen kerran löysin DeviantArt - sivuston ja ihastelin Goldenwolfin vesiväri + värikynätaidetta. Muistaakseni ihan ensi alkuun käytin joitain Derwentin tuotteita kuten InkTense. Aloin kuitenkin nopeasti turhautua niihin. Kun sitten lopulta sain rakkaat Polychromosini, maailma tuntui avautuvan. 120 - sävyn Faber Castell Polychromos - värikynäsetti on kulkenut kanssani siitä päivästä asti kun tilasin ne: 17.1.2013.

Tämä on ensimmäisiä perinteisiä töitäni värikynillä. Piirtojälki on ontuvaa ja väritystekniikkakin melko alkeellista. Käytin myös tussattuja ääriviivoja.

Tässä on kiva idea, mutta on selvää ettei minulla ollut vielä hajuakaan asettelun säännöistä. Hitunen perspektiiviä tästä löytyy ja puiden juuret ovat ihan OK.

Tämä oli muistaakseni aika nopea, hetken mielijohteesta tehty juttu. Revontulia en osaa vieläkään tehdä paljon tätä paremmin :D

Tämä oli muistaakseni Mass Effect - pelin inspiroima kuva. En piirrä ihmisiä oikeastaan ollenkaan joten tein olioversion Asari - rodusta.

Kuva, jonka piirsin Taika - lehden piirustuskilpailuun. Olin niin pettynyt kun en edes sijoittunut. Nyt kun katson tätä kuvaa niin vaikka itse piirros on suurinpiirtein OK niin väritystekniikka on todella hakusessa. Taustassa näkyy paljon rumia kynänjälkiä.

Tämän työn kanssa aloin jo käyttää hieman vesivärejä. Tussatut ääriviivat kulkivat yhä mukana. Sen verran muistan tästä työstä, että tein valtavasti tutkimusta tähän. Tämä on WoW - hahmoni keksimässäni varustemuunnoksessa. En edes muista montako kuvakaappausta otin tätä kuvaa varten.

Vaikka pidinkin värikynillä tekemisestä aivan hirveästi, tajusin kuitenkin pian miten aikaavieviä ne olivat. Aloinkin tehdä tutkimusta siitä, miten prosessia voisi nopeuttaa ja päädyin lopulta joko vesivärikyniin taikka sitten varsinaisiin vesiväreihin. Kokeilin ensin vesivärejä, sillä vesivärikynät tuntuivat liian kalliilta. Tein paljon erilaisia joulukortteja

Tässä oli mielestäni hyvä idea, mutta suttuinen väritys pilaa loppuvaikutelman. Erityisesti tausta voisi olla miljoona kertaa parempi.

Tähän olen edelleen tyytyväinen. Tosin minulla ei ollut hajuakaan miten siilien kasvot olisi tullut tehdä. Näyttäisi vähän siltä, että joku on piirtänyt Hopeanuoli - koiria kersana :D

Tässä oli myös hyvä idea, mutta en ehkä oikein osannut piirtää taustaa niin kuin olin sen omassa päässäni nähnyt.

Turhauduin hyvin äkkiä vesiväreihin ja ajattelin 'etten vain osaa'. Jälkeenpäin olen tajunnut että käyttämäni paperi ei vain ollut väritystyyliini sopivaa, mutta tuolloin en sitä vielä tiennyt joten päädyin ostamaan vesivärikyniä ja ajattelin että ne jotenkin aukaisisivat aivan uuden ulottuvuuden.

Kortti, jonka tein äidille kun hän valmistui laitoshuoltajan koulusta. Tähän käytin pääasiassa vesivärikyniä. Taustan tekeminen oli vaikeaa, sillä pigmentti ei käyttäytynytkään ihan niin kuin olisin toivonut.

Tässä myös yksi vesivärikynäkokeilu. Tässä näkyy taas hyvin miten paljon hankaluuksia minulla oli isompien alueiden kanssa.

Tein paljon erilaisia kortteja vesivärikynillä ja tavallisilla värikynillä. Tussattuja ääriviivoja käytin edelleen.

Aloin hyvin äkkiä turhautua vesivärikynien tiettyyn rajallisuuteen. Ne toimivat todella hyvin pienempien alueiden kanssa, mutta isompien alueiden kanssa ne eivät toimineet yhtään niin kuin olisin toivonut. Turhautuneena ajattelin, josko digitaalisuudesta löytyisi jonkinlainen ratkaisu. Aloin tehdä kokeiluja, jossa tein lyijykynätyön ja väritin sen sitten digitaalisesti.

Tein tätä todella kauan. Käytin mallina löytämääni valokuvaa. Näin jälkeenpäin ajatellen, tämä ei ole ihan OK sillä valokuvan käyttämiseen tulisi aina olla alkuperäisen valokuvaajan lupa! Älkää tehkö näin!

Hauska, pieni kettuhahmo jonka suunnittelin veljenpoikaani ajatellen.

Asetelmatutkielma. Lopputulos tässä on todella upea, mutta lätkiessäni digitaalisia värejä piirroksen päälle minusta tuntui kun en itse edes tekisi tätä työtä.

Silmä- ja migreeniongelmat tulivat kuitenkin aika äkkiä vastaan tämänkin tekniikan kanssa. Jatkuva turhautuminen eri välineiden kanssa alkoi tosissaan haitata työskentelyäni. Seuraavan vuoden pompinkin aika rajusti eri tekniikoiden välillä.

Halusin kokeilla vielä vesiväreillä ja vaikka olen tähän työhön tosi tyytyväinen, turhauduin aivan valtavasti siihen miten vaikeaa vesiväriä oli hallita. Sittemmin olen tajunnut että paperi ei vain ollut minulle sopivaa. Aloin myös turhautua tapaani piirtää ääriviivoja. Tässä vaiheessa olin myös ideoinut uuden allekirjoitukseni. Halusin jotain hauskaa ja ainutlaatuista, joka ei kuitenkaan häiritse itse teosta. Joten MM 'kissakoukerot' syntyivät.

Päätin ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja tein jonkin aikaa pelkkiä värikynätöitä. Tässä kokeilin vähän realismia. Käytin myös ensimmäisen kerran tekniikkaa jossa rapsutan veitsellä värikynäpigmenttiä paperille ja sitten sekoitan sen paperiin pumpulipuikolla. Aloin myös tehdä töitä ilman tussattuja ääriviivoja.

Tämä on yksi suosikkitöistäni vielä tänäkin päivänä. Vaikka tämä ei ehkä mikään tekniikan ihme olekaan, tykkään todella paljon tunnelmasta.

Tein pienen sarjan tilaustöitä. Tein työt teemoilla kevät, kesä, syksy ja talvi. Tilhikuva kuuluu itseasiassa tähän sarjaan ja edustaa talvea. Tein sen kuitenkin vuoden 2014 puolella.

Tässä minulla oli hyvä idea, mutta toteutus hieman ontui.

Tässä kokeilin ensimmäistä kertaa Hahnemühlen bambupaperia. Kokemus oli outo, mutta aloin kuitenkin kiinostua hieman erilaisesta paperista. Tähän asti olin pakkomielteen lailla pitäytynyt sileissä papereissa.

Tussattujen ääriviivojen hylkääminen tuntui työntävän töitäni oikeaan suuntaan. Aloin värittää pehmeämmin ja huolellisemmin. Koska en enää vain värittänyt 'viivojen sisällä', aloin kiinnittää enemmän huomiota varjostamiseen sekä itse värioppiin.

Tässä kokeilin jälleen vesivärikyniä. Paperina käytin bambupaperia. Tämä oli kilpailutyöni DeviantArtin Ori and the Blind Forest - ryhmän kilpailuun. Tulin toiseksi :)

Lisää kokeilua vesivärikynillä. Aloin myös kiinnittää enemmän huomiota taustoihin.

Aloin myös kokeilla erilaisia korttipohjia ja papereita. Tässä kokeilin pitkästä aikaa tussattuja ääriviivoja, joka teki minut entistä varmemmaksi siitä etten halua niitä enää käyttää.

Lisää Ori and The Blind Forest - fanitaidetta. Tässä kokeilin hieman hehkuefektien tekemistä.

Jälleen yksi korttipohjakokeilu. Tähän en ole yhtään tyytyväinen :/

Tässä kokeilin jotain ihan uutta ja tein värikynätyön karkealle paperille. Tykkäsin lopputuloseksta todella paljon. Paperin tekstuurin vuoksi jouduin harjoittelemaan kiillotustekniikkaa.

Väritystekniikkani alkoi parantua huimasti ja aloin siirtyä pois liian sileistä papereista. Aiemmin minulla oli ollut suorastaan pakkomielle sileistä papereista, mutta kun kokeilin erilaisia korttipohjia, aloin ymmärtämään miten tärkeää kerrostaminen on. Aloin kaivata hieman pehmeämpiä papereita ja myös vesivärimaalaminen alkoi taas kiinostaa.

Tähänkin vuoteen mahtui se pakollinen digikokeilu. Tähän teokseen olen kuitenkin todella tyytyväinen. Tässä todella näkyy se miten paljon enemmän huomiota aloin kiinnittää väreihin ja varjostukseen.

Tein jälleen sarjan joulukortteja. Tällä kertaa pääsin kokeilemaan uusinta paperiani: Hahnemühle Anniversaryä. Ja olin myyty. Vesivärityöskentelyni heräsi eloon aivan uudella tavalla. Yhtäkkiä sainkin kontrolloitua veden määrää aivan uudella tavalla ja minulle jäi myös paljon enemmän aikaa liikutella pigmenttiä paperilla. Rumia rosoreunoja ei enää syntynyt joka paikkaan ja mikä parasta: Pystyin jopa nostamaan pigmenttiä pois paperista! Kun sitten aloin tehdä yksityiskohtia värikynillä, pigmentti liukui paperin pinnalla kauniisti ja pystyin lisäämään kerroksen kerrokselta. Siis voiko tämä olla totta? Kyllä se voi :)

Toinen korttikokeilu Anniversarylle. Vaikka en enää tussattuja ääriviivoja käyttänytkään, aloin kuitenkin kaivata jonkinlaista tarkennuskeinoa. Toimisikohan lyijytäytekynä? Ja kyllähän se toimi :)

Tämän kortin tein Rangerin vesivärikorttipohjalle.Pelkäsin hieman lopputulosta, mutta kiitos Anniversary - paperin, olin kuitenkin oppinut uusia vesiväritekniikoita sen verran että taito pysyi hyppysissä tämänkin paperin kanssa.

 Vuoteen 2016 lähdinkin iloisin mielin. Tuntui että olin löytänyt sen oman jutun ja tyylin.

Vaikka olinkin löytänyt itselleni sopivan paperin, halusin kuitenkin vielä testata myös muita papereita. Tässä idea oli hyvä, mutta toteutus ontuu pahasti. Paperi myös skannautui todella rumasti.

Alkuvuosi meni vähän haparoidessa, joten halusin tehdä jotain kivaa ja simppeliä. Näin syntyi pikku Bulbasaur.

Halusin kokeilla uusia vesiväritaitojani myös bambupaperiin. Kamppailin tämän teoksen kanssa jonkin verran ja jouduin aloittamaan sen alusta pariin otteeseen. Lopulta sain kuitenkin teoksen valmiiksi.

Tässä Beholder - teokseni jonka tein Anniversary - paperille. Tästä tein myös perusteellisen tutoriaalin DeviantArtiini. Tämä oli todella hauska tehdä ja tein tätä kuvaa varten paljon tutkimustyötä.

Äitini halusi keittiöönsä pienen sarjan tauluja, jossa olisi aiheena ruoka. Päädyin suunnittelemaan kolmen, pienen taulun sarjan, jossa pyrin piirtämään tietyn teeman, mutta samalla halusin itse asetelman pysyvän melko yksinkertaisena. Tässä teemana 'Tehdään hilloa'. Tässä vaiheessa olin myös korvannut vanhat VanGogh - vesivärini taiteilijalaatuisilla Rembrandt - vesiväreillä. Taustaan halusin kokeilla rakeista sinistä väriä ja mielestäni se näytti aivan upealta.

Toinen taulu samasta sarjasta. Tässä teemana 'Tehdään keittoa'.

Sarjan kolmas taulu, 'Tehdään salaattia'. Kaikki kolme taulua saivat kauniit, paksut mustat kehykset.

Taulusarjan jälkeen halusin palata takaisin vähän sarjakuvamaisempaan tyyliin. Sarjakuvataitelija nimeltä Arven92 DeviantArtissa piti pienen kilpailun, jossa osanottajien tuli piirtää hahmoja hänen sarjakuvistaan. Jokainen sai piirtää yhden työn yhtä sarjakuvaa kohden. Päätin ottaa osaa kilpailuun, mutta tämä kyseinen teos ei ehtinyt ajoissa. Kokeilin yhä uusia papereita, sillä halusin kokeilla maskinesteen käyttöä.

Tämä on toinen kilpailutyöni Arvenin kisaan. Tämän tein kokonaan värikynillä sillä Arven tekee sarjakuvansa värikynillä ja halusin tämän teoksen olevan uskollinen hänen tekniikalleen. Valitettavasti en sijoittunut kisassa.

Maskinestekokeiluista innostuneena päätin kokeilla paperia nimeltä Saunders Waterford. Vaikka tämä paperi ei ollut ihan niin uskomatonta kuin rakastettu Hahnemühle Anniversaryni, se teki minuun kuitenkin vaikutuksen ja maskineste antoi minulle tiettyjä vapauksia. Näihin samoihin aikoihin aloin kuitenkin kiinostua vegaanisista taidetarvikkeista ja sain selville, että Saunders Waterford on pinnoitettu gelatiinilla eli eläinliimalla. Harmi.

Toinen työ, jossa käytin Saunders Waterford paperia sekä maskinestettä. Tämän työn jouduin aloittamaan alusta pariinkin kertaan sillä en ensin tahtonut saada sateista värimaailmaa onnistumaan. Lopulta sain kuitenkin ajatuksesta kiinni ja sain värit kohdilleen.

Halloweenin aikoihin päätin osallistua jälleen yhteen kilpailuun. Tällä kertaa kyseessä oli erään DeviantArtin vesiväriryhmän kilpailu. Koska kyseessä oli vesiväriryhmä, työ tuli olla tottakai vähintään 90% vesiväreillä tehty. Tässä oli haastetta kerrakseen. Olen todella ylpeä itsestäni että sain työn tehtyä. Valitettavasti en kuitenkaan sijoittunut kilpailussa.

Osallistuin myös taas Taika - lehden kilpailuun, jossa oli aiheena 'Haave'. Lienee turhaa kertoa etten sijoittunut. Ajatukseni oli ehkä ihan hyvä, mutta kuten kuvasta näkyy, toteutus jäi ontumaan pahasti. Muutenkin tällaiset kilpailut tuntuvat suosivan enemmän abstraktia tai sitten realistista taidetta. Se tuntuu todella turhauttavalta. Bongasin Facebookista, että kisa on taas tänä vuonna, mutta en aio osallistua. En vain jaksa enää.

Tässä talvinen peltomaisema. Tähän kuvaan käytin paljon mallikuvia. Halusin myös käyttää pehmeitä ja herkkiä värejä luodakseni vaikutelman talviaamusta.

Halusin kokeilla miten hyvin pystyisin värittämään vesiväreillä sileälle paperille nyt kun olen siinä jo paljon parempi. Halusin myös kokeilla suolatekniikkaa. Olen lopputulokseen aika tyytyväinen. Suolatekniikka onnistui taustassa todella hyvin.

Sitten siirrytäänkin jo tämän vuoden puolelle. Olen alkanut olla enemmän ja enemmän tietoinen siitä että vaikka väritystaitoni ovat parantuneet huimasti, niin piirustustaitoni laahaavat pahasti jälissä. Eniten ahdistusta on aiheuttanut tyyli. Kun yritän etsiä erilaisia keinoja parantaa taitojani, kuulen jatkuvasti paukutusta realismista ja siitä, että pitäisi piirtää elävästä mallista. Tätä olenkin kokeillut aika-ajoin. Olen muutenkin alkanut käyttämään enemmän mallikuvia ja kiinnitän paljon enemmän huomiota anatomiaan.

Keväällä aloin käymään läpi Aaron Blaisen hahmonsuunnittelukurssia. Tein tämän piirroksen katsottuani muutaman videon. Ajatuksena oli käyttää perusmuotoja ja se, että idea pysyy selkeänä. Omasta mielestäni onnistuin todella hyvin.

Samaa teemaa mielessä pitäen tein anopilleni tämän taulun ystävänpäivälahjaksi.

Päätin jossain vaiheessa palata jonkilaiseen 'opiskelumoodiin' ja päädyin tekemään realistisia asetelmia. Tämä onnistui yli odotusten, mutta pienestä koostaan huolimatta tähän työhön meni ikuisuus.

Päätinkin sitten vähän nopeuttaa opiskelua ja otin värit pois sotkemasta ja vaihdoin tavallisiin lyijykyniin ja grafiittiin. Piirsin mustavalkoisista valokuvista ja yritin keskittyä kontrastin luomiseen.

Päätin myös kokeilla eläinten piirtämistä. Tämän teoksen mallikuva oli hieman hankala kontrastin suhteen, sillä siinä ei ollut hirveästi vahvoja varjoja.

Olin itse tyytyväinen näihin tutkielmiin, mutta saamani palaute horjutti itsevarmuuttani sangen rankasti. 'Tummat alueet eivät ole tarpeeksi tummia', 'piirtämäsi tekstuuri ei ole 100% realistista', 'lisko on muuten hyvä mutta se ei näytä täysin samalta kuin kuvassa', 'oikeassa elämässä ei näy viivoja, käytät yhä liikaa ääriviivoja', 'sinun pitäisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota mallikuvaan'.

Ymmärsin kyllä kommentien pointin, mutta ne suututtivat minua silti. En minä halua kopioida mitään! Haluan piirtää! Katselen usein Instagramissa realistisia eläinmuotokuvia ja ovathan ne hienoja, mutta en tiedä haluaisinko itse piirtää sillä tavalla. Olisihan se hienoa tehdä sellainen muotokuva omista edesmenneistä lemmikeistä, mutta pystyisinkö valokuvasta kopioimalla vangitsemaan lemmikin persoonan ja sielun?

Haluaisin kertoa tarinoita. Haluaisin tehdä teoksia, joissa tapahtuu jotain. Kun katson vanhoja töitäni, rakastan eniten juuri kuvituksellisia töitäni. Vihasin 'lapsellista' tyyliäni todella kauan ja olen ehkä vielä tänäkin päivänä yrittänyt päästä irti siitä. Kuitenkin joka kerta kun alan kehittää realistisempaa tyyliä, tunnen itseni eksyneeksi ja etten osaa mitään.

Eikö kuitenkin taiteen pointtina ole, että nautit itse matkasta? Paukutan tätä aina läpi kun neuvon jotain muuta, aloittelevaa taiteilijaa, mutta seuraanko koskaan omaa neuvoani?

Tämän kortin tein pääsiäiseksi. Käytin mallina omia valokuviani. Aina kun teen kortteja, haluan että ne saavat ihmiset hymyilemään. Joten päädyn aina kuvitukselliseen tyyliin.

Tämä oli iso tilaustyö. Kokoa sillä on 30x40cm. Kun aloin tekemään tätä työtä, ajattelin että olin purrut ihan liian ison palan. Tutkin kuitenkin paljon erilaista lähdemateriaalia ja sain kun sainkin lopulta jotain aikaiseksi. Kävi kuitenkin selväksi, että tarvin paljon harjoitusta taustojen suhteen.

Tämä synttärikortti on samalla muistokuva pienen pienestä siilestä, joka tuupertui nurmikollemme toukokuussa. Valitettavasti karu toukokuu oli liian kova pala tälle pienelle otukselle ja parin viikon jälkeen se kuoli rakentamaani talvipesään. Halusin piirtää siilen hymyilevänä ja iloisena, sillä halusin ajatella että sillä olisi nyt hyvä olla.

Tein tämän synttärikortin samalla tyylillä kuin siilenkin. Halusin pitää suunnitelman simppelinä, mutta sisällyttää siihen silti muutaman yksityiskohdan. Sieniä kasvava kanto löytyikin omista valokuvistani.

Tämän kuvan tein vajaa kuukausi sitten. Halusin jälleen kokeilla realismia ja piirsin tämän omasta valokuvastani. Yritin parhaani mukaan tehdä siitä valokuvan näköisen, mutta kuvitustyylini paistaa silti läpi. Koska olen yrittänyt seurata piirtäessäni tiettyä mallia, karhun kasvojen mittasuhteet ovat hieman vinoutuneet. Yritin myös tehdä karhulle realistisemman turkin, mutta itse en tykkää yhtään lopputuloksesta.

Oppimiseni on tähän mennessä ollut paljon kokeilua ja erehdystä. Aina, kun minulle on tullut tunne, että 'nyt pitää harjoitella' olen lukenut netistä ja kirjoista ohjeita 'oikeaoppiseen' harjoitteluun. Täten olenkin aina päätynyt tekemään realismia. Mutta onko se oikeasti opettanut minulle mitään? Minulla on usein tunne siitä, että otan yhden askeleen eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Yritän niin kovasti selvittää, mikä on se 'oikea' tapa oppia ja tehdä taidetta. Mutta onko sitä?

Ehkä suurin haasteeni tällä hetkellä on miettiä sitä, mitä minä oikeasti haluan tehdä. Sarjakuvan tekijä minä en ole, mutta olenko kuvittaja vai haluanko tehdä realistista taidetta? Jos mietin sitä, mikä minua oikeasti koskettaa, niin animaatioelokuvat ja tietokonepelit tulevat ensimmäisinä mieleen.

Lapsuudesta muistuvat erityisen rakkaina mieleen Tao Tao, Peukaloisen Retket, Kaukametsän Pakolaiset, Hopeanuoli ja Thowra Hopeaharja. Toki myös elokuvat kuten Leijonakuningas, Balto, Vuk ja monet muut. Vaikka animen suurkuluttaja en ole koskaan ollutkaan niin Hopeanuoli teki aikoinaan todella suuren vaikutuksen ja aikuisiällä on tullut katsottua Weediä, Wolf's Rainia sekä Studio Ghiblin elokuvia. Muutenkin katson animaatioelokuvia vielä tänäkin päivänä. Hiljattain tuli katsottua Karhuveljeni Koda 1 ja 2 sekä Zootopia.

Toki animaatioelokuvien fanittaminen tässä iässä tuntuu vähän hölmöltä, mutta aikuisten tekemiä ne ovat muutenkin. Ja kun alkaa vähän ottamaan selvää siitä ammattitaidon ja työn määrästä jota niiden tekeminen vaatii, on vaikea olla kunnioittamatta niiden tekijöitä. Myös musiikilla on minuun todella vahva vaikutus ja nykyään en juuri muuta kuuntelekaan kuin soundtrack - musiikkia.

Tietokonepelien puolella olen aina pitänyt etenkin World of Warcraftin ja muutenkin Blizzardin tyylistä. Myös jumalaisen kaunis Ori and the Blind Forest teki minuun todella suuren vaikutuksen. Puhumattakaan japanilaistyylisestä Okami HD:stä. Pelit eivät ole minulle enää pelkkiä pelejä vaan tietyllä tavalla taideteoksia. Kiinnitän paljon huomiota niiden tarinaan sekä graafiseen ulkonäköön. Realistisen näköiset pelit eivät yksinkertaisesti enää kiinosta.

Aloin katsoa entisen Disney taitelijan Aaron Blaisen 'isot kissat' - videosarjaa ja piirsin tämän leijonan mallikuvasta. En yrittänyt päätyä realistiseen lopputulokseen vaan yritin parhaani mukaan vangita eläimen perusmuodot ja asennon.

Jatkoin tämän pupun kanssa vähän samoilla linjoilla, tosin tässä en ehkä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota perusmuotoihin vaan yritin hieman liikaa kopioida itse valokuvaa.

Jatkossa aionkin keskittyä enemmän siihen mistä minä itse pidän, sen sijaan että tekisin niin kuin mitä muut sanovat. Saattaa tuntua oudolta miettiä tällaisia asioita kun kyse on vain harrastuksesta, mutta luovuuteen liittyvissä harrastuksissa intohimo siihen omaan tekemiseen on niin kovin tärkeää. Tuo intohimo kuolee hyvin äkkiä jos ihmisten antama palaute on tyyliin 'miksi sä teet tota, mikset sä tee tätä?'. Niinpä niin, miksi emme kaikki piirrä realistisia muotokuvia ihmisistä ja eläimistä? Siksi, koska jos me kaikki tekisimme niin, satukirjoja ja animaatioelokuvia ei olisi olemassa.

Olen kauan aikaa halunnut parantaa omaa piirrosjälkeäni, mutta olen ajattelut asiaa mahdottomina kokonaisuuksina kuten 'haluan oppia piirtämään eläimiä paremmin' tai 'haluan oppia piirtämään parempia taustoja'. Nämä ajatukset lähtevät helposti sivuraiteille. Nyt aionkin kokeilla hieman helpompaa lähestymistapaa ja yritän rikkoa piirtämistäni pienempiin kokonaisuuksiin. 'Piirrä 20 ilveksen päätä', 'Piirrä 10 elepiirrosta ilveksistä', 'Piirrä 20 puuta' jne. Katsotaan, onnistuuko tämä keino yhtään paremmin :)

Aion jatkossa keskittyä kuvittamistyyliin ja pysyttäytyä tietyssä väritystekniikassa. Vesivärikynät ovat palanneet arsenaalini takaisin ja sen sijaan, että noudattaisin joko-tai tyyppistä ajattelua niiden ja oikeiden vesivärien välillä, aion käyttää niitä toistensa täydentäjinä. Vesivärikyniä on myös paljon nopeampi ja helpompi käyttää erilaisiin, pieniin tutkielmiin. Toivottavasti nämä asiat mielessä pitäen pääsen taas paremmin kiinni taiteen tekemiseen ja löydän sen saman ilon luomiseen, joka minulla oli vielä vuosi sitten.

Lopuksi muutama video minua inspiroivista asioista. Toivottavasti ne inspiroivat teitäkin.