Polychromos kyniä saatavilla Suomesta!

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut blogiin. Lopetin blogieni (tämä + englanninkielinen versio) kirjoittamisen ajan- ja energianpuutteen vuoksi, mutta tietyllä tapaa olen kaivannut kirjoittamista. Kaipaan myös sitä ajatusta, että kirjoitukseni herättäisivät ajatuksia edes yhdessä ihmisessä, lähinnä luonnonsuojelun saralla. Jatkossa aijonkin keskittyä taidepuolen lisäksi myös luonnonsuojeluun ja vastuullisten valintojen huomioimiseen.

Säästämiseen ja vastuullisuuten liittyen, minulla on todella hyviä uutisia! Faber Castell Polychromos - kyniä saa nyt nimittäin Suomesta yksittäisinä sävyinä! Tampereella sijaitseva taidetarvikeliike Arteljee lisäsi kynät hiljattain valikoimaansa. Olen tilannut heiltä verkkokaupasta ja käynyt myös paikan päällä pari kertaa. Heidän valikoimastaan löytyy kaikki värisävyt. Verkkokaupan sivuilla lista näyttää joskus vajaalta, mutta tämä johtuu siitä että jotkin sävyt on sillä hetkellä myyty loppuun verkkokaupasta. He kuitenkin tilaavat tuotteita lisää jatkuvasti ja etenkin paikanpäällä vieraillessani kaikki värisävyt olivat kauniisti hyllyssä.

Faber Castell Polychromos, 120 - värin setti. Täyden setin voi ostaa Verkkokauppa.comista.
Pienempiä settejä saa myös Arteljeesta.

 Heiltä löytyy valikoimasta myös muita aivan loistavia tuotteita kuten:

- Royal Talens VanGogh akvarellituubit
- Hahnemühle Akademie Watercolor Book - vesivärilehtiö
- Hahnemühle Grey Book - harmaa luonnoslehtiö
- Iso valikoima Pigma Micron - tusseja

Viimeisimmältä Tampereen vierailultani mukaan tarttui Polychromosien lisäksiä myös
VanGogh - akvarellituubeja sekä Hahnemühlen Akademie Watercolour - lehtiö.

Käyttämällä ja tukemalla paikallisia, kotimaisia yrityksiä emme tue ainoastaan heitä vaan vähennämme myös logistiikasta aiheutuvaa kuormitusta. Polychromos yksittäissävyt maksavat Arteljeessa 2€/kpl. Ne ovat vain 10 senttiä kalliimpia kuin esim. Briteissä. Kuljetus Tampereelta esim. tänne Sieviin on huomattavasti helpompi ja vähemmän kuormittavampi vaihtoehto kuin se, että tuotteet tilaisi Briteistä asti.

Joten hopi hopi, ostoksille siitä 😉

https://arteljee.fi/

Värityskirjaopas - Värittäminen

 Nyt kun olemme käyneet läpi värittämisen perusteet osassa 1, on aika ottaa itse tekniikat käyttöön. Muistin virkistämiseksi, tässä on kuva, jota käytämme esimerkkinä. Piirros yksisarvisesta, jonka voi löytää Lena Furbergin Måla Magiska Hästar - värityskirjasta:

Yksisarvinen, kukkia, perhosia ja kolibreja.

 Ennen kuin edes laitamme kynää paperille, on hyvä idea pysähtyä hetkeksi ja miettiä väriteemaa. Päivä vai yö? Kylmää vai lämmintä? Kun kyseessä on näinkin monimutkainen ja yksityiskohtainen piirros, on hyvä miettiä myös yksittäisten elementtien väritystä ja sitä, miten nuo värit sointuvat toisiinsa. Jos käytät samoja värejä uudestaan ja uudestaan, kuvasta tulee tylsä ja yksiulotteinen. Jos käytät sattumanvaraisia värejä täysin huomioimatta sitä, miten ne sointuvat toisiinsa, lopputulos näyttää sotkuiselta. En nyt sentään pidä väriympyrää vieressäni kun väritän, mutta yritän pitää mielessä erilaisia väriteoriaan liittyviä asioita kuten esimerkiksi vastavärit. Värin lämpötila on myös tärkeä asia. Viileä punainen on täysin eri väri kuin lämmin punainen.

Itsestäni tuntuu aina luonnollisimmalta ja helpoimmalta aloittaa taustan litteästä väristä. Tämä on ehdottomasti puuduttavin ja väsyttävin vaihe koko väritysprosessissa, joten se on hyvä saada alta pois silloin kun olemme vielä täynnä energiaa. Aina uutta kuvaa aloittaessa tulee sellainen tunne, että haluat tehdä kuvasta mestariteoksen hetkessä. Homma ei kuitenkaan toimi ihan niin.

Hyvin simppeli ja litteä tausta on valmis.

 Tässä minulla on valmiina vaaleansininen, litteä tausta. Tällaisen taustan tekemiseen kuluu ehkä noin 3-4 hitaasti ja kärsivällisesti tehtyä värikerrosta. Näin pehmeän ja sileän taustan tekemiseen tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, jotta saat paperin pinnan tasaisesti täytettyä. Tähän ei ole mitään oikotietä. Jos käytät liikaa painetta kynään ja yrität näin runnoa enemmän väriä paperiin tai jos käytät sattumanvaraisia, kiireisiä kynänvetoja niin lopputuloksena on ruma ja epätasainen pinta eikä sitä saa sekoitettua pumpulipuikolla.

Käytä todella kevyttä ja hellää painetta ja täytä paperi hiljakseen pyörivillä liikkeillä. Teroita kynää aina tarvittaessa. Kynän ei tarvitse olla superterävä, mutta jos terä on liian tylppä, pigmentti saattaa tarttua paperiin epätasaisina läikkinä. Koita pitää kynää hieman kallellaan paperiin nähden niin saat värittettyä hieman nopeammin ja tasaisemmin. Jos pidät kynää kirjoitusasennossa, saatat raapia paperia ja pystyt värittämään vain tosi pienen alueen kerrallaan.

Kun kerros on valmis, sekoita sitä hellästi pumpulipuikolla tai vanulapulla jos haluat vieläkin sileämmän tuloksen. Jälleen kerran, älä kiirehdi. Tavoitteena on saada koko alue peitettyä tasaisesti. Toista tämä prosessi niin monta kertaa kun on tarpeen.

Jauhesekoitus: Käytän tätä tekniikkaa paljon tällaisiin taustoihin. Ota askarteluveitsi ja raaputa pigmenttiä kynänterästä paperille hellästi ja varovasti. Sekoita paperille varissut jauhe hellästi joko pumpulipuikolla tai vanulapulla riippuen siitä millaisen peittävyyden haluat. Tähän taustaan käytin vanulappua koska halusin mahdollisimman tasaisen lopputuloksen. Käytin ensin valkoista jauhetta aiempien kerrosten tasaamiseen. Tämän jälkeen käytin vaaleansinistä jauhetta jolla viimeistelin taustan ja samalla kirkastin väriä hiukan.

OMG mut täähän on kuin teurastais omia kyniä!

Ehkä tietyllä tavalla, kyllä. Mutta tällaisia asioita ei kannata murehtia taidetta tehdessä. Ostit kynäsi käyttääksesi niitä. Ne haluavat tulla käytetyksi. Taidetarvikkeiden haaskaminen oli asia jota murehdin ennen, mutta ajanmittaan aloin tajuta, etten koskaan saa tehtyä hyvää taidetta jos murehdin tällaisia asioita koko ajan. Kun olet saanut raaputettua tarpeeksi jauhetta paperille, voit teroittaa kyniäsi hieman ja ne ovat täysin kunnossa taas.

Nyt vuorossa lehdet ja kukkien varret.

 Työstämme edelleen taustaa. Nyt vuorossa ovat lehdet ja kukkien varret. Olin jo hieman heitellyt ideoita värien suhteen ja päätin lopulta, että haluan lehtien olevan kylmäsävyisiä ja kukkien varsien lämminsävyisiä. Joten käytin kylmää, sinertävää vihreää lehtiin ja lämmintä, kellertävää vihreää kukkien varsiin.

Käytämme edelleen kevyttä painetta ja pyöriviä liikkeitä pehmeän, tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Tähän pohjatyöhön meni jälleen noin 2-3 kerrosta.

Lehdet ja varret varjostamisen jälkeen.

Tässä vaiheessa lehtien ja varsien varjostaminen on valmis. Aloin tummentaa eri elementtejä niistä kohtaa, joihin ajattelin varjojen osuva. Käytin eri vihreän sävyjä, sinisiä sävyjä varjoihin ja kellertäviä sävyjä valoisiin kohtiin. Ensimmäisillä värikerroksilla on tässä suuri merkitys, sillä alta kuultava pohjaväri muuttaa koko lopputuloksen. Vaikka käytin paljon samoja värejä sekä lehtien että varsien varjostamiseen, lehdet näyttävät silti sinertävän vihreiltä ja varret kellertävän vihreiltä, koska pohjakerros loistaa läpi. Värikynät ovat luonnostaan puolikuultavia. Siksi ensimmäiset värikerrokset ovat niin kovin tärkeitä.

Yleensä varjostaessa tulisi valita valonlähteen suunta ja värittää sen mukaisesti. Itse tapaan kuitenkin ottaa vähän vapauksia tämän asian suhteen aina kun väritän värityskirjoja, koska kirjojen kuvat tuppaavat olemaan aika kaksiulotteisia. Joten annan ikään kuin virran viedä ja lisään varjoalueita sinne, missä ne näyttävät minusta hyvältä.

Älä turhaan pelkää värittää varjoalueita sangen tummiksi. Jos lopetat varjostamisen liian aikaisin, lopputuloksesta saattaa tulla turhan vaisu ja yksivärinen. Älä myöskään käytä ainoastaan jo käyttämäsi värin tummempaa sävyä varjostamiseen. Värimaailma ei toimi ihan niin. Kokeile käyttää sinisiä sävyjä kylmien varjojen tummentamiseen ja kellertäviä sävyjä valossa kylpevien kohtien värittämiseen. Jos haluat mennä vielä askeleen pidemmälle ja kokeilla asioita, älä turhaan pelkää kokeilla vaikkapa violetin, punaisen ja ruskean sävyjä. Koita pitää mielessä vastavärit. Jos lisäät tummaa punaista tummaan siniseen varjostukseen, se saattaa todella syventää varjostusta.

Itse käytän aika paljon Dark Indigoa ja Payne's Greyta kun väritän kaikkein tummimpia varjoja. Mutta en koskaan käytä näitä värejä yksinään. Yritän aina syventää ja elävöittää niitä edelleen käyttämällä vastavärejä sillä yksinään nämä tummat sävyt ovat aika tylsiä.

Lisäsin hitusen ruskeaa yläosan oksiin, sillä ne näyttivät aika oudoilta vihreinä.

Kun alan olla tyytyväinen lopullisiin väreihin, alan kiilloottaa elementtejä hieman valkoisella Luminance kynällä joka sekoittaa ja siloittaa kerroksia. Tämän jälkeen saatan joutua uusimaan joitain värejä hieman sillä valkoinen kynä haalistaa värejä.

Nyt on taustan pienten yksityiskohtien vuoro.

Seuraavaksi siirrymme taustan pieniin yksityiskohtiin. Kuvittelin yläosan lehdet ja marjat kirsikkapuuksi joten väritin marjat viileän punaisiksi. Käytin varjostamiseen violetin sävyjä sekä Indigoa. Alaosan kukista minulla oli ajatus hiirenvirnasta, joten väritin ne violetiksi. Ylemmän osan kukkiin käytin aiemmassa värityskuvassa käyttämääni teemaa ja valitsin keltaisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmän, joka myös korostuu hienosti sinistä taustaa vasten.

Kukkien suhteen olin vähän varovaisempi varjostuksen kanssa. Kukkien terälehdet eivät heijasta auringonvaloa kovinkaan vahvasti. Kiiltävät ja vahvasti varjostetut kukat näyttäisivät todella oudolta. Kannattaa aina kiinnittää huomiota siihen materiaaliin jota olet värittämässä ja siihen miten se käyttäytyy valon kanssa. Kiiltävä, vahapintainen lehti näyttää täysin erilaiselta kuin samettinen kukan terälehti.

Seuraavaksi väritin perhoset. Minulla oli itseasiassa vähän ongelmia niiden kanssa. Vasemmassa reunassa oleva koiperhonen oli aika läpihuutojuttu, mutta muut perhosen aiheuttivat hieman päänvaivaa. Ensiksi väritin kaksi perhosta keltaiseksi (ajattelin sitruunaperhosia) ja seuraavat kaksi perhosta väritin oranssiksi mustilla siivenkärjillä (ajattelin nokkosperhosia). Kaksi viimeistä perhosta väritin ensin violetiksi, mutta kun astuin kauemmas ja katsoin kuvaa, en tykännyt lopputuloksesta ollenkaan. Joten kummasin niin paljon väriä pois kuin vain mahdollista ja väritin perhoset uudestaan oranssiksi.

Tämä pieni muutos toimi todella hyvin ja lopputulos näytti paljon yhtenäisemmältä ja loogisemmalta. Keltaisen ja oranssit värit myös erottuvat todella hyvin sinistä taustaa vasten.

Perhostenkin kanssa käytin useampaa kuin vain yhtä väriä. Sen sijaan, että olisin käyttänyt vain oranssia, lisäsin sekaan keltaisen ja punaisen sävyjä tuodakseni lopputulokseen eläväisyyttä. Käytin ruskean sävyä perhosten keskiruumiiseen ja tummaa punaista isompien perhosten silmiin.

Seuraavaksi väritin kolibrit käyttäen rubiinipartakolibrien koiraiden väriä mallina.

Päätin tässä vaiheessa värittää myös yksisarvisen sarven. Pienen pohtimisen jälkeen päätin valita kellertävän, kultaisen värisävyn. Minulla oli alunperin ajatuksena tehdä yksisarvisesta valkoinen, joten ajattelin että kultainen väri sopisi hyvin ja erottuisi hyvin myös taustasta. Käytin perusvärinä neutraaleja keltaisia (Naples Yellow ja Yellow Ochre - väriryhmä Polychromos kynistä) ja myös Green Goldia, kellertäviä ruskeansävyjä sekä hieman violetin sävyjä varjostamiseen.

Kullansävyiset, neutraalit sävyt ovat hieman hankalia värittää. Jos käytät 'oikeita' keltaisen sävyjä, lopputuloksena saattaa olla vilkkuva neonvalo - kyltti. Käytän tähän tarkoitukseen yleensä Ochre ja Naples Yellow - sävyjä. Tästä syystä omien kynien tunteminen on niin tärkeää ja on myös tärkeä tietää edes hieman miten nämä eri sävyt passaavat väriteoriaan. On todella hyödyllistä tietää miten eri värit käyttäytyvät kerrostaessa. Luminance - kynissä on paljon todella mahtavia vaaleita ja neutraaleja sävyjä ja koska nämä kynät ovat vahapohjaisia, ne myös hieman sekoittavat ja sulattavat värejä samalla kun värität niillä.

Viimeisenä väritin pienen kukannupun joka roikkuu yksisarvisen harjasta. Melkein missasin tämän yksityiskohdan.

Nyt voimme siirtyä itse yksisarviseen.

 Värittämisen aikaisessa vaiheessa minulla oli idea valkoisesta yksisarvisesta. Kuitenkin taustaa työstäessäni aloin huomaamaan, että valkoinen yksisarvinen hennolla varjostuksella tulisi näyttämään todella tylsältä. Minulla olisi myös ollut vain kaksi vaihtoehtoa harjan suhteen:

Joko kultainen harja joka olisi riidellyt huomiosta oranssien ja keltaisen perhosten kanssa. Tai sitten hopeansävyinen harja, joka ei olisi juuri erottunut sinisestä taustasta.

Selailin internettiä pienen tovin ja törmäsin kuvaan harmaasta kimo yksisarvisesta. Löysin kuvan yksisarvisesta jolla oli kultainen sarvi, harmaa turkki sekä tumma harja ja tiesin että tässä olisi sopiva teema. Ja näin sain jatkettua eteenpäin.

Pohjaväriin käytin kylmiä harmaita ja aloin tummentaa niitä vähitellen. Tummimpiin alueisiin käytin Payne's Greytä sekä Indigoa. Lopuksi kiillotin harmaita sävyjä kalpealla sinisellä (Ultramarine) sekä sinertävillä Luminancen harmaasävyillä (Silver ja Steel). Näin sain turkkiin enemmän eloa. Harmaan sävyissä on se ongelma että yksinään käytettynä ne näyttävät todella tylsiltä ja elottomilta. Tämä pätee myös mustaan. Harmaita ja mustia ei saisi koskaan käyttää varjostamiseen yksinään sillä väreistä kaikkoaa kaikki kiilto ja elo. Mutta kun näitä värejä hienosäädetään puhtailla väreillä kuten vaikkapa sinisillä tai punaisilla, ero on huomattava.

Väritin yksisarvisen silmät sinisiksi ja turvan sekä korvien sisäpinnat vaaleanpunaisiksi, sillä jostain syystä teen näin aina kun väritän vaaleansävyisiä hevosia ☺

Jatkan eteenpäin kroppaa värittäen.

 Tässä näette erittäin hyvän esimerkin siitä, miltä loppuun asti sävytetty pää näyttää kroppaan verrattuna, jossa on valmiina vasta harmaat peruskerrokset. Eikö olekin iso ero? Tässä näette selvästi miten hirveän tylsältä harmaa väri näyttää yksinään käytettynä.

Sininen sävy lisättynä.

 Tässä on täysin sama vaihe, mutta harmaan värin päälle on nyt lisätty sinisen sävyjä. Huomaatteko miten paljon eloimmalta kroppa näyttää nyt? Harmaan sävyjen kanssa tykkään käyttää sinisiä, violetteja, punaisia ja ruskeita sävyjä värin tummentamiseen riippuen siitä haluanko viileän vai lämpimän lopputuloksen. Dark Indigo toimii loistavasti tummimpiin viileisiin varjoihin ja punertava violetti tai Crimson Aubergine Luminance - kynä toimii hyvin tummimpiin lämpimiin varjoihin.

Värittäessäni viileitä harmaita, käytän aika usein Silver Grey ja Steel Grey kyniä Luminancesta. Nämä kynät ovat vahapohjaisia joten ne sekoittavat ja kiillottavat samalla kun niillä väritetään joten pehmeän lopputuloksen saaminen on helpompaa.

My Little Pony.

 Seuraavaksi aloin työstää harjaa. Tiesin, että haluan harjan olevan tummempi kuin kropan väri mutta en silti halunnut värittää sitä täysin mustaksi, koska silloin piirustusjälki olisi peittynyt täysin ja lopputuloksena olisi ollut hirveä sotku. En myöskään halunnut tehdä harjalle sinisävyistä pohjaväriä koska sitten kaikki olisi ollut sinistä sinistä ja sinistä.

Joten valitsin lopulta violetin pohjavärin ja päätin jättää vaaleimmat kohdat valkoisiksi. Minulla ei ole mitään ammattilaisen vinkkejä hiusten värittämiseen. Yritän vain ajatella miten hiukset kerrostuvat ja miten omat hiukseni reagoivat valoon. Jos katson omaa ruskeaa tukkaani, niin varjossa olevat kohdat (niskan alueella sekä jakauksessa) ovat todella syvän ruskeita, lähestulkoon mustia hämärässä valaistuksessa kun taas suorassa auringonvalossa olevat suortuvat näyttävät lähestulkoon kultaisilta. Hiukset, harjakset ja turkki ovat itsessään sangen kiiltäviä materiaaleja.

Jatkan harjan värittämistä pala palalta.

 Tässä olen jo työstänyt harjaa hieman. Jätin vaaleimmat kohdat valkoisiksi antaakseni vaikutelman kiillosta. Keskisävyt ovat hopeaisen violetteja ja tummimmat sävyt sinertävän mustia. Violetti väri antaa kyllä hieman My Little Pony - vaikutelman, mutta en halunnut käyttää samoja värejä uudestaan ja uudestaan. Jos jotkut värit näyttävät sinusta liian räikeiltä, voit rauhoittaa niitä hieman kiillottamalla niitä valkoisella värillä tai jollain muulla neutraalilla sävyllä. Käytän valkoisen lisäksi joskus Silver Grey Luminancea. koska siinä on sangen neutraali harmaa sävy. Saatan myös joskus käyttää Titanium Buff Luminancea, jossa on kevyt kellertävä sävy. Valintani riippuu paljon tavoittelemastani lopputuloksesta.

Työstin harjaa yksi kohta kerrallaan. Näin sain pidettyä yksittäisten suortuvien yleisilmeen yhteinäisenä. Käytin Dark Indigoa, Payne's Greyta ja vahapohjaista Caran D'Ache Pablo kynäsarjan Slate Grey - sävyä saadakseni tummimmista kohdista todella tummia. Värikynissä on se hankala ominaisuus, että kun kerroksia on paperilla useampia, värejä on hankala tummentaa koska pigmentti ei yksinkertaisesti tartu enää paperiin.

Siksi on tärkeää sekoittaa eri värejä keskenään ja olla tietoinen siitä mitä eri ominaisuuksia eri kynillä on. Vahapohjaiset kynät toimivat paremmin kiillotukseen perustuvan kerrostamisen kanssa ja siksi käytän niitä yhdessä Polychromos kynieni kanssa. Caran D'Achella on myös Full Blender Bright - väritön sekoituspuikko jolla väriä voi sekoittaa ja kiillottaa, mutta tämä puikko on sangen kova ja vaatii aika kovaa painamista, joka saattaa satuttaa rannettasi jos käytät sitä paljon.

Valmista tuli :)

 Kuva on nyt valmis. Viimeistelin harjan. Viimeistelin myös korvien ulkoreunan (melkein unohdin). Työstin sarvea vielä hieman lisää sillä se näytti vähän turhan vaalealta ja kirkkaalta. Työstin myös hieman turpaa ja korvien sisäpuolta sillä nekin olivat hieman liian vaaleita.

Tummensin taustan ulkoreunoja antaakseni taustalle häivytysefektin (vignette). Tämä auttaa suuntaamaan katsojan katsetta enemmän kuvan keskelle ja yksisarviseen. Käytän tätä tekniikkaa paljon kuvissa, joissa ei ole varsinaista, erillistä taustaa. Käytänt tätä paljon myös omassa taiteessani. Vignette sopii erityisen hyvin taustaksi esim. muotokuviin sillä se kiinnittää katsojan huomion kuvan keskikohtaan.

Voit nähdä vignette efektin vaikutuksen parhaiten siten, että avaat tämän blogin kuvavalikon ja selaat viimeistä ja sitä edeltävää vaihetta eestaas.

Minulla on tapana lisätä aina hieman fiksatiivia pisteenä iin päälle. Olen hieman kysellyt tästä asiasta aiemmin ja vaikuttaisi siltä että kovinkaan monet eivät tätä tee. Minusta käyttämäni fiksatiivi kuitenkin syventää värejä hiukan joten olen pitänyt kiinni tästä tavasta.

Tässäpä tämä minun värityskirjaprosessini nyt sitten on. On lähestulkoon mahdotonta antaa todella yksityiskohtaisia vinkkejä värittämisen suhteen ilman että kirjoittaa siitä kokonaista kirjaa. Varsinaisia tekniikoita on myös vaikea selittää sillä tilanne muuttuu aina vähän sen mukaan mitä ollaan värittämässä ja minkälainen lopputulos halutaan saavuttaa. Kokemuksen kautta opit tunnistamaan milloin pehmeä pumpulipuikkosekoittaminen toimii parhaiten ja milloin taas kannattaa aloittaa kiillottaminen ja miten paljon sitä vaaditaan.

Tässä vielä pieni muistilista:

 

 - Opettele mahdollisimman paljon asioita kynistäsi. Niiden värisävyt ja ominaisuudet. Ovatko ne öljypohjaisia vaiko vahapohjaisia? Mitkä värisävyt kerrostuvat hyvin ja mitkä vähemmän?

- Älä rajoita itseäsi vain yhteen kynäsettiin. Kokoelmaa täydentävien kynien hankkiminen on aina hyvä idea. Itse valitsin täydennykseksi sekä Luminance kynät että muutaman Pablo sävyn Caran D'Achen valikoimasta sillä nämä kynät ovat vahapohjaisia. Rakastan 120 sävyn Polychromos settiäni, mutta ne eivät yksinkertaisesti toimi kiillottamisen suhteen läheskään niin hyvin kuin vahapohjaiset kynät. Erityisesti valkoinen Luminance kynä on todella loistava työkalu sillä se kiillottaa ja silottaa kynäkerroksia todella hienosti.

- Opettele tuntemaan se painetaso jolla käsittelet kyniä ja kiinnitä myös huomiota kynänliikkeisiisi. Niillä on merkittävä vaikutus värittämisessä. Aloita todella kevyesti ja kärsivällisesti ja ala kasvattamaan painetta sitä mukaa kun etenet värittämisessä. Kiinnitä huomiota myös niihin materiaaleihin joita värität. Hedelmässä voi olla kiiltävä pinnoite, mutta puun kaarnassa ei ole. Kevyt pumpulipuikkosekoitus toimii hyvin kaarnan kanssa, kun taas kiiltävä hedelmä suorastaan huutaa voimakasta kiillotusta! Jauhesekoittaminen taas toimii hyvin kevyissä taustoissa.

- Älä varjosta vain yhdellä värillä. Jos käytät vain tummempaa sävyä yhdestä ja samasta väristä, lopputulos on tylsä ja yksiulotteinen. Värit eivät koostu vain yhdestä pigmentistä.

- Opetele edes hieman väriteoriaa ja pidä mielessä vastavärit ja vierekkäiset värit. Leikittele näillä värien suhteilla kun suunnitelet kuvaan väriteemaa.

- Yritä pitää mielessä valonlähde ja sen suunta. Kuva jossa on vaaleita sävyjä, keskisävyjä ja tummia sävyjä näyttää paljon elävämmältä.

Loppulausahduksena haluan todeta, että värikirjojen tarkoituksena on pääasiasa rentouttaa. Värität niitä siten, kuin mikä tuntuu itsestäsi parhaalta. Jos haluat värittää kuvasi kaikissa sateenkaaren väreissä niin tee ihmeessä niin! Olen itse perfektionisti ja kilpailen itseäni vastaan (ja valitettavasti, joskus myös muita vastaan) jatkuvasti. Saan nautintoa onnistumisesta ja jos totta puhutaan, en aina välttämättä nauti itse prosessista. Se on kovaa työtä. Joten on tärkeää muistaa pitää hauskaa ja leikitellä värien kanssa

Värityskirjaopas - Perusteet

Minulta on usein kyselty miten saan väritysjälkeni näyttämään niin sileältä ja muutenkin näen usein netissä, että tämä asia askarruttaa monia. En ole itse mikään ammattilainen värikynien käytössä ja minulla on vielä paljon opittavaa. Olen kuitenkin värittänyt paljon värityskirjoja ja ne ovat minusta hieno väline värikynätekniikoiden oppimisessa.

Saattaa tuntua hassulta tehdä opas pelkästään värityskirjojen värittämiseen mutta syy siihen on aika simppeli: Värityskirjoissa on yleensä aika uniikki, sileä paperi, valmiiksi tussatut ääriviivat eikä pohjamaalaustekniikoita yleensä käytetä. Joten halusin tehdä erillisen oppaan ihan tämän seikan mielessä pitäen.

Tarvikkeet

Ensin tarvitaan tietysti se mieluinen värityskirja. Kun valitset aiheen josta pidät, sinun on helpompi pysyä motivoituneena ja keskittyä värittämiseen. Värityskirjoja on paljon muunlaisiakin, kuin vain niitä mandaloita, joita näkee joka paikassa. Itse olin todella innostunut kun löysin värityskirjoja suosikkipeleistäni kuten esim. the Witcher tai World of Wacraft. Tähän oppaseen käytän esimerkkinä kuvaa joka on peräsin Lena Furbergin Måla Magiska Hästar - kirjasta:

Seuraavaksi tarvitsemme itse värikynät. Yleensä taidetarvikkeiden kanssa ei ole mitenkään pakollista ostaa juuri niitä parhaimpia ja kalliimpia. Värikynät ovat kuitenkin vähän sellainen väline, jossa laatu todellakin puhuu. Parempilaatuiset kynät vapauttavat enemmän pigmenttiä, joten sinun ei tarvitse painaa kynää niin kovasti. Usko pois, ranteesi kiittää sinua tästä.

Kolme merkkiä, jotka mainitaan useimmin ovat: Faber Castell Polychromos, Caran D'Ache (Pablo, Luminance, Supracolor) sekä Prismacolor. Derwentin kynistä puhutaan myös usein ja niitä todellakin saa vähän joka paikasta, mutta itse sijoittaisin nämä kynät harrastelijakategoriaan. Mutta tietysti tämä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni. Mikään ei estä sinua käyttämästä niitä kyniä, joista itse tykkäät.

Faber Castell Polychromos 120 sävyn rasia.

Olen käyttänyt omaa 120 sävyn Polychromos settiäni nyt useamman vuoden. Eurooppalaisena nämä kynät ovat minulle suhteellisen helposti saatavilla. Caran D'Achen kyniä on vieläkin helpommin saatavilla, mutta ne ovat paljon kalliimpia kuin Polychromos - kynät. Minulla on kuitenkin useampia sävyjä Caran D'Achen Luminance kynistä, jotka laajentavat värivalikoimaani ja käytän valkoista Luminance kynää todella usein sekoittamiseen.

On myös tärkeää löytää kauppa joka myy kyniäsi yksittäisinä sävyinä. Et tietenkään voi ostaa aina uutta täyttä rasiaa, kun sinulta loppuu yksi tietty väri. Polychromosin yksittäisiä sävyjä ei valitettavasti saa Suomesta, mutta itse tilaan kynäni Brittiläisestä nettikaupasta nimeltä Jackson's Art Supplies. Sieltä tilaaminen on todella helppoa ja yllättävänkin halpaa. Muutenkin on aina hyvä idea vähän vertailla kauppoja ja hintoja.

Nyt kun meillä on kynät valmiina, tarvitsemme myös teroittimen. Joillekin tämä on iso ja tarkka asia. Itsekin olin vähän pakkomielteinen tästä asiasta ennen, mutta lopulta en enää jaksanut säätää ja aloin käyttämään ihan tavallisia Staedtlerin tölkkiteroittimia joita saa vähän joka paikasta. Ne pitää vain vaihtaa uuteen aika ajoin. Minulla on myös Jakarin veiviteroitin, mutta minusta se jyrsii kyniä vähän turhan nopsaan. Käytän sitä yleensä silloin jos lyijy katkeaa ja haluan kynään uuden terän. Jotkut teroittavat veitsellä. Tämä on vähän tottumuskysymys. Polychromos - kynissä on todella kestävä lyijy joten mitään taikatemppuja minun ei ole teroittamisen suhteen tarvinnut tehdä.

Muita tarvikkeita:
- Pyyhekumeja (tavallinen vinyylinen, kittikumi, pyyhekumikynä)
- Pumpulipuikkoja ja vanulappuja
- Fiksatiivia (ei pakollista, tästä lisää oppaan lopussa)
- Väritön sekoituskynä (ei pakollinen, itse käytän ajoittan Caran D'Achen Full Blender Brightia)

Pyyhekumeja, teroitin, pumpulipuikkoja, vanulappu sekä valkoista mustetta.

Värien valinta

Itse olen yleensä aika tietoinen värivalinnoistani jo varhaisessa vaiheessa. Ennenkuin edes tartun ensimmäiseen kynään, mietin minkä teeman mukaan haluan edetä. Päivä vai yö? Talvi vai kesä? Lämmintä vai kylmää? Yritän pitää väriopin mielessäni ja saatan käyttää vaikkapa vastavärejä jos haluan korostaa jotain kuvan elementtiä. Olen käyttänyt Polyjani jo kauan eikä minun tarvitsee enää käyttää apunani värikarttoja tai näytepaloja. Mutta suosittelen kuitenkin tekemään ainakin värikartan jos olet epävarma värien suhteen tai jos olet juuri ostanut uudet kynät. Silloin kun maalaan vesiväreillä, käytän aina värikarttaa apuna. Mutta me emme käytä vesivärejä nyt tähän projektiin.

Tässä minulla oli ideana kulta ja hopea. Kulta on lämminsävyinen metalli, hopea kylmä. Kultaiseen hevoseen käytin lämpimiä sävyjä. Harjan varjot tein vihreällä ja sinisellä tuomaan syvyyttä. Kukkiin käytin lämpimiä punaisen sävyjä. Hopeaan hevoseen käytin kylmiä sävyjä. Violettia ja indigoa varjostukseen. Marjat ja köynnöksen tein viileillä punaisen ja vihreän sävyillä.

Tämä kuva on Mass Effect - värityskirjasta. Kuvassa olevilla mekaanisilla olennoilla (geth) on paljon olemassaolevia väriasuja. Minä päätin valita hopeaisen valkoisen värin, jotta hahmot tulisivat paremmin esiin kuvasta. Käytin alaosan hiekkaan punaisia sävyjä korostaakseni gethien sinisiä valoja. Värit yleensä viilenevät sen mukaan mitä kauempana ne meistä ovat joten väritin taustan vuoret kylmällä ruskealla. Aseiden yksityiskohtiin ja letkuihin käytin kirkasta punaista, jotta gethit eivät näyttäisi liian ykstoikkoisilta.

Värityskirjakuvien ei tietenkään tarvi olla mitään mestariteoksia. Voit tehdä ihan sitä mitä itse haluat. Itse olen perfektionisti ja tavoittelen onnistumisen tunnetta, joten värityskirjojenkin suhteen minulla on tosi kyseessä 😂 Toki myös se, että teen omaa taidettani vaikuttaa tähän. Näiden kirjojen värittäminen on todella hyvää harjoitusta omia töitäni varten.

Sekoittaminen

Värikynäjäljen sekoittamisesta kysellään paljon eri foorumeilla. Siis ihan siitä, että miten se tehdään. Keinoja on useampia erilaisia ja jokaisella taitelijalla on oma suosikkinsa. Tämä riippuu myös paljon siitä, minkä tyyppisiä kyniä ollaan käyttämässä, sillä jotkut kynät saattavat olla pehmeämpiä kuin toiset tai sidosaine on erilaista: kynä voi olla öljypohjainen taikka sitten vahapohjainen. Öljypohjaiset kynät (Polychromos) ovat yleensä hieman kovempia ja 'kuivempia' joten kerrostaminen ja pumpulipuikolla pehmentäminen toimii niiden kanssa paremmin. Vahapohjaiset kynät (Luminance, Prismacolor) sopivat paremmin kiillotustekniikalle, sillä pigmentti ei liiku ehkä ihan niin vapaasti. Huomaa että sanoin 'ehkä'. En ole koskaan käyttänyt Prismacolor - kyniä.

Tärkeintä on aloittaa värittäminen todella kevyesti. Käytä pyöriviä kädenliikkeitä tai käytä viivoitustekniikkaa saadaksesi tasaisen värikerroksen. Älä hosu äläkä paina liian lujasti. Kannattaa myös seurata sen objektin muotoa jota olet värittämässä. Jos kiirehdit liikaa ja raavit väriä sinne tänne siksakin lailla ja teet kynänjälkiä paperiin, jälki ei pehmene. Värikynien pigmentti ei ole samanlaista kuin lyijykynissä tai kuivapastelleissa. Se ei maagisesti liiku ja sekoitu itsestään. Värikynien käyttäminen EI ole nopeaa puhaa.

Kun olet saanut ensimmäisen, tasaisen kerroksen valmiiksi, ota pumpulipuikko ja ala hellästi hieroa väritettyä aluetta. Älä paina liikaa ja jälleen kerran, älä hosu. Liiku alueen ylitse hellästi ikäänkuin tekisit toisella kynällä. Harjoittelun myötä opit tunnistamaan mikä on oikea määrä painetta. Vaihda aina puhtaaseen puikkoon kun alat sekoittaa uutta väriä tai lopputuloksena on hirveä sotku.

Tässä on piiros, jonka on alunperin tehnyt MelitaGermaine DeviantArtista. Halusin värittää tämän kuvan perinteisesti, joten siirsin sen Hahnemühle Nostalgie - paperille ja väritin sen värikynillä. Tässä olen tehnyt kaikki perusvärit valmiiksi. Yleensä en työskentele näin, vaan väritän yhden asian ja alueen kerrallaan. Halusin kuitenkin leikkiä hieman prosessikuvien kanssa.

Tässä on sama kuva pumpulipuikkosekoituksen jälkeen. Mitään muita muutoksia tähän kuvaan ei ole tehty. Kuten kuvasta näkyy, kaikki on nyt pehmeämpää ja tummempaa. Pumpulipuikko painaa kynän pigmenttiä syvemmälle paperiin ja kuroo samalla yhteen pienen pienet välit kynänjälkien seasta. Jos hosut ja käytät liian erillään olevia liikkeitä, tämä tekniikka ei toimi.

Jatkan tämän tekniikan käyttöä ensimmäisten muutaman kerroksen ajan. Kun alan tuntea oloni itsevarmemmaksi kerrosten ja lopullisten värien suhteen, alan kiillottaa värejä kevyesti. Kiillottaminen tarkoittaa sitä, että kerroksia 'kyllästetään' vaihtelevalla paineella käyttäen joko väritöntä sekoituskynää tai sitten vaaleaa värikynää. Itse käytän eniten Caran D'Ache Luminancen valkoista sävyä. Valkoinen sävy kuitenkin vaalentaa värejä hiukan, joten niitä pitää hieman värittää uudestaan, ellei sitten tarkoituksena ole saavuttaa vaalea, utuinen ulkonäkö.

Tämä kuva Lena Furbergin Måla Hästar - kirjasta on hyvä esimerkki siitä, miltä kuva näyttää kun se on sekoitettu valkoisella kynällä. Tähän se utuinen ulkonäkö sopii.

Jos en halua värien vaalenevan, saatan käyttää Caran D'Achen Full Blender Brightia. Mutta tämä on sangen kova vahapuikko ja sen käyttäminen ottaa joskus kipeää ranteeseen, koska sitä pitää painaa niin kovaa.

Kiillottamisen kanssa on niinikään tärkeää käyttää kärsivällisiä, pyöriviä liikkeitä jotta alueelle saadaan tasainen kiillotus.

Ranteeni eivät ole mitkään maailman vahvimmat työkalut, joten en hirveästi tykkää kiillottamisesta. Kerrostamiseen menee kauemmin ja se vaatii paljon kärsivällisyyttä mutta useimmiten koen sen paremmaksi ratkaisuksi kuin sen, että runttaan raivon vallassa pigmenttiä paperiin. Harjoituksen myötä opit vaihtelemaan kynään kohdistuvaa painetta saavuttaaksesi haluamasi lopputuloksen ilman että ranteesi rampautuu.

Saatat myös joskus kuulla ihmisten puhuvan liuottimista. Jotkut vannovat niiden nimeen mutta minä olen yksi niistä, jotka eivät koskaan saaneet niistä mitään irti. Ensinnäkin suurin osa liuottimista on myrkyllisiä ja muutenkin todella epämiellyttäviä. Itselläni on taipumusta migreeniin ja reagoin vahvoihin hajuihin jyskyttävällä pääkivulla. Avomiehelläni taas on astma. Meillä on myös sisäkissa joten en halua tuoda kotiimme esim. hajutonta tärpättiä. Kokeilin joskus Zest-It sitrusliuotinta, mutta se haisi ihan kamalalle. Kokeilin myös sen citrus free versiota, joka ei haissut läheskään niin pahalle mutta se oli silti kaikenpuolin kamalanoloista ainetta. Vauvaöljyä myös suositellaan siellä sun täällä mutta se ei ole mikään taidetarvike. Suosittelen aina varomaan materiaaleja jotka eivät ole arkistointikelpoisia saatika happovapaita. Ne pahimmillaan kellastavat ja pilaavat teoksesi.

Minusta liuottimet ovat myös kovin arvaamattomia. Tykkään muutenkin enemmän perinteisestä värikynätöiden lookista. Sitäpaitsi, suurin osa värityskirjoista ei edes kestä liuottimia. Joten en vaan käytä.

Fiksaaminen

Tämä on aika kovan väittelyn aihe ja olin aika yllättynyt, kun luin netistä ihmisten todella negatiivisia kommentteja fiksatiivien suhteen. Olen aina fiksannut omat työni lopuksi sillä olen jokseenkin neuroottinen töideni suttaantumisen suhteen. Käyttämäni fiksatiivi myös tummentaa värejä hiukan ja minusta tämä antaa töilleni sen viimeisen silauksen. Fiksatiivien oikeaoppinen käyttö on kuitenkin tärkeää sillä ne ovat myrkyllisiä ja spray - muodossa. Käytä fiskatiivia aina ulkona tai hyvin ilmastoidussa tilassa. Älä hengitä spraytä.

Winsor & Newton ammattilaisen kiinnike.

On olemassa myös myrkytön, luonnollinen fiksatiivi nimeltä Spectrafix. Valmis suihke on kuitenkin valitettavasti liian märkää värityskirjoille ja muille ohuemmille papereille. Olenkin aikeissa ostaa tiivistettä US:asta ja aion miksata sitä 60% alkoholiin ja käyttää erityistä hieno-sumutepulloa. Haluan nähdä toimisiko tämä yhtään paremmin. Testi saa kuitenkin odottaa kevääseen ja pahimpien pakkasten väistymiseen, sillä en halua että ulkomaan tilaukseni jäätyy postilaatikkoon (kokemusta on). Kun testailuun asti pääsen, postaan kokemukseni sitten tänne blogiin.

Myrkytön ja luonnollinen Spextrafix fiksatiivi.

Ja pliis, älkää käyttäkö hiuslakkaa. Minua ei kiinosta mitä ihmiset netissä sanoo. Hiuslakka ja vauvaöljy kuuluvat samaan kastiin siinä suhteessa, että ne EIVÄT ole arkistointikelpoisia taidetarvikkeita. Kuvitteleppa että käytät yhteen kuvaan monta päivää, fiksaat sen hiuslakalla ja kuukauden päästä työsi on pilalla kellastuneen paperin takia. Ei kiva.

Voit toki myös jättää työsi fiksaamatta. Suurin osa ihmisistä ilmisesti jättää työnsä fiksaamatta. Värikynien pigmentti ei pyyhkiydy samalla tavalla kuten lyijykynä tai kuivapastelli, joten kuviesi pitäisi pysyä melko suojassa ellei sitten joku tahallaan hankaa niitä sormella.

Nyt kun olemme käyneet perusteet läpi, voimmekin siirtyä itse väritysprojektiin.

Matkani tähän asti ja ajatuksia oppimisesta

Olen ollut jo pidemmän aikaa enemmän ja vähemmän turhautunut omaan etenemiseen taiteen saralla. Tai pikemminkin siihen, että tuntuu ettei tätä etenemistä ole ollut enää hetkeen. Olen hidastunut todella paljon enkä oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Päätinkin pysähtyä hetkeksi ja katsoa vähän matkaani taaksepäin:

Kun aloitin jälleen taiteen parissa vuoden 2012 lopulla, tuotokseni paranivat melko tasaiseen tahtiin ja erityisesti väritystekniikkani parani huimaa vauhtia. Opiskelin jatkuvasti. Tein tutkimusta eri työkaluista, jonka seurauksena opin termeistä kuten 'valonkesto' tai 'happovapaa' tai 'arkistointikelpoinen'. Perehdyin myös digitaaliseen taiteeseen ja ostin itselleni Wacom Bamboo - piirtopöydän.

Ihan alkuun tein enemmän digitaalista taidetta ja ajattelin että perinteinen taide olisi vain varalla niihin hetkiin kun kaipaan vaihtelua tai en voi olla koneella jostain syystä.

Tämä on ehkä yksi aikaisimmista töistäni. Joko vuoden 2012 lopulta tai sitten 2013 alusta. Halusin kovasti perehtyä digitaaliseen taiteeseen. En sen kummemmin tutkinut oikeita tekniikoita, rupesin vain piirtämään ja maalaamaan.

Väritin paljon myös vanhoja piirroksiani. Tämä alkuperäinen piirros on muistaakseni vuodelta 2007 tai sitten 2008 ja väritin sen muistaakseni vuoden 2013 alkupuolella.

Tässä kokeilin ohjelmaa nimeltä ArtRage. Halusin tavoiteilla hieman maalausmaisempaa vaikutelmaa. Silmäni alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa oirehtia digitaalisesta taiteesta ja sain migreenikohtauksia.

Digitaalinen taide ei ehkä tuonut minulle sellaista iloa ja riemua kuin olisin toivonut. Rupesin myös oirehtimaan näytön valosta ja silmäni kipeytyivät ja sain migreenikohtauksia. Myös ranteeni kipeytyi helposti sillä piirtopöydän kynä on aika paksu ja ranteen liikkeet ovat vähän erilaiset kuin paperille piirrettäessä.

Kaipasin paperille piirtämistä ja muistin yhtäkkiä ne ajat kun ensimmäisen kerran löysin DeviantArt - sivuston ja ihastelin Goldenwolfin vesiväri + värikynätaidetta. Muistaakseni ihan ensi alkuun käytin joitain Derwentin tuotteita kuten InkTense. Aloin kuitenkin nopeasti turhautua niihin. Kun sitten lopulta sain rakkaat Polychromosini, maailma tuntui avautuvan. 120 - sävyn Faber Castell Polychromos - värikynäsetti on kulkenut kanssani siitä päivästä asti kun tilasin ne: 17.1.2013.

Tämä on ensimmäisiä perinteisiä töitäni värikynillä. Piirtojälki on ontuvaa ja väritystekniikkakin melko alkeellista. Käytin myös tussattuja ääriviivoja.

Tässä on kiva idea, mutta on selvää ettei minulla ollut vielä hajuakaan asettelun säännöistä. Hitunen perspektiiviä tästä löytyy ja puiden juuret ovat ihan OK.

Tämä oli muistaakseni aika nopea, hetken mielijohteesta tehty juttu. Revontulia en osaa vieläkään tehdä paljon tätä paremmin :D

Tämä oli muistaakseni Mass Effect - pelin inspiroima kuva. En piirrä ihmisiä oikeastaan ollenkaan joten tein olioversion Asari - rodusta.

Kuva, jonka piirsin Taika - lehden piirustuskilpailuun. Olin niin pettynyt kun en edes sijoittunut. Nyt kun katson tätä kuvaa niin vaikka itse piirros on suurinpiirtein OK niin väritystekniikka on todella hakusessa. Taustassa näkyy paljon rumia kynänjälkiä.

Tämän työn kanssa aloin jo käyttää hieman vesivärejä. Tussatut ääriviivat kulkivat yhä mukana. Sen verran muistan tästä työstä, että tein valtavasti tutkimusta tähän. Tämä on WoW - hahmoni keksimässäni varustemuunnoksessa. En edes muista montako kuvakaappausta otin tätä kuvaa varten.

Vaikka pidinkin värikynillä tekemisestä aivan hirveästi, tajusin kuitenkin pian miten aikaavieviä ne olivat. Aloinkin tehdä tutkimusta siitä, miten prosessia voisi nopeuttaa ja päädyin lopulta joko vesivärikyniin taikka sitten varsinaisiin vesiväreihin. Kokeilin ensin vesivärejä, sillä vesivärikynät tuntuivat liian kalliilta. Tein paljon erilaisia joulukortteja

Tässä oli mielestäni hyvä idea, mutta suttuinen väritys pilaa loppuvaikutelman. Erityisesti tausta voisi olla miljoona kertaa parempi.

Tähän olen edelleen tyytyväinen. Tosin minulla ei ollut hajuakaan miten siilien kasvot olisi tullut tehdä. Näyttäisi vähän siltä, että joku on piirtänyt Hopeanuoli - koiria kersana :D

Tässä oli myös hyvä idea, mutta en ehkä oikein osannut piirtää taustaa niin kuin olin sen omassa päässäni nähnyt.

Turhauduin hyvin äkkiä vesiväreihin ja ajattelin 'etten vain osaa'. Jälkeenpäin olen tajunnut että käyttämäni paperi ei vain ollut väritystyyliini sopivaa, mutta tuolloin en sitä vielä tiennyt joten päädyin ostamaan vesivärikyniä ja ajattelin että ne jotenkin aukaisisivat aivan uuden ulottuvuuden.

Kortti, jonka tein äidille kun hän valmistui laitoshuoltajan koulusta. Tähän käytin pääasiassa vesivärikyniä. Taustan tekeminen oli vaikeaa, sillä pigmentti ei käyttäytynytkään ihan niin kuin olisin toivonut.

Tässä myös yksi vesivärikynäkokeilu. Tässä näkyy taas hyvin miten paljon hankaluuksia minulla oli isompien alueiden kanssa.

Tein paljon erilaisia kortteja vesivärikynillä ja tavallisilla värikynillä. Tussattuja ääriviivoja käytin edelleen.

Aloin hyvin äkkiä turhautua vesivärikynien tiettyyn rajallisuuteen. Ne toimivat todella hyvin pienempien alueiden kanssa, mutta isompien alueiden kanssa ne eivät toimineet yhtään niin kuin olisin toivonut. Turhautuneena ajattelin, josko digitaalisuudesta löytyisi jonkinlainen ratkaisu. Aloin tehdä kokeiluja, jossa tein lyijykynätyön ja väritin sen sitten digitaalisesti.

Tein tätä todella kauan. Käytin mallina löytämääni valokuvaa. Näin jälkeenpäin ajatellen, tämä ei ole ihan OK sillä valokuvan käyttämiseen tulisi aina olla alkuperäisen valokuvaajan lupa! Älkää tehkö näin!

Hauska, pieni kettuhahmo jonka suunnittelin veljenpoikaani ajatellen.

Asetelmatutkielma. Lopputulos tässä on todella upea, mutta lätkiessäni digitaalisia värejä piirroksen päälle minusta tuntui kun en itse edes tekisi tätä työtä.

Silmä- ja migreeniongelmat tulivat kuitenkin aika äkkiä vastaan tämänkin tekniikan kanssa. Jatkuva turhautuminen eri välineiden kanssa alkoi tosissaan haitata työskentelyäni. Seuraavan vuoden pompinkin aika rajusti eri tekniikoiden välillä.

Halusin kokeilla vielä vesiväreillä ja vaikka olen tähän työhön tosi tyytyväinen, turhauduin aivan valtavasti siihen miten vaikeaa vesiväriä oli hallita. Sittemmin olen tajunnut että paperi ei vain ollut minulle sopivaa. Aloin myös turhautua tapaani piirtää ääriviivoja. Tässä vaiheessa olin myös ideoinut uuden allekirjoitukseni. Halusin jotain hauskaa ja ainutlaatuista, joka ei kuitenkaan häiritse itse teosta. Joten MM 'kissakoukerot' syntyivät.

Päätin ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja tein jonkin aikaa pelkkiä värikynätöitä. Tässä kokeilin vähän realismia. Käytin myös ensimmäisen kerran tekniikkaa jossa rapsutan veitsellä värikynäpigmenttiä paperille ja sitten sekoitan sen paperiin pumpulipuikolla. Aloin myös tehdä töitä ilman tussattuja ääriviivoja.

Tämä on yksi suosikkitöistäni vielä tänäkin päivänä. Vaikka tämä ei ehkä mikään tekniikan ihme olekaan, tykkään todella paljon tunnelmasta.

Tein pienen sarjan tilaustöitä. Tein työt teemoilla kevät, kesä, syksy ja talvi. Tilhikuva kuuluu itseasiassa tähän sarjaan ja edustaa talvea. Tein sen kuitenkin vuoden 2014 puolella.

Tässä minulla oli hyvä idea, mutta toteutus hieman ontui.

Tässä kokeilin ensimmäistä kertaa Hahnemühlen bambupaperia. Kokemus oli outo, mutta aloin kuitenkin kiinostua hieman erilaisesta paperista. Tähän asti olin pakkomielteen lailla pitäytynyt sileissä papereissa.

Tussattujen ääriviivojen hylkääminen tuntui työntävän töitäni oikeaan suuntaan. Aloin värittää pehmeämmin ja huolellisemmin. Koska en enää vain värittänyt 'viivojen sisällä', aloin kiinnittää enemmän huomiota varjostamiseen sekä itse värioppiin.

Tässä kokeilin jälleen vesivärikyniä. Paperina käytin bambupaperia. Tämä oli kilpailutyöni DeviantArtin Ori and the Blind Forest - ryhmän kilpailuun. Tulin toiseksi :)

Lisää kokeilua vesivärikynillä. Aloin myös kiinnittää enemmän huomiota taustoihin.

Aloin myös kokeilla erilaisia korttipohjia ja papereita. Tässä kokeilin pitkästä aikaa tussattuja ääriviivoja, joka teki minut entistä varmemmaksi siitä etten halua niitä enää käyttää.

Lisää Ori and The Blind Forest - fanitaidetta. Tässä kokeilin hieman hehkuefektien tekemistä.

Jälleen yksi korttipohjakokeilu. Tähän en ole yhtään tyytyväinen :/

Tässä kokeilin jotain ihan uutta ja tein värikynätyön karkealle paperille. Tykkäsin lopputuloseksta todella paljon. Paperin tekstuurin vuoksi jouduin harjoittelemaan kiillotustekniikkaa.

Väritystekniikkani alkoi parantua huimasti ja aloin siirtyä pois liian sileistä papereista. Aiemmin minulla oli ollut suorastaan pakkomielle sileistä papereista, mutta kun kokeilin erilaisia korttipohjia, aloin ymmärtämään miten tärkeää kerrostaminen on. Aloin kaivata hieman pehmeämpiä papereita ja myös vesivärimaalaminen alkoi taas kiinostaa.

Tähänkin vuoteen mahtui se pakollinen digikokeilu. Tähän teokseen olen kuitenkin todella tyytyväinen. Tässä todella näkyy se miten paljon enemmän huomiota aloin kiinnittää väreihin ja varjostukseen.

Tein jälleen sarjan joulukortteja. Tällä kertaa pääsin kokeilemaan uusinta paperiani: Hahnemühle Anniversaryä. Ja olin myyty. Vesivärityöskentelyni heräsi eloon aivan uudella tavalla. Yhtäkkiä sainkin kontrolloitua veden määrää aivan uudella tavalla ja minulle jäi myös paljon enemmän aikaa liikutella pigmenttiä paperilla. Rumia rosoreunoja ei enää syntynyt joka paikkaan ja mikä parasta: Pystyin jopa nostamaan pigmenttiä pois paperista! Kun sitten aloin tehdä yksityiskohtia värikynillä, pigmentti liukui paperin pinnalla kauniisti ja pystyin lisäämään kerroksen kerrokselta. Siis voiko tämä olla totta? Kyllä se voi :)

Toinen korttikokeilu Anniversarylle. Vaikka en enää tussattuja ääriviivoja käyttänytkään, aloin kuitenkin kaivata jonkinlaista tarkennuskeinoa. Toimisikohan lyijytäytekynä? Ja kyllähän se toimi :)

Tämän kortin tein Rangerin vesivärikorttipohjalle.Pelkäsin hieman lopputulosta, mutta kiitos Anniversary - paperin, olin kuitenkin oppinut uusia vesiväritekniikoita sen verran että taito pysyi hyppysissä tämänkin paperin kanssa.

 Vuoteen 2016 lähdinkin iloisin mielin. Tuntui että olin löytänyt sen oman jutun ja tyylin.

Vaikka olinkin löytänyt itselleni sopivan paperin, halusin kuitenkin vielä testata myös muita papereita. Tässä idea oli hyvä, mutta toteutus ontuu pahasti. Paperi myös skannautui todella rumasti.

Alkuvuosi meni vähän haparoidessa, joten halusin tehdä jotain kivaa ja simppeliä. Näin syntyi pikku Bulbasaur.

Halusin kokeilla uusia vesiväritaitojani myös bambupaperiin. Kamppailin tämän teoksen kanssa jonkin verran ja jouduin aloittamaan sen alusta pariin otteeseen. Lopulta sain kuitenkin teoksen valmiiksi.

Tässä Beholder - teokseni jonka tein Anniversary - paperille. Tästä tein myös perusteellisen tutoriaalin DeviantArtiini. Tämä oli todella hauska tehdä ja tein tätä kuvaa varten paljon tutkimustyötä.

Äitini halusi keittiöönsä pienen sarjan tauluja, jossa olisi aiheena ruoka. Päädyin suunnittelemaan kolmen, pienen taulun sarjan, jossa pyrin piirtämään tietyn teeman, mutta samalla halusin itse asetelman pysyvän melko yksinkertaisena. Tässä teemana 'Tehdään hilloa'. Tässä vaiheessa olin myös korvannut vanhat VanGogh - vesivärini taiteilijalaatuisilla Rembrandt - vesiväreillä. Taustaan halusin kokeilla rakeista sinistä väriä ja mielestäni se näytti aivan upealta.

Toinen taulu samasta sarjasta. Tässä teemana 'Tehdään keittoa'.

Sarjan kolmas taulu, 'Tehdään salaattia'. Kaikki kolme taulua saivat kauniit, paksut mustat kehykset.

Taulusarjan jälkeen halusin palata takaisin vähän sarjakuvamaisempaan tyyliin. Sarjakuvataitelija nimeltä Arven92 DeviantArtissa piti pienen kilpailun, jossa osanottajien tuli piirtää hahmoja hänen sarjakuvistaan. Jokainen sai piirtää yhden työn yhtä sarjakuvaa kohden. Päätin ottaa osaa kilpailuun, mutta tämä kyseinen teos ei ehtinyt ajoissa. Kokeilin yhä uusia papereita, sillä halusin kokeilla maskinesteen käyttöä.

Tämä on toinen kilpailutyöni Arvenin kisaan. Tämän tein kokonaan värikynillä sillä Arven tekee sarjakuvansa värikynillä ja halusin tämän teoksen olevan uskollinen hänen tekniikalleen. Valitettavasti en sijoittunut kisassa.

Maskinestekokeiluista innostuneena päätin kokeilla paperia nimeltä Saunders Waterford. Vaikka tämä paperi ei ollut ihan niin uskomatonta kuin rakastettu Hahnemühle Anniversaryni, se teki minuun kuitenkin vaikutuksen ja maskineste antoi minulle tiettyjä vapauksia. Näihin samoihin aikoihin aloin kuitenkin kiinostua vegaanisista taidetarvikkeista ja sain selville, että Saunders Waterford on pinnoitettu gelatiinilla eli eläinliimalla. Harmi.

Toinen työ, jossa käytin Saunders Waterford paperia sekä maskinestettä. Tämän työn jouduin aloittamaan alusta pariinkin kertaan sillä en ensin tahtonut saada sateista värimaailmaa onnistumaan. Lopulta sain kuitenkin ajatuksesta kiinni ja sain värit kohdilleen.

Halloweenin aikoihin päätin osallistua jälleen yhteen kilpailuun. Tällä kertaa kyseessä oli erään DeviantArtin vesiväriryhmän kilpailu. Koska kyseessä oli vesiväriryhmä, työ tuli olla tottakai vähintään 90% vesiväreillä tehty. Tässä oli haastetta kerrakseen. Olen todella ylpeä itsestäni että sain työn tehtyä. Valitettavasti en kuitenkaan sijoittunut kilpailussa.

Osallistuin myös taas Taika - lehden kilpailuun, jossa oli aiheena 'Haave'. Lienee turhaa kertoa etten sijoittunut. Ajatukseni oli ehkä ihan hyvä, mutta kuten kuvasta näkyy, toteutus jäi ontumaan pahasti. Muutenkin tällaiset kilpailut tuntuvat suosivan enemmän abstraktia tai sitten realistista taidetta. Se tuntuu todella turhauttavalta. Bongasin Facebookista, että kisa on taas tänä vuonna, mutta en aio osallistua. En vain jaksa enää.

Tässä talvinen peltomaisema. Tähän kuvaan käytin paljon mallikuvia. Halusin myös käyttää pehmeitä ja herkkiä värejä luodakseni vaikutelman talviaamusta.

Halusin kokeilla miten hyvin pystyisin värittämään vesiväreillä sileälle paperille nyt kun olen siinä jo paljon parempi. Halusin myös kokeilla suolatekniikkaa. Olen lopputulokseen aika tyytyväinen. Suolatekniikka onnistui taustassa todella hyvin.

Sitten siirrytäänkin jo tämän vuoden puolelle. Olen alkanut olla enemmän ja enemmän tietoinen siitä että vaikka väritystaitoni ovat parantuneet huimasti, niin piirustustaitoni laahaavat pahasti jälissä. Eniten ahdistusta on aiheuttanut tyyli. Kun yritän etsiä erilaisia keinoja parantaa taitojani, kuulen jatkuvasti paukutusta realismista ja siitä, että pitäisi piirtää elävästä mallista. Tätä olenkin kokeillut aika-ajoin. Olen muutenkin alkanut käyttämään enemmän mallikuvia ja kiinnitän paljon enemmän huomiota anatomiaan.

Keväällä aloin käymään läpi Aaron Blaisen hahmonsuunnittelukurssia. Tein tämän piirroksen katsottuani muutaman videon. Ajatuksena oli käyttää perusmuotoja ja se, että idea pysyy selkeänä. Omasta mielestäni onnistuin todella hyvin.

Samaa teemaa mielessä pitäen tein anopilleni tämän taulun ystävänpäivälahjaksi.

Päätin jossain vaiheessa palata jonkilaiseen 'opiskelumoodiin' ja päädyin tekemään realistisia asetelmia. Tämä onnistui yli odotusten, mutta pienestä koostaan huolimatta tähän työhön meni ikuisuus.

Päätinkin sitten vähän nopeuttaa opiskelua ja otin värit pois sotkemasta ja vaihdoin tavallisiin lyijykyniin ja grafiittiin. Piirsin mustavalkoisista valokuvista ja yritin keskittyä kontrastin luomiseen.

Päätin myös kokeilla eläinten piirtämistä. Tämän teoksen mallikuva oli hieman hankala kontrastin suhteen, sillä siinä ei ollut hirveästi vahvoja varjoja.

Olin itse tyytyväinen näihin tutkielmiin, mutta saamani palaute horjutti itsevarmuuttani sangen rankasti. 'Tummat alueet eivät ole tarpeeksi tummia', 'piirtämäsi tekstuuri ei ole 100% realistista', 'lisko on muuten hyvä mutta se ei näytä täysin samalta kuin kuvassa', 'oikeassa elämässä ei näy viivoja, käytät yhä liikaa ääriviivoja', 'sinun pitäisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota mallikuvaan'.

Ymmärsin kyllä kommentien pointin, mutta ne suututtivat minua silti. En minä halua kopioida mitään! Haluan piirtää! Katselen usein Instagramissa realistisia eläinmuotokuvia ja ovathan ne hienoja, mutta en tiedä haluaisinko itse piirtää sillä tavalla. Olisihan se hienoa tehdä sellainen muotokuva omista edesmenneistä lemmikeistä, mutta pystyisinkö valokuvasta kopioimalla vangitsemaan lemmikin persoonan ja sielun?

Haluaisin kertoa tarinoita. Haluaisin tehdä teoksia, joissa tapahtuu jotain. Kun katson vanhoja töitäni, rakastan eniten juuri kuvituksellisia töitäni. Vihasin 'lapsellista' tyyliäni todella kauan ja olen ehkä vielä tänäkin päivänä yrittänyt päästä irti siitä. Kuitenkin joka kerta kun alan kehittää realistisempaa tyyliä, tunnen itseni eksyneeksi ja etten osaa mitään.

Eikö kuitenkin taiteen pointtina ole, että nautit itse matkasta? Paukutan tätä aina läpi kun neuvon jotain muuta, aloittelevaa taiteilijaa, mutta seuraanko koskaan omaa neuvoani?

Tämän kortin tein pääsiäiseksi. Käytin mallina omia valokuviani. Aina kun teen kortteja, haluan että ne saavat ihmiset hymyilemään. Joten päädyn aina kuvitukselliseen tyyliin.

Tämä oli iso tilaustyö. Kokoa sillä on 30x40cm. Kun aloin tekemään tätä työtä, ajattelin että olin purrut ihan liian ison palan. Tutkin kuitenkin paljon erilaista lähdemateriaalia ja sain kun sainkin lopulta jotain aikaiseksi. Kävi kuitenkin selväksi, että tarvin paljon harjoitusta taustojen suhteen.

Tämä synttärikortti on samalla muistokuva pienen pienestä siilestä, joka tuupertui nurmikollemme toukokuussa. Valitettavasti karu toukokuu oli liian kova pala tälle pienelle otukselle ja parin viikon jälkeen se kuoli rakentamaani talvipesään. Halusin piirtää siilen hymyilevänä ja iloisena, sillä halusin ajatella että sillä olisi nyt hyvä olla.

Tein tämän synttärikortin samalla tyylillä kuin siilenkin. Halusin pitää suunnitelman simppelinä, mutta sisällyttää siihen silti muutaman yksityiskohdan. Sieniä kasvava kanto löytyikin omista valokuvistani.

Tämän kuvan tein vajaa kuukausi sitten. Halusin jälleen kokeilla realismia ja piirsin tämän omasta valokuvastani. Yritin parhaani mukaan tehdä siitä valokuvan näköisen, mutta kuvitustyylini paistaa silti läpi. Koska olen yrittänyt seurata piirtäessäni tiettyä mallia, karhun kasvojen mittasuhteet ovat hieman vinoutuneet. Yritin myös tehdä karhulle realistisemman turkin, mutta itse en tykkää yhtään lopputuloksesta.

Oppimiseni on tähän mennessä ollut paljon kokeilua ja erehdystä. Aina, kun minulle on tullut tunne, että 'nyt pitää harjoitella' olen lukenut netistä ja kirjoista ohjeita 'oikeaoppiseen' harjoitteluun. Täten olenkin aina päätynyt tekemään realismia. Mutta onko se oikeasti opettanut minulle mitään? Minulla on usein tunne siitä, että otan yhden askeleen eteenpäin ja kaksi taaksepäin. Yritän niin kovasti selvittää, mikä on se 'oikea' tapa oppia ja tehdä taidetta. Mutta onko sitä?

Ehkä suurin haasteeni tällä hetkellä on miettiä sitä, mitä minä oikeasti haluan tehdä. Sarjakuvan tekijä minä en ole, mutta olenko kuvittaja vai haluanko tehdä realistista taidetta? Jos mietin sitä, mikä minua oikeasti koskettaa, niin animaatioelokuvat ja tietokonepelit tulevat ensimmäisinä mieleen.

Lapsuudesta muistuvat erityisen rakkaina mieleen Tao Tao, Peukaloisen Retket, Kaukametsän Pakolaiset, Hopeanuoli ja Thowra Hopeaharja. Toki myös elokuvat kuten Leijonakuningas, Balto, Vuk ja monet muut. Vaikka animen suurkuluttaja en ole koskaan ollutkaan niin Hopeanuoli teki aikoinaan todella suuren vaikutuksen ja aikuisiällä on tullut katsottua Weediä, Wolf's Rainia sekä Studio Ghiblin elokuvia. Muutenkin katson animaatioelokuvia vielä tänäkin päivänä. Hiljattain tuli katsottua Karhuveljeni Koda 1 ja 2 sekä Zootopia.

Toki animaatioelokuvien fanittaminen tässä iässä tuntuu vähän hölmöltä, mutta aikuisten tekemiä ne ovat muutenkin. Ja kun alkaa vähän ottamaan selvää siitä ammattitaidon ja työn määrästä jota niiden tekeminen vaatii, on vaikea olla kunnioittamatta niiden tekijöitä. Myös musiikilla on minuun todella vahva vaikutus ja nykyään en juuri muuta kuuntelekaan kuin soundtrack - musiikkia.

Tietokonepelien puolella olen aina pitänyt etenkin World of Warcraftin ja muutenkin Blizzardin tyylistä. Myös jumalaisen kaunis Ori and the Blind Forest teki minuun todella suuren vaikutuksen. Puhumattakaan japanilaistyylisestä Okami HD:stä. Pelit eivät ole minulle enää pelkkiä pelejä vaan tietyllä tavalla taideteoksia. Kiinnitän paljon huomiota niiden tarinaan sekä graafiseen ulkonäköön. Realistisen näköiset pelit eivät yksinkertaisesti enää kiinosta.

Aloin katsoa entisen Disney taitelijan Aaron Blaisen 'isot kissat' - videosarjaa ja piirsin tämän leijonan mallikuvasta. En yrittänyt päätyä realistiseen lopputulokseen vaan yritin parhaani mukaan vangita eläimen perusmuodot ja asennon.

Jatkoin tämän pupun kanssa vähän samoilla linjoilla, tosin tässä en ehkä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota perusmuotoihin vaan yritin hieman liikaa kopioida itse valokuvaa.

Jatkossa aionkin keskittyä enemmän siihen mistä minä itse pidän, sen sijaan että tekisin niin kuin mitä muut sanovat. Saattaa tuntua oudolta miettiä tällaisia asioita kun kyse on vain harrastuksesta, mutta luovuuteen liittyvissä harrastuksissa intohimo siihen omaan tekemiseen on niin kovin tärkeää. Tuo intohimo kuolee hyvin äkkiä jos ihmisten antama palaute on tyyliin 'miksi sä teet tota, mikset sä tee tätä?'. Niinpä niin, miksi emme kaikki piirrä realistisia muotokuvia ihmisistä ja eläimistä? Siksi, koska jos me kaikki tekisimme niin, satukirjoja ja animaatioelokuvia ei olisi olemassa.

Olen kauan aikaa halunnut parantaa omaa piirrosjälkeäni, mutta olen ajattelut asiaa mahdottomina kokonaisuuksina kuten 'haluan oppia piirtämään eläimiä paremmin' tai 'haluan oppia piirtämään parempia taustoja'. Nämä ajatukset lähtevät helposti sivuraiteille. Nyt aionkin kokeilla hieman helpompaa lähestymistapaa ja yritän rikkoa piirtämistäni pienempiin kokonaisuuksiin. 'Piirrä 20 ilveksen päätä', 'Piirrä 10 elepiirrosta ilveksistä', 'Piirrä 20 puuta' jne. Katsotaan, onnistuuko tämä keino yhtään paremmin :)

Aion jatkossa keskittyä kuvittamistyyliin ja pysyttäytyä tietyssä väritystekniikassa. Vesivärikynät ovat palanneet arsenaalini takaisin ja sen sijaan, että noudattaisin joko-tai tyyppistä ajattelua niiden ja oikeiden vesivärien välillä, aion käyttää niitä toistensa täydentäjinä. Vesivärikyniä on myös paljon nopeampi ja helpompi käyttää erilaisiin, pieniin tutkielmiin. Toivottavasti nämä asiat mielessä pitäen pääsen taas paremmin kiinni taiteen tekemiseen ja löydän sen saman ilon luomiseen, joka minulla oli vielä vuosi sitten.

Lopuksi muutama video minua inspiroivista asioista. Toivottavasti ne inspiroivat teitäkin.