Faber Castell Albrecht Dürer Magnus

Olen jo pidemmän aikaa taistellut värittämistekniikkani kanssa ja vaikka olen ollut suhteellisen tyytyväinen vesiväri + värikynä yhdistelmään, minusta tuntui että jotain puuttuu. Pienten yksityiskohtien värittäminen tuntui aina yhtä pelottavalta ja vaikka käytänkin vesivärejä pohjamaalaamiseen, värikynävaiheessa tuntui aina kuluvan ikuisuus. En ikäänkuin uskaltanut viedä vesivärityöskentelyä kyllin pitkälle.

Siispä päätin tuoda vesivärikynät takaisin työkalujeni joukkoon. Koska olen idiootti ja myin aikaisemman, upean Museum Aquarelle - kokoelmani, minun täytyi aloittaa alusta. Ensin meinasin ostaa täyden 120 setin Faber Castell Albrecht Dürer - vesivärikyniä, mutta niissä minua ahdistaa huono valonkesto. Suurin osa sävyistä on merkattu kahdella tähdellä ja erityisesti pinkit ja violetit (kuten aina) omaavat vain yhden tähden luokituksen.

Selaillessani Jackson's Art Supplies - sivustoa bongasin kuitenkin uuden 24 sävyn setin Faber Castell Albrecht Dürer Magnus - kyniä. Nämä ovat muuten samoja kuin perus Dürerit mutta niiden lyijy on paksumpaa ja kaikki 24 sävyä sisältävät täyden valonkestoluokituksen. Joten nappasin setin mukaan. Pääsin jo kokeilemaan kyniä hieman väritysharjoitusprojektini yhteydessä ja tässä muutama ajatus kynistä.

Albrecht Dürer Magnus - vesivärikynät. 24 sävyn setti. Tuttu Faber Castellin laatikko.

Kaikki 24 sävyä. Kuten tavallista, sävynumero, sävyn nimi sekä valonkesto on merkattu kynän varteen.

Ensimmäinen asia, joka näistä pisti silmään oli se että nämä ovat todellakin maksikokoisia kyniä. Varsi on todella leveä. Mutta älkää huoliko, niitä pystyy teroittamaan ihan hyvin Staedtlerin tölkkiteroittimen isomalla puolella. Jos kaipaan pidempää ja ohuempaa kärkeä, myös veiviteroittimella teroittaminen onnistuu. Kynän terä on tutun ja turvallisen kestävää Faber Castell laatua.

Kynien paksuus hieman yllätti, mutta se ei ole ylitsepääsemätön asia.

Värisävyt ovat niinikään tuttuja ja turvallisia, mutta pigmentin kanssa pitää aina olla hieman varovainen sillä väri vahvistuu melko paljon kun siihen lisätään vettä. Vesivärikynien pigmentti ei myöskään liiku ihan yhtä vapaasti kuin tavallisten vesivärien, joten itse henkilökohtaisesti en lähtisi mitään taivasta tai muuta vastaavaa näillä maalaamaan. Kokeilinkin näitä väritysharjoitustyöhöni, johon olin jo maalannut ensimmäiset kerrokset tavallisilla vesiväreillä.

Pigmentti liukenee nätisti ja tätä pystyy vielä hienosäätämään aika paljon sillä miten paljon vettä käytät. Itse tykkään pitää vesimäärän melko vähäisenä. Näin ollen otuksen turkkiin sekä taustan ruohoon jäi mukavan rouheinen tekstuuri. Toistuvaa rapsutusta näiden kynien pigmentti ei kestä sillä onhan se vesiväriä eikä pysyvää mustetta kuten Derwent Inktense kynissä.

Olin kyllä ihan tyytyväinen näillä työskentelyyn. Toki voisin tehdä tämän vaiheen myös pelkästään tavallisilla värikynillä, mutta siihen menisi huomattavasti kauemmin ja joutuisin jatkuvasti kiillottamaan värikerrosten pintaa, joka käy ikävästi ranteeseen.

Tässä tämänhetkinen saavutus. Suuren osan otuksen yksityiskohdista ja varjoista sekä taustan tummimmat kohdat (varjostettu ruoho, kivien tummat kohdat sekä tummansiniset kohdat taivaalla) tein vesivärikynillä. Kuva ei ole minun piirtämäni vaan se on kopio Emily Fiegenschuhin kirjasta The Explorer's Guide to Drawing Fantasy Creatures.

Maisemia ja hevosia

Olen viettänyt hieman hiljaiseloa uusien töiden julkaisemisen suhteen, mutta olen silti tehnyt kovasti töitä. Harjoittelin hieman maisemantekoa sekä myös hevosten piirtämistä. Viime viikonloppuna aloin myös työstämään tilaustaulua, jonka olisi tarkoitus tulla 30x40cm kokoisiin kehyksiin. Näin isoa paperia minulla ei valitettavasti ole, mutta aion leikkiä hieman paspartuurien kanssa. Tähän tarkoitukseen tarttui Kärkkäiseltä mukaan setti mattopuukkoja ja teräksinen, 60cm pituinen viivoitin sillä omani loppui yksinkertaisesti kesken 😆 Leikkuulauta löytyy jo omasta takaa. Älkää herranen aika menkö leikkeleen mattopuukolla lattian tai pöydän päällä!

Monenmoista työkalua.

Maisemaharjoitukseksi valitsin oman valokuvani, joka on otettu läheiseltä soramontulta. Ei mikään hirveän upea saatika romanttinen kuva mutta halusin kokeilla tätä etenkin kun siinä on heijastavaa vettä. Paperina minulla oli ihan perus luonnoskirja, jossa on ei-niin-hyvälaatuista kermaan taittuvaa paperia. Paperi soveltui hyvin kaikkeen muuhun, mutta veden kanssa minulla oli ongelmia. En saanut siihen sellaista hienoa kuultavaa fiilistä. Tuli ehkä vähän kuralampi 😝

Taivaaseen ja metsään olen todella tyytyväinen, mutta vesi meni ehkä vähän pilalle.

Hevosten piirtämistä olen harjoitellut myös, sillä haluan että tilaustauluni on niin hyvä kuin mitä vain osaan tehdä. Inspiraatiota olen ammentanut Witcher 3 - pelistä. Witcherin kauniit, sinertävät yöt antoivat minulle jo hieman osviittaa värimaailmaan ja kun bongasin villihevosia Skellige - saaren tundralla, tiesin heti mitä haluan tehdä.

Uskollinen ratsumme Roche ja utuinen sininen hetki.

Skelligen sudet ja kuutamo.

Skelligen tundrahevonen.

 Ensimmäinen yritys oli ehkä vähän turhan sarjakuvamainen, mutta sain siitä jo vähän ideaa millaista jälkeä haluan. Jostain syystä kuvittelen yksisarviset aina kylmäverisen hevosen näköisiksi. Vankoiksi, pörröisiksi ja karvajalkaisiksi. Joten päätin tehdä tundralla juoksevan yksisarvisen.

Tässä perusidea on ehkä ihan OK, mutta toteutus hieman turhan sarjakuvamainen. Häntä ja harja tuli tehtyä todella laiskasti.

Seuraava yritys oli jo paljon parempi kropan suhteen, mutta päähän en ole ollenkaan tyytyväinen. Minulla on suuria hankaluuksia yhdistää pää ja kroppa aina kun piirrän jotain isompaa.

Olen todella tyytyväinen kroppaan, mutta tuo pää on aivan hirveä :D

Nyt pitäisi vaan jatkaa puurtamista ja hankkia hieman lisää sävyjä vesivärikynäkokoelmaan.

In memoriam Siili Santeri

Juu elikkäs pelkoni kävivät toteen ja Santeri nukkui pois. Ainakin olen 99,9% varma. Äitienpäivänä Santeri meni täysin elottomaksi. Sen iho ja piikit olivat vielä kimmoisat, mutta se ei enää reagoinut siihen kun sen peittoa nosti eikä se liikkunut yhtään. Maanantaina se olikin jo täysin jäykkä eivätkä piikitkään antaneet enää yhtään periksi.

Koska tässä pihassa on päiväkoti ja tenavat kävivät innoissaan katsomassa ja tökkimässä siiltä, päätin viedä sen takapihan metsikköön pois etupihalta. Hautasin sen lehtien alle aurinkoiseen paikkaan koivun juurelle. Koska oli ehkä 0,01% prosentin mahdollisuus, että se vain horrosti niin en uskaltanut maahan asti sitä haudata.

Mutta kyllä se varmaan pitää hyväksyä ettei ihmettä tapahtunut ja Santeri lähti etsimään lämpimämpiä ötökkämaita pilvien päältä.

RIP Siili Santeri 😢💔

Hyvää Äitienpäivää näin etukäteen

Äitienpäivä lähestyy ja onneksi ehdin laittaa kortit ajoissa postiin iki-ihanalle äidille ja mummulle :)

Itsetehdyt kortit jäivät tänä vuonna tekemättä niinkuin vähän kaikki muukin viimeaikoina. Tekniikalliset vaikeudet ovat piinanneet sen verran, että taiteilu on ollut enempi vähempi kuin tervanjuontia. Nyt aion kuitenkin ottaa vähän positiivisemman asenteen tähän asiaan ja tein muutamia ratkaisuja asian suhteen.

Uuusia hankintoja

Ostin jokin aika sitten kokeilusetin akryylimaaleja, mutta kun lopulta pääsin kokeilemaan niitä, olin täysin hukassa. Ei tuntunut kyllä mun jutulta. Ei niin sitten yhtään. Vaikka vesivärejä pidetäänkin yhtenä vaikeimmista, ellei peräti vaikeimpana, työkaluna niin jotain vesivärien toimintaperiaatteessa on joka puhuttelee itseä. Tykkään vesivärien herkkyydestä ja läpinäkyvyydestä. En yksinkertaisesti osaa työskennellä peittävillä työkaluilla.

Vesiväreissä on kuitenkin tiettyjä hankaluuksia kuten syvien ja tummien värien tekeminen sekä kerrostaminen. Itse yleensä lopetan 1 tai 2 kerroksen jälkeen koska pelkään, että jälki alkaa muuttua sotkuiseksi ja rumia reunoja alkaa muodostua. Päätinkin lopulta hankkia vesivärikyniä täydentämään tekniikkaani. Olen omistanut niitä ennenkin, mutta jostain kumman syystä olen aina ajattelut, että vesivärien ja vesivärikynien kanssa tulisi olla joko tai sen sijaan että käyttäisin molempia.

Bongasin Jackson's Art Supplies - verkkokaupasta ilmeisesti uuden Faber Castell Albrecht Dürer Magnus - vesivärikynälaatikon. Suurin setti sisältää 24 väriä ja nämä kynät ovat isompia kuin perus Dürerit ja jokaisella sävyllä on 3 tähden valonkesto. Päädyin siis tilaamaan tämän setin. Aluksi haavelin täydestä 120 Albrecht Dürer - laatikosta mutta näissä on valitettavan huono valonkesto useammassa sävyssä.

Samalla paiskasin ostoskoriin Jackson'sin ison kynärullan jotka ovat aivan loistavia. Tätä rullaa aionkin sitten täytellä Caran D'Ache Museum Aquarelle - kynillä ja näin kartuttaa vesivärikynien sävylajitelmaa pikkuhiljaa. Museum Aquarelle - kynissä on huippuluokan valonkesto, mutta ne ovat aika tyyriitä joten kerralla en lähde kaikkia ostamaan.

Museum Aquarelle - kyniä. Näitä minulla oli ennen melko komea setti. Olin aika idiootti kun menin myymään nämä pois :(

Matkaan tarttui myös lehtiö Strathmore Mixed Media - paperia. Olen nähnyt ihmisten mainitsevan tämän paperin Instagramissa useampaan kertaan, joten haluan kokeilla itsekin.

Teon alla

Päätin lopulta hylätä ajatuksen äitienpäiväkorteista, koska vetkuttelin asian kanssa (taas) aivan liian pitkään. Nyt ajattelinkin sitten palata oikeiden teosten pariin. Olen työstänyt väritysprojektia Emily Fiegenschuhin kirjan parissa. Hänen kirjassaan The Explorer's Guide to drawing Fantasy Creatures opetetaan piirtämään erilaisia fantasiaotuksia. Emily värittää omat teoksensa guassiväreillä, joten valmiit kuvat ovat hyviä malleja siihen, miten värittäisin ne vesiväreillä.

Työstän tällä hetkellä ensimmäistä kuvaa josta minulla on 3 versiota. Yksi versio on jäljennetty Hahnemühle Nostalgie - paperille ja aion värittää sen pelkillä värikynillä. Toinen versio on jäljennetty Hahnemühle Britannia - paperille ja sen väritän vesiväreillä ja värikynillä. Kolmas versio on tarkoitettu digitaalista värittämistä varten, mutta olen 99% varma siitä, että kyseinen versio jää tekemättä :)

Myös kyseltyä hevostaulua pitäisi ruveta tosissaan työstämään. Minulle on muodostunut jonkinlainen idea siitä mitä haluan tehdä, mutta piirtämistä pitää vielä harjoitella. Paljon. Onneksi löysin vanhoja anatomiatutkielmiani, joita voin käyttää ohjenuorana.

Piirrosten jäljentäminen on väritystekniikan ohella muodostunut melko isoksi murheenkryyniksi. Ostamani valopöytä oli jonkinasteinen pettymys. Toimii kyllä loistavasti ohuiden papereiden kanssa, mutta jo 300gsm vesiväripaperien kanssa on ongelmia. Puhumattakaan nyt sitten iki-ihanasta Hahnemühle Anniversary paperista joka on paksuudeltaan 425 grammaista.

Löysin onneksi netistä vinkin kuultopaperin käytöstä huomattavasti siistimmällä tavalla ja tätä aionkin nyt jatkossa kokeilla. Jos tämäkään ei tunnut tepsivän niin ajattelin kokeilla grafiittipaperia jota myydään Temperassa. Mutta tämä nyt tulisi sitten taas maksamaan. DNA halpa, elämä kallis...harmi vaan että mulla on Elisa Saunalahti :)

Witcher

Ehkä suurin osa vapaa-ajastani on viimeaikoina kulunut Witcher 3 - tietokonepelin parissa. Päivitin koneeni alkukeväästä, joten oli melkolailla itsestäänselvyys että pelaan Witcher 3:sen läpi uudestaan täysillä grafiikoilla. Ja voi että kuinka onkin komeaa katseltavaa. Päätin myös ottaa paljon kuvakaappauksia pelistä, joita voin sitten käyttää mallikuvina taiteilussa. Seuraavaksi muutama esimerkki ottamistani kuvakaappauksista.

Majakka ja auringonlasku.

Cockatrice metsästää.

Vanha torni aamuauringossa.

Kivipeikko. Tästä väriteemasta sain jo vähän ideaa hevostauluuni,

Valkoinen neito.

Tietokonepelaaminen on ollut suuri intohimoni jo 90-luvulta lähtien. Menetin sydämeni fantasiaroolipeleille täydellisesti kun isoveljeni antoi minulle Baldur's Gate - pelin muistaakseni vuonna 1998. Sittemmin olen kolunnut läpi valtavan määrän pelejä. Rakkaimpina fantasiapeleinä ovat olleet Baldur's Gate - pelit, Icewind Dale - pelit, Elder Scrolls - pelit kuten Morrowind, Oblivion sekä Skyrim ja tottakai Witcher pelit 1-3. Witcher 3:sta on tullut tähän mennessä tahkottua huimat 374 tuntia. Witcherin maailmassa kiehtoo sen karuus ja suhteellisen realistinen ote. Witcherin maailma ei ole kuorrutettu yksisarvisilla ja viehkeillä haltioilla vaan ympäristö on karua ja hirviöt tosissaan vaarallisia. Maailma on myös saanut vahvoja vaikutteita Euroopan luonnosta, ympäristöstä ja kansantaruista, sillä Witcher maailma on puolalaisen kirjalijan Andrzej Sapkowskin luoma. Witcher - kirjoja en ole vielä lukenut mutta se on ehdottomasti tulevaisuuden haave.

Olen myös haaveillut että piirtäisin Witcheristä ainakin muotokuvat Triss Merigold sekä Yennefer - velhottarista. Myös jonkinasteisen hirviöpedian tekeminen kiinostaa.

Siilen kuulumisia

Hoidokista sen verran, että uni maittaa edelleen. Ilmeisesti pikku potilaamme vaipui horrokseen, koska ilmat meni taas niin kylmiksi. Hengittelee kuitenkin kaikessa rauhassa ja pysyy mukavan kuivana saviruukussa jatkuvasta lumisateesta huolimatta. Nämä ilmat kun on mitä on niin voisi melkein mennä siilen viereen ruukkuun horrostamaan....

Tältä näytti tiistaina kun katselin ABCin ikkunasta ulos.

Santeri Siili

Meillä on nyt viime lauantaista asti ollut tässä pihalla tämmönen pieni potilas. Siili lyllersi takapihalle lauantai-illalla ja oli kovin tokkuraisen oloinen. Vein sille Ninja-kissamme märkäruokaa ja hyvin maittoi. Syötyään siili veti puolisen tuntia unta palloon nurmikolla jonka jälkeen se katosi metsään.

Feringa - kissanruoka kelpaa siilillekin :)

Mitä, joko se loppu?

Tervemenoa :)

Seuraavana aamuna sama toistui, tosin tällä kertaa pieni potilas vaelteli etupihalla. Taas ruoka maittoi ja lautanen kaluttiin tyhjäksi.

Nyt valitettavasti eilen aamulla siili oli tuupertunut etupihan nurmikolle. Tässä samassa pihassa on päiväkoti ja hoitajat olivat hädissään siilin puolesta. Vein siilille ruokaa ja odotin muutaman tunnin, mutta eipä tuo jaksanut nousta. Nukkui sikeästi kerällä.

Hain lopulta siilille ison saviruukun johon laitoin pohjalle Aku Ankkoja ja sammalta lämmikkeeksi. Nostin siilin ruukkuineen vähän suojaisampaan paikkaan ison kiven vierelle, kuusen alle. Kun iltasella alkoi pyryttää lunta, vein vielä muovimaton ruukun päälle suojaksi ja siilelle pyyhkeen peitoksi :)

Siellä se tänä aamuna nukkua pussutti. Ainakin selvisi pakkasyöstä. Soitin aamulla valvontaeläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että olen tehnyt voitavani. Hän ei suositellut siilen ottamista sisätiloihin, koska kyseessä on villieläin. Itsekään en oikein tälle ajatukselle lämpene sillä meillä on sisäkissa enkä halua että siilestä tarttuu loisia tai tauteja. Siili saattaa kantaa mm. salmonellaa joten hygieniasta tulee huolehtia!

Muutenkin kannattaa aina pitää mielessä että villieläin on villieläin. Luonnon laki on julma, mutta sillä on tarkoituksensa. Itse pikkutyttönä jouduin oppimaan tämän asian kantapään kautta. On tullut itkettyä rastaanpoikasten, karvamatojen ja fasaaninpesien perään. Mutta jos lähdemme liikaa puuttumaan luonnon kiertokulkuun, nämä eläimet alkavat tuudittautua meidän apuumme ja jos se apu yllättäen loppuukin, eläin on suuremassa hädässä kuin mitä se olisi ollut omillaan. Villieläin myös kaipaa omaa rauhaa.

Siilelle voi tarjota ruokaa ja suojaa. Kissan märkäruoka on hyvä vaihtoehto. Mielellään viljatonta. Jos siilelle antaa kissanraksuja, tulee ne liottaa ensin jotta ne eivät turpoa siilen mahassa. Myös kalaa voi tarjota, mutta se tulee kypsentää ensin. Viljaa ja maittotuotteita siilelle ei saisi antaa sillä erityisesti maito voi aiheuttaa siilelle ripulin. Suojan kanssa olen itse vähän varovainen. En halua rakentaa siileille hulppeita talvimajoja sillä en halua totuttaa niitä siihen, että suojaa on meillä tarjolla. Jos joskus vaikka muutamme pois, ne jäävät oman onnensa nojaan. Näin tässä on tainnut vähän käydäkin sillä naapurissa asunut mummu tapasi ruokkia siilejä ja teki niille talvipesiä. Nyt kun tämä mummu on joutunut hoivakotiin, siilet ovat varmasti hämillään. Tämä saviruukku-viritelmä oli ensiapuni tälle kylmettyneelle kaverille.

Nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa miten Santerin käy. Tai Santeriinan.

Pitäkäähän peukkuja!