Uusia alkuja

Työ on vienyt viimeaikoina hieman enemmän aikaa ja energiaa. Sain kuitenkin vihdoin ja viimein tehtyä pari pöydällä pyörinyttä teosta valmiiksi asti. Tässä kuvat teoksista ja muutama ajatus niihin liittyen.

Lintu ja punatulkku. Tähän meni ihan liian kauan.

Tykkäsin ihan hirveästi tästä työstä. Minulla oli siitä selvä idea. Sekä piirtämisestä, että värittämisestä. Tämä on yksi niitä harvoja töitä, jotka vain tulevat mieleen ja tiedät juuri tasan tarkkaan mitä tehdä ja miten. Mutta jostain syystä tämä pyöri puolivalmiina pöydällä monta viikkoa. Tuli aina jotain muuta. Kiireisempiä töitä. Pyhiä. Väsypäiviä, jolloin ei jaksanut tehdä mitään. Mutta koska minulla oli niin selvä idea tästä työstä, se ei haitannut, sillä vaikka viimeistelin sen vasta monen viikon päästä, tiesin juuri tasan tarkkaan mitä tehdä.

Realistinen asetelma. Lähdekuva on WetCanvas sivuston lähdekuvakirjastosta.

Tämä työ oli tarkoitettu pieneksi ja pikaiseksi realismiharjoitukseksi. Sen piirtäminen tuntui todella helpolta. Onhan se kuitenkin kopio valokuvasta. Katsot valokuvaa todella tarkasti ja kopioit näkemäsi muodot hitaasti ja tarkasti. Värittämisessä oli huomattavasti suurempi työ ja se oli hidasta, koska värit piti saada 'oikein'. Tämä oli todella opettavaista sillä minun tuli miettiä miten sain omenat suurinpiirtein samanvärisiksi ja miten saisin eri värit erottumaan punasävyisestä teoksesta. Kynää piti liikuttaa oikeassa suunnassa ja liikkeiden tuli seurata omenan muotoa jotta lopputulos olisi kolmiulotteisempi. Paperi oli myös sileydestään huolimatta todella pigmentin-nälkäistä. Tuntui että kerroksia sai lisätä ainavain lisää ja lisää ennenkuin väri näytti tarpeeksi kirkaalta.

Kaikean kaikkiaan tämä oli värittämisen kannalta todella opettavainen kokemus. Työn viimeistely tuntui kuitenkin hirveän sitkeältä sillä itse pidän realistista piirtämistä todella tylsänä. Mieleni lähti joka välissä vaeltamaan jonnekin muualle. Siitä päästäänkin seuraaviin ajatuksiini.

Uusi alku?

Aloitin piirtämisen uudestaan vuoden 2012 lopulla. Lapsena piirsin paljon, mutta en voi sanoa että se olisi ollut sen kummempi intohimo. Minulta myös puuttui tietynlainen itsekuri ja mielenvoima siihen, että olisin lähtenyt kehittämään harrastusta pidemälle. Minulta uupui myös täysin kunnollinen opetus ja kannustus.

Kun aloitin uudestaan 2012, olin tehnyt paljon tutkimusta ja tein sitä koko ajan. Olen aikoinaan oppinut tietokoneen käytön sekä englanninkielen lähes täysin omaoppisesti. Jos tieto oli saatavilla, minä käytin sitä. Luin sitä, analysoin sitä ja ahmin sitä. Tein paljon asioita myös käytännössä. Opettelin tekemään asioita tietokoneella ja englantia opettelin katsomalla amerikkalaisia sarjoja ilman tekstitystä. Joten miksei tämä sitten toimisi taiteen kanssa?

Kyllä se toimikin. Teknisellä puolella. Viimeaikoina olen kuitenkin tuntenut hirveää pelkoa itse piirtämistä kohtaan. Tieto on päässäni, mutta en saa sitä ulos. Vaadin täydellistä jälkeä ja vaikkapa oudonnäköinen hevosen jalka ei kelpaa.

Minua pyydettiin tekemään taulu hevosesta. Yleensä piirrän vain itselleni, joten otan tälläiset pyynnöt tosissani. Olenhan joskus haaveillut että voisin tienata taiteella hieman extratuloja. Kun sitten rupesin piirtämään hevosia, tuntui ettei siitä tullut yhtään mitään. Oletin että voin vain laittaa kynän paperiin ja piirtää. Mutta käteni ei totellut. Vahtasin valokuvaa ja yritin piirtää, mutta en tajunnut näkemääni. En saanut muotoja enkä eri ruuminosien suhteita oikein.

Aloin olla epätoivon partaalla ja mietin että onko edes järkeä jatkaa taiteen parissa kun siitä ei tule yhtään mitään. Jatkoin kuitenkin vääntämistä seuraavat pari päivää. En ollut vieläkään tyytyväinen tuloksiin, mutta aloin selvästi parantua. Päätin hakea lisämotivaatiota siitä, että katselin vanhoja töitäni vuosilta 2012-2014:

Skannattu ja digitaalisesti väritetty teos vuoden 2012 lopulta. Muistaakseni.

Digitaalinen kokeilu vuodelta 2012. Sen verran muistan että halusin keskittyä kissojen persoonien kuvaamiseen. Nyt kun tätä katsoo monta vuotta myöhemmin, onnistuin siinä kyllä aika hyvin. Keskimmäinen ja oikeanpuoleinen kissa ovat nyttemin jo ajasta poistuneet. Niiden persoona kuitenkin näkyy tässä kuvassa ja se lämmittää sydäntä.

Joulukortti vuodelle 2013. Minulla oli idea pentua halaavasta karhuäidistä joten niinpä minä piirsin sen. En oikein tiennyt miten idean toteuttaisin, mutta parhaani yritin.

Toinen joulukortti vuodelle 2013. En voi tänäkään päivänä uskoa, että onnistuin porojen asentojen piirtämisessä. Toki anatomiassa on varmasti virheitä, mutta kun tätä katsoo vuosia myöhemmin, ne eivät pistä varsinaisesti silmään.

Kolmas joulukortti vuodelle 2013. Minulla ei ollut hajuakaan miten piirtää selällään makaavia siiliä. Joten huijasin hiukan ja tein tassut jotka olivat vähän sinne päin. Ja kuonoilla ei kyllä ole mitään tekemistä oikeiden siilien kanssa. Mutta silti ratkaisuni tuntuu toimivan. Ainakin kun itse tätä katson nyt 4 vuotta myöhemmin.

Valmistujaiskortti, jonka tein äidille. Minulla oli selvä visio siitä mitä halusin piirtää ja minä yksinkertaisesti vain piirsin sen. Täydellinen tämä ei ole, mutta tein parhaani.

60-vuotiskortti isälle vuodelta 2014. Eipä ole hetkeen juolahtanut mieleen, että voisin piirtää Stigan pulkalla laskettelevan karhun.

Miksi puhun näistä vanhoista töistä? Siksi, että minulle tuli selvä visio siitä, että vaikka vanhat työni ovat teknisesti selvästi heikompia kuin nykyiset, niissä on intoa ja tekemisen riemua. Valitettavasti, tämä ominaisuus puuttuu nykyisistä töistäni. Ei se into täysin kadonnut ole, mutta huoli onnistumisesta ja teknisestä osaamisesta on tullut sen tielle. Nykyään piirrän yksinkertaisia ideoita, staattisia asentoja ja vältän vaikeita ideoita, koska en halua epäonnistua.

Tietokoneen ja englannin kanssa oli helpompaa. Kun teknisen puolen oppi ja hallitsi, jäljellä oli enää opittujen taitojen käyttö. Olin oppinut akateemisen taidon. Miksi sitten piirtämisen kanssa on niin hankalaa? Onhan sekin paljolti akateeminen taito? Vastoin yleistä olettamusta siitä että piirtäminen on vain jokin lahja joka 'vain on'.

Käytännön harjoittelu on jäänyt minulla todella vähälle. Olen kai syvällä sisimmässäni olettanut, että kun olen kerran lukenut ja opiskellut ja haalinut tietoa, jäljelle jää vain toteutus. Mutta se ei menekään ihan niin. Olen elänyt käsi kiinni tietokoneessa päälle 20 vuotta. Englantia aloin opiskella 6 vuotiaana. Hevosen olen viimeksi piirtänyt muistaakseni vuonna 2015.

Se, etten voinutkaan yhtäkkiä piirtää hevosta tuosta noin vaan oli kuin joku olisi heittänyt märän rätin päin naamaa. Se tuntui ahdistavalta ja nöyryyttävältä. Tajusin, etten ole loppujen lopuksi tehnyt piirtämisen eteen juuri yhtään töitä. Maalaamisen ja värittämisen eteen kyllä, mutta piirtäminen on jäänyt täysin taka-alalle. Olen myös hiljalleen alkanut tajuta sen, että rimani on aivan liian korkealla. Suorastaan naurettavan korkealla. Jos on tuntunut siltä että piirtäminen ei kulje ja teen yhden huonon piirroksen, laitan kynät pois ja lopetan. Sen sijaan, että takoisin itsepintaisesti vastavirtaan ja yrittäisin oppia jotain.

Opinko englannin yhdessä illassa? En. En edes muista montako tuntia olen vahdannut sarjoja ilman tekstitystä. Opinko käyttämään tietokonetta heti? En todellakaan. Google tuntuu välillä kuin viisaalta isoveljeltä, jolta olen kysellyt asioita lähes koko elämäni. Google piti minua kädestä ja opetti asentamaan Windowsia 😂

Näiden itsevalaistumisten ohella aionkin nyt ottaa reilusti askeleita taaksepäin ja aloitan piirtämisen nollasta. Pyrin vain piirtämään. Virheineen kaikkineen. Aion keskittyä enemmän varsinaiseen työntekoon ja vähemmän uusien teosten ideoimiseen. Toivoittavasti saan vielä sen verran muokattua ajatusmaailmaani, että saan tuon vanhan innostukseni takaisin. Ensimmäisenä askeleena on juurilleni palaaminen.

Lapsena ja teininä sain kipinän piirtämiseen animaatiosarjoista: Peukaloisen Retket, Thowra Hopeaharja, Tao Tao, Vuk, Kaukametsän Pakolaiset, Hopeanuoli. Sittemmin heppatyttövaiheessa Lena Furbergin sarjakuvat veivät mennessään ja unelmoin aina, että osaisin piirtää kuten Lena. Myöhemmällä iällä kuviohin astui Disney ja sittemmin Dreamworks sun muut animaatiostudiot. Näin aikuisiällä tykkään yhä Disneyn ja Dreamworksin animaatioista ja myös Studio Ghiblin anime-elokuvista. Tässä hiljattain katsoin pitkästä aikaa Prinsessa Mononoken ja leffa vakuutti kauneudellaan edelleen.

Joten miksi ihmeessä yritän piirtää realistisia omenoita kun on harvinaisen selvää että animaatio ja jopa anime tyyli on sitä mikä minua todella säväyttää? Miksi käytän 2 tuntia siihen että yritän piirtää superrealistista hevosta sen sijaan että pyrkisin tekemään kuvasta oman tulkintani ja siihen että saan hevosen ilmeen, eleen ja persoonan esiin? Siinäpä pähkinä purtavaksi tuleville kuukausille.

Tässä vielä lopuksi esimerkki siitä mihin asti pääsin kolmantena harjoittelupäivänä. Tästä pitäisi nyt kovasti puurtaa eteenpäin.

Eilisen puurtamisen tuloksena syntynyt hevonen joka on kukas muukaan kuin Thowra hopeaharja. Tyylilähteenä tässä on tottakai itse animaatiosarja mutta tässä näkyy myös vaikutteita Lena Furbergin tyylistä. Kopioin hänen piirustuksiaan teininä niin paljon että tyyli puskee yhä läpi kaikkia näitä vuosia myöhemmin.

Vegaanista taidetta?

Jatketaanpa taas luonnonläheisten aiheiden parissa. Tällä kertaa haluan jakaa muutaman ajatuksen vegaanisista taidetarvikkeista. Tätä juttua onkin aiemmin kyselty, mutta minulla ei ollut ihan 100% tietoa joistain käyttämistäni tuotteista. Sittemmin sain varmistuksen mm. käyttämistäni vesiväreistä, joten pistetäänpä juttua tulelle. Kaikkia mahdollisia taidetarvikkeita en missään nimessä käy läpi. Siitä tulisi kirjan verran asiaa. Pidättäydyn niissä tuotteissa, joita itse käytän ja listaan lopuksi muutaman suositun firman, jonka tuotteita näkee paljon Suomessa.

Eläinperäisiä valmistusaineita?

Joillekin saattaa tulla ylenpäätään yllätyksenä se, että taidetarvikkeissa on eläinperäisiä ainesosia. Tarkempi tutkimus kuitenkin osoittaa, että niitä on loppujen lopuksi yllättävän paljon. Valitettavaa on myös se, että näiden ainesosien hankkiminen ja käyttö vaatii lähes poikkeuksetta eläimen tappamista. Tässä esimerkkinä muutama ainesosa:

- Gelatiini (gelatin): Tutumpi nimi tälle ainesosalle on liivate. Kyllä, juuri se liivate jota käytetään myös kokkaamisessa. Liivate on proteiinia, joka valmistetaan sian nahasta taikka sian tai naudan luuytimistä keittämällä. Liivatetta käytetään taidepapereiden (erityisesti vesiväripapereiden) "pinnoittamisessa". Tämä tekee paperin pinnasta kestävämmän. Erityisen suosittu vesiväripaperi nimeltä Arches on ns. gelatiinipinnoitettu, mikä varmasti tekee siitä niin kestävän ja monipuolisen. Mutta haluatko käyttää paperia, joka on päällystetty lehmän luuytimellä?

- Luuhiili (bone black pigment): Luuhiili on mustaa pigmenttiä, jota saadaan luonnollisesti palaneista luista. Sitä käytetään useissa mustissa väreissä kuten vaikkapa tietyissä vesivärimustissa.

- Siveltimet ja eläimenkarvat (squirrelhair, ponyhair, sablehair, ox hair etc.): Oravankarvasiveltimet, poninkarvasiveltimet, näädänkarvasiveltimet, häränkarvasiveltimet jne. Näitähän riittää. Kotieläimistä saatava karva on luultavasti aika helposti saatavilla ja eläimiä tuskin tapetaan niiden saamiseksi, mutta luuletteko todella, että näädänkarvasiveltimien valmistajat juoksevat luonnossa näätien perässä, jotta saisivat ottaa niiden hännästä pienen tupsun karvaa? Tuskin. Kyllä ne pikemminkin metsästetään ja tapetaan. Hienoimmat näädänkarvasiveltimet valmistetaan Kolinsky-punanäädän häntäkarvoista. Tämä näätä ei elä tarhoissa, vaan se juoksentelee vapaana Siperian villissä luonnossa.

- Häränsappi (ox gall): Sappea, jota saadan pääasiassa lehmistä. Häränsappea käytetään "kosteusagenttina" erityisesti vesivärimaalaamisessa. Häränsappea sisältävät vesivärit yleensä "liikkuvat" paremmin ja niillä on helpompi tehdä märkää-märälle maalauksia. Häränsappea myydään myös erillisissä pulloissa.

Tässä vain osa eläinperäisistä ainesosista. Yleensä valmistajat listaavat valmistusaineensa melko hyvin, mutta jos jokin asia epäilyttää, lähetä rohkeasti sähköpostia valmistajafirmalle. Erityisesti Hahnemühle vastaa todella hyvin asiakkaidensa kysymyksiin, kuten myös Derwent. Talens vastasi lopulta uteluihini Rembrandt - vesiväreistä, mutta jouduin esittämään kysymykseni sähköpostilla, Instagramissa ja Facebookissa kunnes sitten vihdoin sain vastauksen Facebookin kautta.

Tässä nyt sitten hieman listaa käyttämistäni tarvikkeista, jotka tiedän ihan faktana vegaanipohjaisiksi.

Puuvärit sekä lyijykynät

 

Faber Castell Polychromos 120 sävyä

- Faber Castell Polychromos: Faber Castellin tuotteet eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia ja he käyttävät paljon synteettisiä ja kasvispohjaisia ainesosia. Faber Castell on myös vahvasti sitoutunut ympäristöllisiin projekteihin ja he ovat pyrkineet eliminoimaan oman hiilijalanjälkensä. Polychromos kynät ovat todella laadukkaat ja saatavilla on 120 värisävyä. Albrecht Dürer - kynät ovat Polychromosien vesivärikynävastike. Sävyvalikoima on sama, mutta kynät eivät ehkä ole ihan yhtä pehmeitä ja joissain sävyissä on heikompi valonkesto. Suomessa näkee ajoittain myynnissä myös Art Grip - sarjan tuotteita, jotka ovat koululaislaatuisia ja todella edullisia. Itse tykkään myös todella paljon Faber Castellin kittikumista. Polychromos ja Albrecht Dürer settejä saa Verkkokauppa.comi:sta. Yksittäissävyni ostan Briteistä Jackson's Art Supplies - verkkokaupasta. Parilta ihmiseltä olen kuullut, että Turun Akateemisesta kirjakaupasta saisi noita yksittäissävyjä paikanpäältä, mutta en oikein viitsi ajaa 470km Sievistä Turkuun tarkistamaan asiaa.

- Caran D'Ache Luminance: Caran D'Achen Luminance, Musem Aquarelle sekä Supracolor kynät ovat vegaanisia. Pablo - kynistä en kyllä löytänyt mainintaa eräästä löytämästäni listasta, joten en lähde asiaa kommentoimaan sen kummemmin. Itse käytän Luminance - kyniä Polychromosien täydennyksenä. Luminance - kynissä on paljon maanläheisiä, neutraaleja sävyjä joita olen jäänyt kaipaamaan Polychromos - boksissani. Luminance valkoinen on myös suorastaan jumalainen kynä. Se blendaa kaiken. Siis ihan kaiken. Luminance valkoinen on myös huomattavasti peittävämpi kuin Polychromos valkoinen. Caran D'Ache kyniä saa Temperan verkkokaupasta. Ja ne ovatkin sitten kalliita 👻

- Staedtler Mars Lumograph lyijykynät: Grafiitti on mineraali, joten se ei itsessään ole eläinpohjainen. Valmistusprosessi ja suojana käytetty puu onkin sitten oma juttunsa. Itse pysyn tyytyväisenä siten, etten osta mitään ruokakauppakyniä vaan käytän laadukkaita ja tunnettuja tuotteita. Staedtlerin Mars Lumograph - kynät ovat omat suosikkini koska niiden lyijy on niin sileää eikä raavi paperia. Niitä on myös saatavilla lähes joka paikassa. Jos ympäristöystävällisyys tosissaan huolestuttaa, niin sitten suosittelen Faber Castellin lyijykyniä.

Vesivärit

 

Rembrandt vesivärinappi Azo Yellow Light

Tämä olikin vähän kovempi pähkinä purtavaksi. En oikein löytänyt mitään 100% varmaa tietoa, mutta tulin siihen tulokseen, että ilmeisesti suurin osa tunnetuista merkeistä sisältävät joko häränsappea tai sitten hunajaa. Sen tiedän että Suomessa huippusuositut White Nights vesivärit sisältävät hunajaa. Mene ja tiedä nyt sitten onko tämä välttämättä huono asia. Hunajaa laitan teehenkin. Mutta 100% vegaanille tämä on varmasti iso juttu. Itse en White Nightsejä ole lähtenyt käyttämään, koska olen saanut niin ristiriitaista tietoa niiden valonkestosta ja myös värisävyjen laaduissa tuntuu olevan isoja eroja. Mutta jos et ole yhtä pakkomielteinen kuin minä, niin suosittelen kyllä White Nightseja.

Schminke ja Sennelier vesivärit ilmeisesti sisältävät häränsappea. Tämä eliminoikin sitten lähes kaikki vesivärimerkit mitä Suomessa yleisesti myydään 😞

Oma valintani oli alunperin Talens VanGogh - vesivärit. Silloin en vielä tiennyt vegaanilistoista mitään, mutta nyt tutkimusta tehdessäni selvisi että VanGoghit ovat lähes täysin vegaanisia, mutta sävy 701 (Ivory black) sisältää luuhiiltä. Sittemmin olen vaihtanut taitelijalaatuiseen Talensin Rembrandt - vesivärisarjaan. Päädyin näihin vesiväreihin lähinnä sen takia, että tykkäsin niin paljon VanGogheista ja näiden vesivärien valonkesto on myös huippuluokkaa. Myös settien hinnat ovat todella kohtuulliset. Rembrandt - vesivärit eivät sisällä häränsappea (Talensin edustaja vahvisti tämän) ja ainoastaan värisävy 702 (Lamp black) sisältää luuhiiltä.

Valitettavasti näitä vesivärejä saa aika huonosti Suomesta. Taidetarvikkeet.org - sivusto näyttäisi tarjoavan muutaman sävyn irtonappeja. Omat värini ostan Briteistä Jackon's Art Supplies - verkkokaupasta. VanGogh maaleja saa ainakin Temperasta.

Akryylit

 

Amsterdam akryylit, 24 sävyn kokeilusetti (20ml tuubeja)

Akryylivärit ovat pääosin synteettisiä, joten ne ovat aina melko turvallinen valinta. Itse kuitenkin päädyin kokeilemaan Talens Amsterdam akryylejä sillä tykkään muutenkin Talensin tuotteista. Amsterdam akryylit kuuluvat niinikään Talensin vegaanilistaan. Ainoastaan sävy 701 (Ivory black) Expert - sarjasta sisältää luuhiiltä. Itse ostin lajitelman Standard - sarjaa, jonka kaikki sävyt ovat vegaanisia. Akryylit ovat minulle täysin uusi tuttavuus. En ole koskaan käyttänyt niitä, enkä ole omiani päässyt vielä kokeilemaan. Amsterdam akryyleja saa Tempera sekä Konstashop - verkkokauppoista. Itse ostin 24 sävyn kokeilusetin Temperasta.

Tässä vielä linkki Talensin vegaanilistaan, mikäli joku haluaa selailla: http://www.krisefe.com/wp-content/uploads/2015/03/Talens-Vegan-List.pdf

Siveltimet 

 

Escoda Perla 0, 1 ja 12. Escoda Ultimo Mop 16. ProArte Prolene Plus 1/2 litteä, 8 ja 6.

Synteettisten siveltimien käyttö on ollut minulle itsestäänselvä asia jo ennen luontoasioista kiinostumista. Pelkkä ajatuskin eläimenkarvan käyttämisestä puistattaa. Nykypäivänä tekokuitusiveltimiä on tarjolla todella paljon ja ne eivät jää kovin kauas eläimenkarvasiveltimistä. Itse tykkään ProArte Prolene siveltimistä. Olen myös hankkinut pari huippulaatuista Escoda - sivellintä. Ultimo mopin kokoa 16 sekä ison Perla siveltimen kokoa 12 sekä koot 1 ja 0 pikkupikku yksityiskohtien tekemiseen. Sen verran näissä huomaa eroa ProArten siveltimiin, että ne pitävät sisällään valtavasti vettä. Mutta oli niiden hintakin kyllä sen verran korkeampi. Jos käytät paljon märkää-märälle tekniikkaa ja maalaat isoja alueita niin silloin kannattaa ehkä investoida parempilaatuiseen synteettiseen moppiin. Muuten en usko että siveltimillä on niin valtavaa merkitystä. ProArte siveltimeni eivät ehkä pidä hirveästi vettä, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi. Teen aika pieniä töitä ja maalaustyylini on muutenkin todella hallittu.

Omat siveltimeni ostan Briteistä Jackson's Art Supplies - verkkokaupasta. Jos lähialueellasi on taidetarvikeliikkeitä niin suosittelen vilkaisemaan. Itselläni on sellainen muistikuva, että olisin jossain nähnyt ProArten siveltimiä. Olisikohan ollut Kurikassa.

Paperit

 

Tämä onkin sitten se kaikkein haastavin asia Suomalaiselle vesivärimaalarille. Taidepapereiden saatavuus maassamme on vähintäänkin turhauttavaa luokkaa. Jos pidät karkeista tai puolikarkeista papereista niin sitten sinulla ei ole hirveästi hätää, mutta jos olet sileiden ja kuumaprässättyjen papereiden ystävä niin varaudu hiusten repimiseen tai vähintäänkin lompakon aukomiseen.

Hahnemühle Bamboo, Hahnemühle Anniversary, Hahnemühle Nostalgie, Strathmore Bristol smooth

- Hahnemühle: Tämä saksalainen paperinvalmistaja ei käytä paperinvalmistuksessaan eläinperäisiä tuotteita kuten gelatiinia. Hahnemühle sitoutuu ympäristöystävälliseen tuotantoon ja käyttää vain puhtaita raaka-aineita. Itse fanitan Hahnemühlea todella paljon. Sain ensimakua heidän papereistaan kun bongasin Nostalgie - piirustuspaperia eräästä taidetarvikeliikkeestä. Se oli niin ihanan sileän täydellistä. Sittemmin olen tutustunut heidän vesiväripapereihinsa: Britannia, Anniversary sekä Bamboo. Erityisesti Bamboo sekatekniikkapaperi on luonnonystävän ihannepaperi sillä se on valmistettu lähes täysin nopeasti uusiutuvasta bambukuidusta. Tämä paperi on kuitenkin pintarakenteeltaan aika herkkää tavaraa. Se ei kestä hankaamista eikä lainkaan maskinestettä.

Myös muilla Hahnemühlen papereilla on se valitettava ominaisuus että ne eivät oikein kestä maskinestettä. Maskia poistaessa paperi repeytyy helposti. Itse olenkin opetellut maalaamaan teoksiani osioissa ja myös nostamaan maalia sen kuivuttua. Tästä tulee muutenkin pehmeämpi lopputulos. Anniversary paperi on todella aloittelijaystävällinen siinä mielessä, että sileästä pinnastaan huolimatta se pysyy kosteana huomattavasti kauemmin kuin tavallinen kuumaprässätty paperi. Tämän ansioista rumat "kukkakaalet" eli rosoreunat pysyvät poissa. Virheitä on myös helppo korjata koska maalia on helppo nostaa paperin pinnasta. Älä kuitenkaan hankaa liikaa, jottei pinta rikkoonnu. Tämä paperi on myös P-A-K-S-U-A. 425 grammaista. Tämä ei muuten haittaisi mutta virallisen valopöydänkin kanssa on hankaluuskia ääriviivoja kopioidessa.

Hiljattain Hahnemühle julkaisi kaksi uutuuspaperia: Oman Bristol - paperinsa sekä Britannia paperia kuumaprässättynä versiona. Olen pitänyt yhteyttä Jackson's Art Supplies - verkkokauppaan ja he aikovat hankkia näitä paperita valikoimaansa lähiaikoina.

Suomesta Hahnemühlen papereita saa vähän sieltä sun täältä paikanpäältä. Bamboo ja Cezanne papereita saa ainakin Minoa - verkkokaupasta. Hinta tosin on kaksinkertainen siihen nähden mitä paperit maksavat esim. Briteissä. Omat Hahnemühleni ostan siis Briteistä.

- Fabriano: Tämä italialainen paperinvalmistaja käyttää synteettistä pinnoitusta, joten paperit eivät sisällä gelatiinia. Fabriano sitoutuu muutenkin ympäristöystävälliseen paperintuotantoon. Fabriano Artistico on suosittu paperi täällä Suomessa. Itse tein myös aikoinaan puuväritöitä paljon Fabriano 5 kuumaprässätylle paperille. Paperin pintarakenne on kuitenkin sittemmin muuttunut kun Fabriano uusi koneitaan. Tästä nousi suhteellisen iso haloo kasvitaiteilijoiden ja muiden realismitaiteilijoien parissa. En ole sen kummempia testejä suorittanut Artisticolla, sillä tykkään niin paljon Hahnemühlen papereista, mutta pääsiäiskorttiprojektini yhteydessä huomasin että rosoreunoja syntyy Artistico - paperille huomattavasti helpommin, sillä paperi suorastaan ryystää veden itseensä. Mutta oli miten oli, Fabriano Artistico on yhä todella suosittu paperi. Fabriano valmistaa paljon myös muita papereita kuten esim. Accademia piirustuspaperia sekä Bristolia.

Fabrianon papereita saa ainakin Tempera - verkkokaupasta.

- Strathmore: Amerikkalainen paperinvalmistaja, joka sitoutuu tuottamaan vegaaniystävällistä paperia. Ainoastaan Gemini - vesiväripaperi sisältää eläinperäisiä ainesosia. Strathmore tunnetaan täällä meillä ehkä parhaiten Bristol smooth ja vellum papereistaan sekä ruskeasävyisestä kraft - paperista. Erityisesti Instagramissa näkee todella paljon 'tan' väriselle paperille tehtyjä värikynätöitä. Useimmin tämä paperi on juurikin Strathmoren tan - paperia.

Taitopuoti Paperinauhan sivuilla näin muutamaan otteeseen noita 'tan' vihkoja. Kyseinen yritys on kuitenkin sittemmin supistanut toimintaansa ja mm. lopettanu Seinäjoen kivijalkamyymälän enkä ole noita vihkoja enää nettisivuilla nähnyt. Harmi. Joten täytyy taas kääntya Brittien puoleen.

Tässä ainakin ne paperit joista minulla on varmaa tietoa. Cansonin papereista olen kuullut vähän sitä sun tätä, mutta itse henkilökohtaisesti en voi sietää Cansonin papereita, sillä ne tuntuvat todella huonolaatuisilta omaan käteen. Jos taidetarvikeliikkeessä mietit mitä ostaa, niin suosittelisin ostamaan vaikka Fabrianoa jos Hahnemühlea ei ole saatavilla. Ilmeiseti Bockinford paperi on vegaaniystävällistä mutta sitten taas omaksi suosikiksi noussut Saunders Waterford paperi käyttää gelatiini pinnoitusta. Harmi. Aion silti käyttää oman Waterfodini loppuun sillä ison paperimäärän roskiinheittäminen ei ainakaan luontoa säästä. Muut Daler Rowneyn paperit ovat ilmeiseti vegaaniystävällisiä. Itse raapustelen aika ajoin Dalery Rowney smooth heavyweight - sekatekniikkapaperille.

Muita tuotteita

 

 

En käytä taiteessani liuottimia enkä myrkkyjä. Lähinnä siksi että saan vahvoista hajuista migreenin ja avomiehelläni on astma. Meillä on myös sisäkissa, joka tykkää hengailla papereideni päällä, joten teokseni eivät saa sisältää myrkyllisiä aineita. Ennen käytin valkoisten yksityiskohtien tekemiseen FW Acrylic Ink - valkoista mustetta, joka on vegaaninen tuote. Blendaamiseen käytän lähinnä pumpulipuikkoja, vanulappuja sekä myöhemmissä vaiheessa vaaleita kyniä. Pumpulit ja paperit sun muut ovat tottakai ympäristömerkittyjä. Kumeina minulla on Faber Castellin kittikumi (siis se joka on kuin sinitarraa, ei se Kärkkäisellä myytävä omituisuus jota ei edes voi muovata) sekä Faber Castellin musta kumi. Kumikynänä minulla on Tombow Mono eraser pen johon on saatavilla täyttöpatruunoita. Teroittimina käytän yleensä Staedtlerin tölkkiteroittimia sillä niitä saa vähän joka paikasta. Niitä joutuu toki vaihtamaan terän tylsyessä, joten mitään maailman ympäristöystävällisintä touhua tämä ei ole, mutta tuskin maailmaa tuhotaan teroittimilla. Toki voit teroittaa kynäsi veitsellä jos jaksat ja viitsit ja uskallat. Itseltäni löytyy myös Jakarin pöytään kiinnitettävä veiviteroitin mutta se jyrsii kyniä sen verran tehokkaasti että loppuvat pian ennen aikojaan.

Fiksatiivina minulla on tähän mennessä ollut Winsor & Newton Professional - fiksatiivi, sillä se on ainut joka ei pilaa valmista työtä tai sitten tee keskeneräistä työtä naurettavan karheaksi. Tuskin on ympäristöystävällistä tavaraa. Mikään ponnekaasu tuskin on. Aionkin seuraavaksi kokeilla Spectrafixin luonnollista fiksatiivia kunhan teen seuraavan tilauksen Britteihin.

Derwentin tuotteet ovat myös ilmeisesti suurilta osin vegaaniystävällisiä ja niitä myydään vähän joka paikassa. Itse en voi sietää Derwentin tuotteita mutta tämä hyvänä vinkkinä niille jotka haluavat ostaa tarvikkeensa lähikaupasta.

Näin lopuksi haluan sanoa sen mitä aiemminkin: Järjen käyttö on sallittua ja jokainen tekee sen mihin pystyy ja mihin on varaa. Esim. öljymaalareilla asiat eivät ole ihan näin yksinertaisia sillä ohentimia sun muita joutuu käyttämään jokatapauksessa.

Ymmärrän toki myös sen, että moni ei halua tilata tavaraa ulkomailta. Brexitin vuoksi olen itse todella huolissani. Tällä hetkellä 12 euron postikulujen maksaminen ei tunnu missään, mutta jos Brittikaupat menevät lopulta tullin alaisiksi niin sitten ollaan liemessä. Yritin kääntyä saksalaisten verkkokauppojen puoleen, mutta se homma tyssäsi ennenkuin alkoikaan. Ensinnäkin valikoimat ovat todella huonot, kieli lähes aina pelkkä Saksa (enosaa) ja eräässä verkkokaupassa toimitus Suomeen maksaa 24 euroa...siis täh?

Ei auta kuin toivoa että Brittiläiset tekisivät EU:n kanssa jonkin sopivan diilin tai sitten pitää ruveta leikkimään pienempien tilausten kanssa tullimaksujen välttämiseksi. Näinhän USA:stakin tilatessa joutuu toimimaan.

Asiaa luonnonkosmetiikasta

Jokin aika sitten kirjoitin jutun arjen ruokavalinnoista ja siitä miten niillä voidaan edistää tervellisyyttä sekä myös luonnon ja ympäristön hyvinvointia. Nyt haluan jatkaa tämän aiheen parissa tarjoamalla muutaman kokemuksen luonnonkosmetiikkaan sekä yleiseen ihon- ja hiustenhoitoon liittyen. Jälleen kerran haluan painottaa, että tässä ei ole kyse fanaattisesta pyhistelystä, vaan jokainen tekee sen mihin pystyy ja miten paljon kukkaro antaa periksi.

Ihonhoito

Innostuin luonnonkosmetiikasta ihan tosissani muutama kuukausi sitten. Kävin kosmetologilla viime talvena ja yllätykseni oli suuri kun ihoanalyysin yhteydessä todettiin, että ihoni ei ole lainkaan epäpuhdas vaan pikemminkin normaali, pintakuivahko ja herkkyyteen taipuvainen. Couperosaa olen pelännyt jonkin verran, sillä nenäni lehahtelee punaiseksi etenkin töiden jälkeen tai kun olen tosi väsynyt. Minulla on kyllä katkenneita verisuonia nenän sivuilla  ja lähellä silmiä, mutta kosmetologin mielestä selvää couperosaa minulla ei ole (vielä). Mene ja tiedä nyt sitten. Olen monesti heittänyt vitsillä että iso nenä tarvitsee paljon verta. Kaippa se asia sitten on niin. Toivottavasti.

Sain nyt sitten tietenkin kosmetologilta huisikalliita Biodrogan tuotteita. Minulla ei ole mitään kosmetologi-tuotteita vastaan, mutta itse en kokenut niitä mitenkään maagisiksi. INCI-listat olivat myös vähintäänkin yhtä pitkiä kuin niissä "syntisissä kaupan ja apteekin tuotteissakin". Päätin siis kääntää huomioni luonnonkosmetiikkaan.

Kasvojenhoitotuotteet

Aamulla pesen kasvoni ihan vaan pelkällä vedellä ja saatan sen jälkeen pyyhkäistä iholle hieman ruusuvettä jos muistan ja ehdin. En ole huomannut ruusuvedessä mitään superihmeellistä, mutta se tuoksuu ihanalle ja virkistää.

Päivävoiteina minulla on tällä hetkellä Dermalexin Couperosa tuotteita, koska pelkäsin niin hirveästi tuota Couperosaa ja tottakai netistä piti heti etsiä kuvia rinofyyma-nenästä. En ole kuitenkaan huomannut mitään vaikutusta näitä rasvoja käyttäessäni ja töiden jälkeen ilmenevä nenän punoitus ei rauhoitu lainkaan näillä voiteilla. Olenkin alkanut epäilemään enemmän yleistä herkkyyttä ja mahdollisesti allergista reaktiota huonepölyyn, sillä muutaman vuoden takaiset allergiatestit näyttivät että huonepöly- ja home-arvot olivat koholla. Kaupoissa leijuu jos jonkinlaista toksiinia ja pölyä ja kun seisot vielä jatkuvassa vedossa 8-9 tuntia per työvuoro niin eihän se ole ihme, että nenä reagoi. Aionkin vaihtaa nämä Couperosa rasvat Madaran Nokkosvoiteeseen kunhan saan käytettyä nämä nykyiset pois. Nokkosvoide on juurikin herkälle iholle tarkoitettu ja se kosteuttaa ja suojaa ihoa ympäristön vaikutuksilta. Kuulostaa ainakin hyvältä.

Silmänympärysvoiteena minulla on tällä hetkellä Bentley Organicin Reviving Eye Cream. Ihan OK silmänympärysvoide ja virkistää kivasti aamuisin, mutta pumppu annostelee rasvaa aina hieman liian paljon ja ylimääräinen rasva liukuu joskus ikävästi "rullalle" kun alan levittää meikkiä siihen päälle. Taidan kokeilla jotain muuta kunhan käytän tämän loppuun.

Bentley Organic Reviving Eye Cream

Päivän päätteeksi pesen kasvoni Laveran Basis 2 in 1 puhdistusmaidolla. Poistaa hellästi, mutta tehokkaasti lian ja kevyen meikin. Sain Greenlips Beauty - verkkokaupasta kylkiäisenä näytteen Burt's Bees Soap Bark & Chamomile - syväpuhdistavasta voiteesta. Tämä on aivan ihana voide, joka viilentää kasvoja ja todellakin puhdistää syvältä. En kuitenkaan suosittele jatkuvaan käyttöön herkälle iholle. Pyrin muutenkin välttämään kaikkia hankaavia tai tehohoitavia tuotteita. Kuorintavoiteita en ole käyttänyt enää moneen kuukauteen. Koska ihoni ei kerran ole pätkääkään epäpuhdas, en halua "rassata" sitä liikaa.

Burt's Bees Soap Bark & Camomille - voide, ruusuvettä sekä Lavera Basis 2 in 1 puhdistusmaito.

Yövoiteena käytän kookosrasvaa. Kyllä, enkä mitään muuta. Ostin ruokakaupasta ison purkin CoCoVi kylmäpuristettua luomukookosöljyä ja tätä olen laittanut kasvoilleni yöksi jo muutaman kuukauden ajan. Kosteuttaa tarpeeksi, INCI-lista ei ole kilometrin pituinen, hoitaa ja puhdistaa. Ilmeisesti epäpuhtaalla iholla käytettynä kookosöljy saattaa hieman tukkia ihohuokosia ja aiheuttaa finnejä, mutta omalla ihollani vaikutus on ollut kyllä päinvastainen ja ikävät "hormoonifinnit" ovat käyneet todella harvinaisiksi. Kookosöljyn vaikutus omaan ihoon selviää ainoastaan kokeilemalla.

Ja tässäpä tämä. Pointti on lähinnä siinä että tuotteita on sangen vähän ja niitä käytetään säännöllisesti. Ihoa ei kuormiteta kemikaaleilla eikä tukkivilla ainesosilla. Ihoni on paremmassa kunnossa kuin mitä se on ollut vuosikausiin enkä malta odottaa mikä vaikutus Madaran Nokkosvoiteella on. Kun saan käytettyä Dermalexin tuotteet pois, ihonhoittotuotteeni ovat jatkossa 100% luonnonkosmetiikkaa.

Meikki

Meikkaamisessa olen niinikään siirtynyt käyttämään luonnonkosmetiikkatuotteita, jotka eivät tuki ihohuokosia saatika sisällä mitään myrkkyjä. Meikkipohjana olen jo pidemmän aikaa käyttänyt Barefaced Beauty Mineral Foundation - mineraalimeikkipohjaa. Koska omaan kellertävän ihosävyn, käytän talvella sävyä Elegance ja kesällä sävyä Angelic (sen vähän mitä nyt kesällä käytän meikkiä). Kyseessä on jauhemainen mineraalimeikki, joka levitetään puhtaille, kosteutetuille kasvoille puuterisiveltimellä. Itse annostelen jauhetta ensin posliinilautaselle ja siitä sudin sitä kasvoilleni ohuen kerroksen, joka peittää ihon virheet ja sävyerot muttei tuki ja "pakkeloi" ihoa. Aluksi tämä saattaa tuntua oudolta ja vaivalloiselta puuhalta, mutta loppupeleissä se on naurettavan helppoa kun siihen tottuu. Voidemaisten meikkivoiteiden kanssa leikkiminen on huomattavasti rasittavampaa.

Meikkipohjan alla käytän ensin silmänalusiin Couleur Caramel Concealer - peitevoidetta. Omaan aika tummat silmänaluset enkä saa niitä täysin peittoon millään, mutta tämän peitevoiteen sävy 12 Light Beige peittää jo ihan kivasti. Peitevoiteen levitän niinikään omalla siveltimellään.

Kun peitevoide ja mineraalimeikkipohja on levitetty, kiinnitän meikin Laveran Fine Loose Mineral Powder - irtopuuterilla. Sävynä Transparent eli väritön. Voi niitä teinivuosia kun iho piti pakkeloida jollain supervaalealla kakkupuuterilla. Voi jösses. Tämä puuteri on ultrakevyt ja niinikään mineraalipohjainen, joten se ei tuki ihohuokosia.

Kun kasvomeikki on valmis, sipaisen ripsiin Gosh Rebel Eyes - ripsiväriä. Tämä kyseinen ripsiväri kuuluu Goshin vegaanilistaan eikä näin ollen sisällä eläinperäisiä tuotteita. Luontoäiti on siunannut minua syvän mustilla ja sangen tuuheilla ripsillä joten tämän ripsarin kapea muoviharja passaa minulle aivan loistavasti. Mikään ei ota niin päähän kuin ripsari, jossa on liian iso harja tai sitten se inhottava hammasharjamainen harja joka sutii ripsaria ihan miten sattuu. Kierrän kaukaa kaikki risparit joissa EI ole kumiharjaa. Tämä ripsari kestää hyvin päivän saatossa, mutta lähtee kuitenkin helposti pesussa.

Ja se siitä meikinkin suhteen. Ennen leikin ihan hirveästi meikeillä ja etenkin luomiväreillä, mutta nykyään luonnollisuus on minulle kaikki kaikessa. Luomiväriä en käytä enää lainkaan sillä en jaksa taistella rasvoittuvien silmäluomieni kanssa. Silmäluomeni ovat myös hieman raskaat ja olen tehnyt valokuvista sellaisen havainnon, että luomiväri saattaa pahimmillaan "tukkia" silmäni sen sijaan että se korostaisi niitä. Joten nykyään pyrin pitämään silmät mahdollisimman avoimina ja "raikkaina". Joskus saatan laittaa silmäkulmiin kissarajaukset, mutta nekin sulavat aivan liian helposti suttuiseksi sotkuksi.

Poskipunan kanssa en myöskään vaivaudu enää. Sipaisen mieluummin poskipäihin hieman We Care Iconin - korostuspuuteria. Ihoni on sen verran kellertävä, että oikean poskipunasävyn löytäminen olisi oma projektinsa. Kulmakarvoja en myöskään meikkaa. Korkeintaan harjaan ne ojennukseen ja karkailevat karvat siistin pois pinseteillä. Mutta jälleen kerran luontoäiti on siunannut meikäläistä mustilla ja tuuheilla kulmakarvoilla, joten eivätpä nuo hirveästi mitään vaadikaan.

We Care Icon - korostuspuuteri, Couleur Caramel - peitevoide, Lavera irtopuuteri, Gosh Rebel Eyes - ripsiväri sekä (alla) Barefaced Beauty mineraalimeikkipohja sävy Elegance.

Nykyään meikkaamisessa on alkanut näkyä sangen ikävä "Instagram-ilmiö", jossa iho meikataan contour-tekniikalla täydelliseksi. Iholla on lopulta ihan järkyttävä määrä meikkikerroksia. Itse en voisi enää meikata tällä tavalla. Siitä tuntuu olevan silmänräpäys kun itse olin 20 - vuotias. Vaan yhtäkkiä olenkin muutamaa kuukautta vajaa 32. Ihon hyvinvointi ei ole enää mikään itsestäänselvyys. Ja kuitenkin olen vasta kolmessakympissä. Kuunnelkaa ihoanne ja miettikkää mikä on tärkeämpää: Pakkeloitu Instagram - kuva vaiko oikeasti terve ja hyvinvoiva iho.

Tässä vielä lopuksi ennen/jälkeen kuvat omasta nassusta (hui). Otin kuvat luonnonvalossa ja suurinpiirtein samassa asennossa. Kuvia EI ole retusoitu eikä filtteroitu vaan ne ovat 100% alkuperäisiä.

Meikitön iho on ihan OK mutta väri on todella epätasainen. Ilme on väsynyt ja harmaa ja otsaa komistaa harvinainen hormoonifinni :)

 

Meikattu iho on tasaisen värinen ja finni on peitetty. Silmänalusten tummuus on häivytetty ja silmiä on avattu ripsivärillä. Poskipäissä ja kulmakarvojen alla on korostuspuuteria, joka tuo kasvoille valoa. TODELLA nopea ja vaivaton meikki eikä lopputulos näytä pakkeloidulta.

Vartalo ja kädet

Käteni ovat aika kovilla töissä. Pesen ja kuivaan niitä ties kuinka monta kertaa työvuoron aikana ja silloin tällöin puhdistan ne jopa käsidesillä. Jos en rasvaa käsiäni jatkuvasti ne kuivuvat todella pahasti. Aiemmin olen käyttänyt ihan perusvoideita kuten vaikkapa Vaselinen Hands & Nails - käsirasvaa tai sitten ihan vaan sitä Erioilin perusrasvaa. Näissä alkoi kuitenkin nyppimään se, että vaikka ne imeytyivät lähes välittömästi, niin eivät ne kyllä tuntuneet kosteuttavankaan. Aina saa olla lisäämässä.

Päätin siis kokeilla luonnonkosmetiikkaa ja käytössäni on ollut nyt jonkin aikaa Dr Bonner's Käsi & Vartalovoide Laventeli & Kookos. Laventelin haju on tässä todella voimakas ja eteeriset öljyt jäävät vähän oudosti ihon pintaan "lillumaan". Toki tuloksena on hyvä kosteutus, mutta vähän sotkuista puuhaa tämä on. Oli myös sen verran hintava puteli, etten tiedä ostanko toiste. Taidan kokeilla jotain muuta.

Aivan ihan löydös oli Weledan Skin Food. Luonnonkosmetiikan Bepantheniksikin kutsuttu voide tosiaankin hoitaa ihoa tehokkaasti. Itse tapaan laittaa tätä paksun kerroksen käsiin illalla ja sitten yöksi puuvillahanskat käsiin. Tästä oli myös iso apu kun käteni paloi. Vaikka aluksi käytinkin palovammaan aitoa Bepanthenia, siirryin Skin Foodiin kun iho alkoi hieman parantua ja se rauhoitti ihoa kivasti. Loppuvaiheen ihon hilseily ja kuivuminen rauhoittui melko äkkiä kun käytin Skin Foodia päivät ja yöt.

Dr Bonner's käsi & vartalovoide - laventeli & kookos sekä Weledan Skin Food. Weledan purkki aika rutussa kun sai sen verran kovaa kyytiä palovammaa hoitaessani :)

Kun sheivaan sääreni ja kainalot tai vahaan käsivarteni (kyllä, vahaan käsikarvani pois, en halua näyttää mieheltä) sipaisen iholle hieman kookosöljyä rauhoittamaan ihoa. Verkkarit haisee kivasti kookokselle sen jälkeen 😂

Hiustenhoito

Hiustenhoito on aina ollut vähän outo aihe minulle. Pikemminkin sen takia, että en ymmärrä miten minun pitäisi muka jatkuvasti hoitaa niitä. Minulla kyse on enemmänkin siitä, mitä EN tee hiuksilleni. Hiuslaatuni on aika lasimainen. Hiukseni ovat paksuhkot ja vahvat, mutta silti todella sileät ja lähtevät kyllä erittäin mielellään tuulen mukaan, etenkin talvella jolloin olen elävä sähkötolppa.

En föönää hiuksiani. Lainkaan. Ehkä muutaman kerran vuodessa jos minulla on kiire johonkin suihkun jälkeen. Tai jos laitan hiuksiini muotovaahtoa, joka pitää aktivoida föönillä. Väriä hiuksiini ei ole laitettu enää pitkään aikaan. Ehkä 10 vuotta taaksepäin oli lähes mustaa (PAHA virhe), punaista ja blondiraitaista. Pari vuotta sitten koitin ombre latvavärjäystä. No ylläripylläri vaaleat latvat kuivuivat. No surprise there.

Hiukseni pätkäistiin polkkapituisiksi pari vuotta sitten jolloin hiuksiin laitettiin myös kevyt sävyteväri, joka on sittemmin haalistunut ja kasvanut pois ja nykyään hiusvärini on 100% luomu. Hiukseni kasvatin takaisin pitkiksi lähinnä sen takia etten pärjännyt lyhyiden hiusten kanssa yhtään. Hiuksillani on aina ollut oma tahto, joten jätän ne mielelläni rauhaan ja sipaisen vaikka poninhännälle jos en muuta keksi.

Hiukset pesen yleensä jokatoinen päivä. Ennen pesin hiukset joka päivä, mutta se kuivatti niitä liikaa. Hoitoainetta käytän joka ikinen kerta. Minulle ei tulisi kuulonkaan pestä hiuksia ilman hoitoainetta. Rullaan hiukset pyyhkeeseen ja VÄÄNNÄN ne kuivaksi. En missään nimessä hankaa niitä pyyhkeellä missään vaiheessa. Sen jälkeen annan hiusten kuivaa luonnollisesti kaikessa rauhassa. Harjaan hiukset vasta kun ne ovat lähes täysin kuivat. Jos menen laittamaan hiusharjan märkiin hiuksiin niin saan kyllä jättää sen harjan siihen. Yöksi kieputan hiukset löysälle letille, jotta en hankaa niitä tyynyä vasten.

Halusin kokeilla luonnonkosmetiikka shampoita ja hoitoaineita, mutta kuten arvasinkin, ainakaan hoitoaineet eivät riitä minun hiuksilleni. Shampoosta olen tosin tykännyt. Ostin 500ml putelin Santen Repair Shampoo Ginkgo & Olive - shampoota. Tuoksu on aivan ihana ja shampoo kyllä puhdistaa syvältä poistaen muotoilutuotteiden jäämät. Tämä ei tosin vaahtoa ihan niin hyvin kuin tavalliset shampoot.

Hoitaineina kokeilin Laveran Repair & Care - hoitoainetta sekä Urtekramin Kookoshoitoainetta. Valitettavasti kokemus jäi jokseenkin latteaksi. Hiuksia myöten. Hiukset tuntuvat myös likaantuvan paljon herkemmin.

Vaikka tiedänkin että tavallisissa shampoissa ja hoitoaineissa oleva silikoni on pahasta niin omat hiukseni tuntuvat sitä kaipaavan. Mikään ei ole niin hirveää kuin eloton ja takkuinen pitkä tukka. Teollisista hiustenhoitotuotteista omia suosikkejani ovat Schwarzkopfin - tuotteet. Kyseinen firma ainakin näyttäisi sitoutuvan eettiseen ja ekologiseen tuotantoon, joten eivät ainakaan ole niitä kaikkein pahimpia "kriminaaleja".

Hiuslakka on ehkä minulle se kaikkein pahin kirosana. Laitan lakkaa lähinnä jakaukseen sekä otsahiuksiin, jotta saan hiukset pysymään kurissa. Etenkin jakaukseen laitettava lakka alkaa hilseillä tosi helposti. Tämä näyttää todella rumalta. Olen kokeillut jos jonkinmoista teollista lakkaa. Hehkutettu L' Oreal Elnett vaikutti ensin hyvältä ja ihanan kevyeltä, mutta eipä se kyllä paria tuntia kauempaa pysynytkään. Päätin kokeilla luonnonkosmetiikan tarjoamaa hiuslakkaa. Hinnat ovat ikävän suolaisia, mutta en kyllä lakkaa hirveästi käytä, joten päätin kokeilla. Ostin Santen Natural Styling - hiuslakkaa. Pitää kyllä hyvin eikä hilseile, mutta hiustenpesun jälkeen jakaukseen jää outoja hiutaleita, jotka on todella vaikea saada pois. Liukenevat kyllä pois kun hiuksiin sipaisee hiukan vettä ennen uuden lakan laittamista. Tätä lakkaa ei myöskään suositella käytettäväksi esim. kihartimien tai suoristimien kanssa. Ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta taidan jättää sikseen kunhan saan käytettyä loppuun.

Taidan seuraavaksi kokeilla Herbinan Sensitive - hiuskiinnettä. Kyseinen tuote on yllättänyt monet kampaajat eikä se sisällä silikonia. Hintakin on naurettavan alhainen tähän Santeen verrattuna.

Sante Repair Shampoo Ginkgo & Olive, Urtekram Kookoshoitoaine, Lavera Repair & Care hoitoaine sekä Sante Natural Styling hiuslakka.

Mistä näitä saa

Suurimman osan ihonhoitotuotteista olen tilannut Ruohonjuuri- verkkokaupasta. Hinnat ovat mukavan edulliset ja paketin mukana tulee aina jotain kivoja kylkiäisiä. Laveran irtopuuteri löytyy niinikään täältä

Barefaced Beauty - meikit löytyvät Greenlips Beauty - verkkokaupasta. Täältä löytyy myös Couleur Caramel - peitevoide sekä noita Burt's Bees tuotteita.

We Care Icon - meikkejä saa S-Ryhmästä (Sokos, Emotion) ja tuota Goshin Rebel Eyes - ripsiväriä saa aika lailla kaikista hyvinvarustetuista kosmetiikkakaupoista. Itse haen omani Emotionista, koska henkilökunta-alennus 😉

Tässäpä tätä asiaa. Kuten sanoin, jokainen puhukoon omalla kukkarollaan. Itse noudatan nykyään "Less is more" - ajattelutapaa. Etenkin ihonhoidossa ja kosmetiikassa luonnollisuus on minulle tärkeää, mutta sitten taas hiustenhoidossa minun täytyy kuunnella itse hiusta. Valitettavasti luonnonkosmetiikka ei riitä hiuksilleni. Tärkeintä on ehkä kuitenkin se mitä EI tee. Tämä pätee sekä ihoon että hiuksiin.

Toki iho-ongelmat ja sairaudet ovat asia erikseen. Itseäni on siunattu suhteellisen hyväkuntoisella iholla, jota ei tarvitse jatkuvasti rassata jollain aineella. Suosittelisinkin hankkiutumaan iho-analyysiin ja selvittämään mitä ihosi oikeasti tarvitsee. Suosittelisin myös varomaan mainonnan vaikutusta. Se, että jonkin tuotteen luvataan nuorentavan ja kiinteyttävän ihoasi, ei tarkoita sitä että se oikeasti tekee niin. Se on mainontaa. Ja vaikka tuo rasva kiinteyttäisi ihoasi niin pysähdy hetkeksi miettimään että MILLÄ se sitä kiinteyttää. Luonnonkosmetiikassa on se etu, että tiedät ihan aikuisten oikeasti mitä naamaasi laitat. Hinnat ovat toki korkeampia kuin S- tai K-Marketin tuotteissa, mutta sitten taas roimasti edullisempia kuin kosmetologin tuotteet. Jokainen tehköön omat valintansa.

Seuraavaksi voisinkin sitten suunnittella juttua tavallisen arjen valinnoista, mutta tässä tämä tältä erää.