Hei hei heinäkuu

Heinäkuu alkaakin olla jo lopuillaan ja huomenna siirrytään elokuun puolelle. Paljon on kuulunut ruinaamista "huonosta kesästä" ja siitä miten kesä on ohi. Älkää viitsikö olla noin negatiivisia. Itse en ole sen kummemmin moittinut tämän kesän säätä. Toki mitään +30 asteen päiviä ei ole tänä kesänä näkynyt, mutta onko se hikoiluttava ja läkähdyttävä kuumuus sitten niin kiva juttu? +24 astetta oli kyllä aivan riittävä lämpötila Helsingin reissullekin. Yhtään lämpimämpää säätä en kyllä kaivannut.

Elo- ja syyskuu ovat parhaimmillaan todella kauniita kuukausia ja kauniita kelejä riittää varmasti sinnekin. Marjoja ja sieniä alkaa kypsymään ja kasvamaan ja syksyyn asti kukkivat kukat tuoksuvat ihan yhtä hyvälle kuin nekin jotka kukkivat jo kesäkuussa.

Joten älkää viitsikö valittaa koko ajan 😌

Ötökän kasvojenkohotus

 

Kuten Facebookin ja Instagramin puolella olen jutustellut, niin aloin tekemään uutta versiota eräästä vanhasta 'otussuunnitelmastani' joka kantaa nimeä Poisonops. Törmäsin piirrokseen kun selailin teoskansiotani ja ajattelin heti että tuon olisin kyllä voinut tehdä paljon paremminkin.

Tämä oli alkuperäinen Poisonops - piirrokseni. Tein sen halvalle, sileälle paperille joka ei oikein tahtonut ottaa kunnolla kerroksia ja taustaan en panostanut juuri lainkaan.

Lähdin suunnittelemaan teosta uudelleen ja lähtökohtana oli erityisesti taustan tekeminen kunnolla. Halusin myös tuoda väreihin lisää syvyyttä sillä alunperin otuksen kropan piti olla enemmän sinertävä mutta käyttämäni sileä paperi ei ollut ottanut vastaan tarpeeksi kerroksia.

Ensimmäinen piirros. Kun aloin värittämään ensimmäistä versiota, tajusin että piirroksen oikea reuna on todella heikko eikä ideani siitä toiminutkaan.

Siirsin ensimmäisen uuden piiroksen Hahnemühle Britannia Hot Press - paperille ja olin todella innoissani kun pääsin vihdoin kokeilemaan tätä paperia. Pettymys oli kuitenkin suuri. Vaikka ensin vaikutti siltä, että paperi ottaa vesivärikerrokset todella nätisti vastaan, kerrosten lisääntyessä lopputulos alkoi kuitenkin muistuttaa enemmän sekamelskaa kuin tarkoin harkittua pohjamaalausta.

Ajattelin että ei hätää, saan tämän kyllä korjattua värikynillä, mutta kuinkas kävikään. Paperin pinta oli mennyt vesiväristä todella omituiseksi ja kun aloin värittää kynillä, pinta antoi ikäänkuin periksi ja väri ei vain tarttunut kunnolla paperiin. Tämä oli todella raivostuttava ilmiö ja tajusin sillä hetkellä että tuntien työskentely oli valunut täysin hukkaan.

Piirsin taustan oikean reunan uusiksi. Tasapainotin sitä ja poistin häiritsevät kivet otuksen takaa.

Joten takaisin piirustusvaiheeseen. Vaihdoin luotettavaan Hahnemühle Anniversary - paperiini, joten pystyin työskentelemään ilman mitään isoja yllätyksiä. Toki yksityiskohtien säilyttäminen on tämän paperin kanssa vaikeampaa, mutta olen jo tottunut siihen. Pohjamaalauskin onnistui nyt odotetulla tavalla.

Valokuva, jonka otin pohjamaalauksesta. En oikein koskaan saa otettua kunnon kuvaa kameralla, joten tämäkin on puoliksi varjossa ja puoliksi valossa. Olisi pitänyt vaan heittää kuva skanneriin :)

Minulla ei ollut hajuakaan miten maalata vettä, mutta näinhän sitä oppii. Minulla oli aika selvä väripaletti mielessä ja pyrin tuomaan otusta esiin pitämällä taustan lämpimän sävyisenä. Pääsin myös kokeilemaan uutta Brush and Pencil Textured Fixative - fiksatiiviani. Ehkä se jonkin verran toi paperiin lisää pintaa ja pystyin syventämään tummia kohtia entisestään. Mutta en lähtisi sanomaan että tämä olisi mitään ihme ainetta. Ensinnäkään se, että se mahdollistaisi vaalean värin lisäämisen tumman päälle, ei oikein tuntunut pitävän paikkaansa. Ehkä vika on sitten käyttäjässä tai paperin laatu oli vääränlainen. Mutta oli miten oli, en ala muuttamaan koko paperivalikoimaani sen takia että pystyisin käyttämään vain näitä kyseisiä tuotteita oikeaoppisesti. Jokin järki pitää pitää päässä näissäkin asioissa.

Valmista tuli lopulta :)

Olin itse todella tyytyväinen lopputulokseen. Toki sitä aina huomaa joitain asioita, mitkä voisivat olla paremmin, mutta mikään työ ei tulisi koskaan valmiiksi jos aina hienosäätäisi vain lisää. Kuitenkin päivän päätteeksi minua aina vähän ahdistaa se miten paljon työtä tällaiset teokset vaativat. Tämäkään työ ei ollut kooltaan kuin A4.

Toki matkan pitäisi olla tärkeämpi kuin lopputuloksen ja nautin kyllä värittämisestä. Mutta sitten päivät, viikot ja kuukaudet vierivät ja havahdut siihen, ettet ole saanut juuri mitään ulos. Teoksia on työn alla ehkä 2-3, mutta mikään ei tahdo tulla valmiiksi. Tämä ei johdu motivaation puutteesta vaan pikemminkin siitä että työskentely on vain yksinkertaisesti niin järjettömän hidasta.

Myös perinteisten työkalujen kanssa säätäminen on välillä todella turhauttavaa. Piirroksen jäljentäminen, korjaaminen ja siistiminen. Ups, teit maalatessa tai väritettäessä jonkin virheen. Kaikki alusta alkaen uudestaan!

Tämä ilmiö on tullut tuskaisen ilmeiseksi kun olen työstänyt 30x40cm kokoista hevostyötäni. Sössin ensimmäisen version maalatessa, koska käytin paperia johon en ole tottunut. Lopputuloksena se että jouduin jäljentämään, korjaamaan, hienosäätämään ja siistimään koko 30x40cm kokoisen piirroksen uudestaan uudelle paperille.

Sitten vietinkin useamman päivän pohjamaalauksen parissa, jonka kanssa olin TOOOOSI varovainen koska en yksinkertaisesti halunnut enää sössiä sitä ja tehdä kaikkea uusiksi alusta asti. Nyt olen viikkotolkulla työstänyt teosta värikynillä ja tavoitteena olisi saada teos valmiiksi keskiviikkoon mennessä. Tosin olen jo nyt huomannut erään kohdan johon en ole yhtään tyytyväinen joten saatan päätyä vääntämään sen kanssa koko loppuviikon 😁

No stress MissStress

 

Tämä vuodatus tuokin minut tulevaisuudensuunnitelmiini. Olen sanonut tämän miljoona kertaa mutta alan taas harkita digitaalista värittämistä. Bongasin Huuto.netistä Wacom Intuos Art Medium - piirtopöydän todella edulliseen hintaan ja ajattelin että nyt tai ei koskaan. Tässä piirtopöydässä on isompi piirtoalue kuin pikku-Bamboossani ja myös kynä on kapeampi. Tämä helpottaa rannettani ja piirtämisen 'fiilistä' huomattavasti. Pöydässä on myös 4 pikanäppäintä jotka säädin niin että ne nopeuttavat ja helpottavat sellaisia toimintoja, jotka tekeävät piirtämisestä vähän luonnollisemman tuntuista.

Tähän asti olen pitänyt silmieni herkkyyttä ja migreenejä esteenä digitaaliseen taiteeseen. Mutta olen ajan saatossa huomannut että myös perinteinen piirtäminen aiheuttaa joskus kohtauksia ja huonoa oloa. Työskentelyasentoni on välillä huono ja aijonkin jatkossa keskittyä vähän paremmin ryhtiini silloin kun työskentelen. Erityisesti värikynillä värittäessä minulla on paha tapa kumartua muutaman sentin päähän paperista 😂

Toinen ongelma on ollut valoherkkyys ja se miten valkoinen tausta ottaa silmiin. Mutta olen testailun lomassa huomannut että vaikka vaihtaisin taustan värin tummahkoon harmaaseen, vaikutus on silti tovin päästä sama. Ja joskus silmäni vain ovat yksinkertaisesti pahalla päällä. Kuten tälläkin hetkellä. Normaalisti surffailen ja kirjoittelen netissä joskus tuntitolkullakin, mutta nyt tänä aamuna tätä tekstiä kirjoittaessani silmäni väreilevät ja saavat aurinkopilkkuja lähes koko ajan.

Yleensä tällaisina päivinä huomaan, että silmäni ovat todella kuivat. Työpaikallani on ilmastointi aika suurella ja muutenkin siellä on todella kylmä ja kuiva ilma. Joten taidankin marssia apteekkiin ostamaan silmätippoja. Myös optikon lähete löytyy pöytälokerosta. Kaippa sekin pitäisi rohjeta käyttää 😖

Digitaalisessa taiteessa kiehtoo toki itse digitaalisuus. Minulla olisi kuitenkin tausta ja koulutus digitaalisen taiteeseen. Olenhan viralliselta nimikkeeltäni Digimediatuotannon Tradenomi. Joskus vuonna nakki ja muusi tullut tuollainen titteli hankittua.

Myös erilaisten printtituotteiden teko kiehtoo. Teetätin jokunen vuosi taaksepäin äidille tyynyn ja veljelle mukin digitaalisesti tuotetuista kuvista ja vaikka taidekykyni eivät ehkä silloin olleet mitään huippuluokkaa niin hyviltähän nuo näyttivät itse tuotteena.

Surullinen totuus on myös se, etten tule koskaan kykenemään siihen, että teen tilaustöinä 'isoja ja hienoja' tauluja. A4 on aina ollut minulle se tutuin ja turvallisin formaatti ja värikyniä käytettäessä tämänkin kokoiseen työhön menee tuntikausia. Jopa onnittelukortin tekemiseen saattaa mennä monta tuntia monimutkaisuudesta riippuen.

Tämä tuntuu todella kurjalta, sillä olen yleensä todella täsmällinen ja tehokas tyyppi. Kun sitten lupaan tehdä jollekin jonkun tilaustyön ja homma alkaakin laahata viikkoja ja jopa kuukausia niin minua suoraansanottuna hävettää. Ja jos sitten pikkuisenkaan sössin teoksen kanssa siksi koska halusin kiirehtiä, tuntuu todella pahalta luovuttaa työ johon en ole itse täysin tyytyväinen.

Kyllä, olen perfektionisti.

Jotenkin vaan tuntuu todella hupsulta harrastaa jotain ja tuntea kurjaa oloa sen takia. Avomieheni on hokenut minulle miljoona kertaa: 'Mikset sä tee sitä mitä sä haluat tehä?' No niinpä niin. Miksen?

Joten lopetellaanpa näihin ajatuksiin. Kun saan heppani vihdoin valmiiksi niin seuraava työ saattaakin jo olla digitaalinen.

Brush and Pencil

Olen jo aiemmin mulkoillut Brush and Pencil - nimisen tuottajan uusia värikynätuotteita. Etenkin Textured - fiksatiivi sekä Powder Blender kiinostavat.

Textured - fiksatiivi

Brush and Pencil Textured - fiksatiivi on pääasiassa työstettävä fiksatiivi, mutta se toimii hieman erilailla kuin vaikkapa usein käyttämäni Winsor & Newton Professional - fiksatiivi. Textured - fiksatiivi suojaa alemmat kerrokset ja samalla palauttaa paperin pintaan lisää pintaa. Tämä mahdollistaa käytännössä rajattoman määrän kynäkerroksia. Ilmeisesti myös vaalealla piirtämisen tumman värin päälle pitäisi onnistua. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.

Powder Blender

Powder Blender on ikäänkuin jauhemainen liuotin värikynille, joka mahdollistaa niiden työstämisen samalla tavalla kuin kuivapastelleja käytettäessä. Tämä nopeuttaa erityisesti taustojen tekemistä, joka tavallista värikynäväritystä käytettäessä on TODELLA hidasta. Powder Blender ei kuitenkaan toimi sileillä papereilla vaan se vaatii karheampaa, 'sanded', paperia. Canson Mi-Teintes Touch on yksi esimerkki tällaisesta paperista. Ja siis tuo Touch versio, ei se perus Canson Mi-Teintes, jota näkee joka askarteluliikkeessä. Powder Blender toimii myös paperilla, joka on päällystetty gessolla.

Päädyin tilaamaan näitä tuotteita sekä samalla tilasin pienen kokeiluerän kolmea eri pastellipaperia: Clairefontaine Pastelmat, Canson Mi-Teintes Touch sekä Hahnemühle Velour.

Tämä tilaus ei muuten olisi tullut sen kalliimmaksi kuin yleensä, mutta toimituskäytännöistä johtuen tuo fiksatiivi kuljetetaan ainoastaan 'maapakettina' joka tietysti maksoi enemmän. Tilasinkin heti tuota fiksatiivia sekä Powder Blenderiä kaksin kappalein. Fiksatiivia tulen varmasti käyttämään enemmän jos se toimii niin hyvin kuin luvataan. Powder Blenderin kanssa olen vähän kahden vaihella, sillä se vaatisi paperivarastoni uusimista tai sitten joutuisin leikkimään gesson kanssa. Muita tuotteita en lähtenyt tilaamaan sillä en oikein ymmärrä esim. Titanium White - tuotteen tarkoitusta. Tarvitset kaksi eri tuottetta, jotta saat tehtyä valkoista maalia tästä tuotteesta. En ymmärrä miksen voisi käyttää ihan vain valkoista guassia tai valkoista akryylia.

Päädyin tilaamaan näitä tuotteita, koska haluan päästä eroon 'entä jos' - ajatuksesta. Sen verran paljon näistä tuotteista kohistaan tällä hetkellä. Olen myös aina miettinyt tykkäisinkö pastelleista muutenkin, mutta en omista oikein mitään papereita, jotka passaisivat pastellien kanssa. Vaikka olenkin välillä onnistunut vesivärien kanssa, niissä on niin monta sellaista ominaisuutta jotka ahdistavat. Taide ei ole hirveän hauskaa silloin jos se ahdistaa.

Tein tilauksen tänään joten toimitus menee varmasti ensi viikolle. Sitten päästään leikkimään :)

Helsingistä selvitty

Viime perjantai ja lauantai kului tosiaan Helsingissä, jonne lähdin äitini kanssa. Lähdimme junalla Seinäjoelta ja mitä enemmän kuljen junalla, sitä enemmän tykkään siitä. Tuntuu oudolta, että nykyään pääsee Seinäjoelta Helsinkiin vajaassa kolmessa tunnissa. Ennen Helsingin reissu tarkoitti lähes poikkeuksetta tuntien istumista.

Ensimmäiset vartit menivät vähän ihmetellessä. Olen ollut Helsingissä ihan jalan töpistelemässä viimeksi 15-vuotiaana 9 luokan luokkaretkellä. Tästä on hurahtanut semmonen 17 vuotta. Hämmennyin hieman siitä miten paljon korkeita rakennuksia oli vieri vieressä. Tämä teki navigoinnista hieman haastavaa ensin, mutta onneksi Google Maps on keksitty :) Sittemmin aloin paremmin hahmottaa missä on eduskunta, Kiasma jne.

Majoituimme Sokos Hotel Presidenttiin. Upea hotelli ja palvelu oli ihan huippua. Olimme alunperin hieman huolissamme mahdollisesta öisestä melusta, koska alakerrassa on yökerho, mutta koko yönä ei kyllä kuulunut inahdustakaan. Huoneet oli todella hyvin äänieristetty. Kun lauantaina luovutimme hotellin, saimme vielä jättää painavan laukkumme säilytykseen ilmaiseksi. Näin sitä ei tarvinnut raahata pitkin kaupunkia eikä meidän täytynyt myöskään käyttää VR:n säilytyslaatikoita.

Korkeasaari

 

Perjantain tarkoitus oli Korkeasaaressa vieraileminen. Linja-auton kyytiin pääseminen meni melkoiseksi säätämiseksi kun kävi ilmi, ettei linja-autosta saanut ostettua kyytiä edes pankkikortilla. Itsehän en käytä käteistä ollenkaan ja olen tottunut vinguttamaan pankkikorttiani joka paikassa ja olen asennoitunut siihen, että saan kaiken mitä haluan niin kauan kun katetta riittää. Päädyimmekin sitten painelemaan vieressä ollutta lippuautomaattia. Jos täysin rehellisiä ollaan niin kyllä siinä jonkin verran P-, V- ja S-sanoja lensi ennenkuin sain molemmille päiväliput Helsingin alueelle. Ongelma ei ollut niinkään siinä, ettenkö olisi tajunnut miten vehje toimii. Ensin piti selvittää riittääkö Korkeasaareen pelkkä Helsingin-alueen lippu (kyllä riittää) ja kun meinasin tulostaa kertalipun niin tajusinkin sitten, että meidänhän pitää tosiaan tulla takaisinkin sieltä. Ilmeisesti Korkeasaaren päässä on myös lippuautomaatti, mutta meiltä se meni kyllä täysin ohi. Päätin sitten ostaa päiväliput molemmille niin säästyimme ylimääräiseltä hermojen menetykseltä.

Jos asut Kehä 3:sen ulkopuolella ja aiot vierailla Helsingissä, niin suosittelen perehtymään sellaiseen vehkeeseen kuin Matkakortti. Toinen vaihtoehto on hakea automaatista heti ensialkuun tuo vuorokausilippu joka on 9€/aikuinen.

Tällainen laiskiaisveistos odotti heti Korkeasaaren maaportilla :)

No me maalaistollot pääsimme kuitenkin lopulta Korkeasaareen. Rehellisesti sanottuna olimme hieman pettyneitä. Ensinnäkin porukkaa oli aivan järjettömän paljon, mikä oli kyllä odotettavissa sillä kyseessä oli kuitenkin heinäkuinen perjantai-iltapäivä. Mutta emme olleet ihan täysin varautuneita siihen, miten paljon sitä porukkaa oikeasti oli. Lähdimme ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, jossa ensimmäisenä oli erilaisia terraatioita ja muita sisätiloja. Valokuvaamisesta ei tullut oikein mitään. Ihmisiä oli ihan liikaa ja hämärissä tiloissa kameraa oli lähes mahdoton saada tarkentamaan. Asiaa ei auttanut se, että oli aivan sairaan kuuma.

Valkoposkihanhia liikkui pitkin puistoa vapaana.

Tämä kaveri käyskenteli terraarion ulkopuolella. Aina sanotaan, että kilpikonnat ovat hitaita mutta tämä kaveri oli kyllä aika nopea.

Yksi harvoista terraarion kuvista, joissa kamera tarkensi kunnolla. Kameleontti kyyhötti visusti piilossa.

Paljon odottamani aavikkokettu :(

Kummitussirkka

Nämä koppakuoriaiset olivat ihanan kirkkaan värisiä.

Tämä ei ollut mikään puutarhan pikkuetana. Se oli suurempi kuin omat kämmeneni.

Tämä kaveri luikerteli ihan ikkunan edestä.

Voisin vaikka vannoa että tämä kaveri huomasi minun kamerani :)

Nämä kaverit lököttelivät altaassa, jossa ei ollut pleksilasia joten niistä sai hyvän kuvan.

Riikinkukot pitivät omaa esitystään rakennusten katoilla.

Kun pääsimme ulos sisätiloista olikin jo pakko päästä syömään. Päädyimme ravintola Pukkiin seisovaan pöytään. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja alakerran vessat yllättävän siistit väkimäärään nähden. Vilinää ja vilskettä jaksoi ehkä hieman paremmin nyt kun maha oli täynnä. Ihmismassat myös hieman jaakantuivat, kun päästiin ulkoaitauksille. Silti lähes jokaisessa aitauksessa sijaitsevat verkot, kalterit ja pleksilasit tekivät kuvaamisesta haastavaa.

Riikinkukot liikuskelivat vapaina eläintarhan alueella.

Kamelit käyskentelivät kaikessa rauhassa.

Lokkeja ja naakkoja oli ihan joka paikassa. Välillä sai olla varovainen, ettei saa yllätyspommia päähänsä :)

Punaniskavallabit olivat ihan kiva nähtävyys. Niitä oli vain sangen vaikea kuvata sillä aita oli juuri käsieni korkeudella ja kamerani painaa päälle kilon, joten kuvaa oli vaikea tarkentaa.

Emut hengailivat samassa aitauksessa kenguruiden kanssa.

Keskityin niin kovasti kenguruiden kuvaamiseen, etten heti huomannut taakseni hiipinyttä riikinkukkoa.

Tämä vähän isompi kaveri lyllersi lopulta ulos sisätiloista.

Kamelin sikaarihetki :)

Osaan aitauksista kuten esim. kenguruaitaukseen tai vuohiautakseen pääsi valvotusti sisälle tiettyihin kellonaikoihin. Vuohiaitaus olisi ollut auki juuri kun olimme siinä kohdalla, mutta lienee turha todeta että aitauksessa oli jo ihan tarpeeksi porukkaa ilman meitäkin. Suotakoon lapsille ilo paijata söpöjä kilejä.

Kuuma ja seisova ilma väsytti eläimiä vähintään yhtä paljon kuin ihmisiä. Toki saaressa tuuli melko paljon, mutta eläinten aitaukset olivat sen verran suojaisempia, että niillä oli varmasti kuuma.

Pikkuvuohet olivat aivan älyttömän söpöjä, mutta liikkuivat niin hirveästi koko ajan ettei niitä tahtonut saada kuvaan kuin yksi ruumiinosa kerrallaan.

Hanhet eivät paljoa ihmisistä piitanneet. Ihmiset pelkäsivät niitä enemmän kuin ne ihmisiä :D

Kun pääsimme hieman korkeamalle kalliolle, vastaan alkoi tulla isompia aitauksia ja kuvaaminenkin onnistui hieman paremmin. Berberiapinoiden aitauksella ihmettelimme hieman sitä, että apinoita oli niin vähän. Viimeksi kun olen ollut Korkeasaaressa (joskus lapsena) apinoita oli muistaakseni iso lauma. Mutta toki tässä vaiheessa täytyy todeta, että iso määrä eläimiä ei aina ole hyvä juttu. Sitäpaitsi pari apinaa löytyi myös sisätiloista, joten eläimiä oli varmasti myös jossain piilossa. Aina täytyy muistaa, että eläimet tarvitsevat myös omaa rauhaa piilossa ihmisten katseilta.

Kuningasmerikotkat istuskelivat aitauksensa katonrajassa, mutta sain onneksi zoomattua kameralla niin että verkon silmukat raajaantuivat pois kuvasta.

Nuorempia apinoita kiinosti hirveästi pulloissa olevat herkkupalat.

Tämä vanhempi kaveri piti tarkasti silmällä nuorempiaan.

Ja tottakai herkkuja piti hieman kadehtia.

Villihevoset olivat rentoa sakkia. Tämä kaveri kyhjötti jostain syystä erillään lauamasta ja ensin luulin sen olevan vain jokin vanha yksilö, mutta nettisivuilta tarkistettuani tämä paljastui kulaaniksi eli villiaasiksi.

Mongolian villihevosten lauma lökötteli auringonpaisteessa.

Laumasta löytyi myös yksi varsa, joka tyytyi pötköttelemään lämpöisellä hiekalla.

Lokit olivat kyllä parhaita valokuvamalleja koko eläintarhassa :D Ja niitä sai rauhassa kuvata kun ketään ei kiinostanut.

Lopulta pääsimme kissalaaksoon. Vaikka jo etukäteen arvasimme, ettei kissapetoja tule hirveästi näkemään, olimme silti aika pettyneitä. Aitaukset oli peitetty sangen likaisella pleksilasilla joka heijasti tosi ikävästi. Ihmiset myös parveilivat ikkunoiden edessä täysin piittaamatta siitä näkevätkö muut eläimiä lainkaan. Lumileopardi käveli ihan ikkunan eteen, mutta eräs perhe päätti sijoittua suoraan naamani ja kamerani linssin eteen joten kuvat jäivät sitten ottamatta. Myös saukko poseerasi minulle kovasti, mutta jälleen kerran pleksilasi oli niin pahasti edessä etten saanut siitä kunnon kuvaa.

Leijonaa ei hirveästi kiinostanut :)

Tiikerilauma makaili niinikään rentona. Pleksilasin heijastus valitettavasti tallentui kuvaan täydestä zoomista huolimatta.

Metsäkissa saapasteli aitauksessa samaa rinkiä vetäen.

Saukko teki parhaansa poseraatakseen, mutta valitettavasti olen liian lyhyt että olisin saanut kädet lasin yli.

Tässä ainut kuva, jonka lumileopardista sain :(

Amurin leopardi oli tullut upeasti esiin kun lähdimme takaisinpäin.

Siinä olikin sitten saamani kuvien parhaimmisto. Valitettavan vähän tuota materiaalia tuli. Pesukarhuja emme nähneet lainkaan. Katselumielessä ja lapsien kanssa Korkeasaari on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde, mutta valokuvaajalle en voi sitä suositella. Ehkä korkeintaan kesäsesongin ulkopuolella tai vaikkapa arkipäivänä.

Toki minulla on vertailukohteena Ruotsin Kolmården, jossa aitaukset oli toteutettu hieman eri periaatteella ja kulkuesteinä käytettiin lähinnä kallioita ja vallihautoja. Eläinten aitaukset olivat myös paljon suurempia. Korkeasaari nyt kuitenkin sijaitsee saaressa, joten laajennusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, joten ymmärrän toki miksi aitaukset oli rakennettu verkkoja, kaltereita ja pleksilaseja käyttäen.

Kaikenkaikkiaan Korkeasaari oli ihan OK paikka, mutta itse en ehkä saanut siitä irti ihan sitä mitä olisin halunnut. Ehkä vähän hiljaisempana aikana olisin saattanut saada siitä vähän enemmän irti. Ja tämä seikkahan ei missään nimessä ole kiinni itse Korkeasaaresta vaan suurin ongelma olikin juuri kesäsesongissa ja viikonpäivässä. Ähtärin eläinpuisto kärsii vähän samasta ongelmasta. Joten jos valokuvata haluaa niin suosittelen joko loppukevättä tai sitten loppukesää/syksyä jolloin pahimmat turistimassat eivät enää haittaa kuvaamista. Ja varmasti eläimetkin ovat hieman rauhallisempia kun ihmisiä ei ole niin paljon.

 Luonnontieteellinen museo

 

Olimme alunperin puhuneet että läjä luurankoja ja täytettyjä eläimiä ei kiinosta, mutta koska olimme lauantaiaamulla jo tosi aikaisin liikkeellä ja museo sijaitsi Presidenttiä vastapäätä päätimme kuitenkin vierailla siellä. Ja olen todella iloinen, että näin teimme sillä paikka oli todella UPEA! Jo sisäänastuessa vastassa odotti jäätävänkokoinen rapu.

Luonnontieteellinen museo kuvattuna hotelli Presidentin huoneen ikkunasta.

Jos tämmönen tulee vastaan niin mie emmee uimaan :)

Esittelykerroksia oli muistaakseni kolme. Ensimmäisessä kerroksessa oli lähinnä luurankoja, mutta ne eivät olleet todellakaan mitään tylsiä. Etenkin ryhävalaan luuranko veti melko hiljaiseksi, sillä en saanut millään otettua siitä kunnollista kuvaa, koska se oli yksinkertaisesti liian iso.

Ensimmäiset seinälle asetetut luurangot vaikuttivat vähän turhan pliisuilta, mutta iso yllätys odotti seuraavassa huoneessa.

Huoneen keskelle oli tehty hiekkainen esittelytila, josta löytyi muun muassa tämä nokkaeläimen luuranko.

Alligaattorin kallo

Yhdellä seinällä oli iso kokoelma sarvia. Näistä sai todella hienoja kuvia.

Pienen apinan luuranko. Näistä tuli mieleen jokin kauhuelokuva.

Löytyipä seasta myös kirahvin ja norsun luurangot. Niiden koko veti vähän hiljaiseksi.

Vielä hiljaisemmaksi veti tämä ryhävalaan luuranko. Se oli niin iso, että tämän parempaa kuvaa en siitä saanut. Minun olisi pitänyt mennä makaamaan lattialle.

Uloskäynnin vieressä oli vielä näitä upeita luurankoja.

Toisessa kerroksessa oli täytettyjä eläimiä, jotka oli aseteltu erilaisiin elinympäristöikkuniin. Nämä olivat todella upeita. Kussakin ikkunassa oli niin paljon yksityiskohtia, että niitä olisi voinut ihmetellä vaikka koko päivän. Näyttelyssä oli sen verran hämärää, että valokuvaaminen oli hieman haastavaa. Tänne pitää kyllä vielä päästä vähän enemmän ajan kanssa, jotta kameran asetukset saa paremmin kohdilleen. Sen verran upeaa nähtävää oli. Museossa oli siellä täällä kylttejä, joissa ilmoitettiin että valokuvaaminen on sallittua, mutta salamaa en käyttänyt eikä se kyllä käynyt mielessäkään. Jotenkin pidän peruskohteliaisuutena ja itsestäänselvyytenä sitä, ettei tällaisessa paikassa kuvata salamalla.

Sisäänkäynnin merinäyttelyn ja purnukkojen jälkeen näkymä avautui tähän upeaan asetelmaan.

Vaikka kyse oli täytetyistä eläimistä, ne oli saatu näyttämään todella luonnollisilta.

Tämä kaveri istuskeli katonrajassa.

Savannihuoneessa oli vähän kirkkaampi valaistus, joka heijastui lasiin. Olisin toki saanut parempia kuvia, kun olisin vähän muuttanut kameran asetuksia.

Sain vihdoin kuvan papukaijoista :)

Tämä kaveri teki selväksi sen miten iso otus oranki on. Muutenkin tämä näyttely oli todella havainnollistava kokemus. Töllön dokumentteja katsellessa ei aina oikein kunnolla tajua miten suuri tai pieni jokin eläin on.

Kettuperhe

Ilves ja sen saalis

Tämä saukko pysyi vähän paremmin paikallaan.

Kolmannesta kerroksesta löytyi Suomi - näyttely sekä dinosauruksia. Vaikka olinkin hirveä dinofani lapsena ja tiedän että luita ja fossiileita on oikeasti löytynyt, tuntui jotenkin todella mykistävältä nähdä noita luurankoja itse ihan konkreettisesti.

Näkymä huoneeseen astuttaessa oli melko henkeäsalpaava.

Tunnustan, etten lukenut infoplakaatteja, mutta veikkaisin että tämä on tyrannosauruksen kallo.

Tämä pikkukaveri kurkisteli luurankojen takaa.

Ensin luulin tätä brontosaurukseksi, mutta se olikin jokin vähän tuntemattomampi kaveri. Kokoa sillä oli silti.

Diatryma

Näyttelyn lopuksi päätimme vierailla alakerran kahvilassa, jossa oli tarjolla myös piirakkapaloja ja pizzapaloja vähän isommankin nälän sammuttamiseen. Itse ostin feta-artisokka pizzapalan joka oli todella maukasta. Lahjapuodissa oli myös mukavasti tavaraa tarjolla. Kaikeankaikkiaan tämä museo oli aivan upea kokemus, jota suosittelen lämpimästi kaikille vauvasta vaariin.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

 

Iltapäivän edetessä päätimme lähteä Kaisaniemeen, sillä sinne oli jonkinverran kävelymatkaa. Hotelli Presidentin edustalta menimme alas "Baanalle" joka oli syvennökseen rakennettu kulkureitti jalankulkijoille ja polkupyörille. Siitä pääsimme kätevästi rautatieasemalle, jonka läpi pääsi kävellen aivan Kaisaniemen puiston reunamille. Siitä kuljimme vielä puiston läpi puutarhan sisäänkäynnille.

Puutarha oli todella hieno paikka ja kelikin suosi. Valitettavasti kasvihuoneet oli suljettu remontin vuoksi, mutta ulkonakin oli todella paljon nähtävää. Tämä oli todellinen makrokuvaajan paratiisi. Otin kuvia niin valtavan määrän, etten todellakaan kaikkia voi tänne postata, mutta tässä parhaimmistoa. Kuvatekstejä en ala sen kummemmin lisäilemään. Saatte nauttia itse kuvista :)

 

Tämä kaveri uiskenteli Kaisaniemen puiston altaassa.

Loppumietteitä

 

Kaikenkaikkiaan reissu oli todella onnistunut, vaikka Korkeasaari ei ihan odotuksia täyttänytkään. Yllätyin itsekin miten hyvin kaikki sujui, jollei nyt oteta huomioon tuota linja-autosekoilua. Myös rautatieasema oli jokseenkin ahdistava paikka, mutta se ei todellakaan kerro koko totuutta Helsingistä. Suosittelen poistumaan rautatieasemalta mahdollisimman nopsaan. Kiasman alakerrassa sijaitseva viihtyisä pikku kahvila oli todella hyvä löytö. Siinä istuskelimme kaikessa rauhassa ennen junan lähtöä ja joimme parit siiderit.

Shoppailua emme harrastaneet juuri lainkaan, sillä se ei ollut reissumme tarkoitus. Laukkumme oli myös todella hankala kantaa, joten vältimme sen tunkemista täyteen. Muistuttakaa että ostan seuraavaa reissua varten pyörillä varustetun matkalaukun! Ruohonjuuren myymälä oli ainut paikka, jossa kiersimme pitkään ja etenkin äitini matkaan tarttui yhtä sun toista. Temperan myymälässä olisin todella mielelläni käynyt, mutta se ei ollut auki lauantaina. Toisaalta ehkä ihan hyväkin sillä mukaan olisi tarttunut ainakin kourallinen Luminance kyniä isolla rahalla :D

Seuraavaksi reissukohteeksi harkitsemme Turkua. Vaikka Helsingissä olisi nähtävää moneksi päiväksi, oli se kuitenkin pidemmän päälle hieman liian hektinen ja meluinen meidän makuumme.

Kesälomani loppuu ensi viikon keskiviikkona ja tämän viimeisen viikon ajattelinkin viettää ihan täällä oman kodin rauhassa. Luonnontieteellinen museo teki minuun sen verran ison vaikutuksen että ajattelin hieman perehtyä enemmän realismiin taiteeni suhteen. Luonnon ja sen ihmeiden tallentaminen on todella arvokasta työtä.