Värityskirjaopas - Värittäminen

 Nyt kun olemme käyneet läpi värittämisen perusteet osassa 1, on aika ottaa itse tekniikat käyttöön. Muistin virkistämiseksi, tässä on kuva, jota käytämme esimerkkinä. Piirros yksisarvisesta, jonka voi löytää Lena Furbergin Måla Magiska Hästar - värityskirjasta:

Yksisarvinen, kukkia, perhosia ja kolibreja.

 Ennen kuin edes laitamme kynää paperille, on hyvä idea pysähtyä hetkeksi ja miettiä väriteemaa. Päivä vai yö? Kylmää vai lämmintä? Kun kyseessä on näinkin monimutkainen ja yksityiskohtainen piirros, on hyvä miettiä myös yksittäisten elementtien väritystä ja sitä, miten nuo värit sointuvat toisiinsa. Jos käytät samoja värejä uudestaan ja uudestaan, kuvasta tulee tylsä ja yksiulotteinen. Jos käytät sattumanvaraisia värejä täysin huomioimatta sitä, miten ne sointuvat toisiinsa, lopputulos näyttää sotkuiselta. En nyt sentään pidä väriympyrää vieressäni kun väritän, mutta yritän pitää mielessä erilaisia väriteoriaan liittyviä asioita kuten esimerkiksi vastavärit. Värin lämpötila on myös tärkeä asia. Viileä punainen on täysin eri väri kuin lämmin punainen.

Itsestäni tuntuu aina luonnollisimmalta ja helpoimmalta aloittaa taustan litteästä väristä. Tämä on ehdottomasti puuduttavin ja väsyttävin vaihe koko väritysprosessissa, joten se on hyvä saada alta pois silloin kun olemme vielä täynnä energiaa. Aina uutta kuvaa aloittaessa tulee sellainen tunne, että haluat tehdä kuvasta mestariteoksen hetkessä. Homma ei kuitenkaan toimi ihan niin.

Hyvin simppeli ja litteä tausta on valmis.

 Tässä minulla on valmiina vaaleansininen, litteä tausta. Tällaisen taustan tekemiseen kuluu ehkä noin 3-4 hitaasti ja kärsivällisesti tehtyä värikerrosta. Näin pehmeän ja sileän taustan tekemiseen tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, jotta saat paperin pinnan tasaisesti täytettyä. Tähän ei ole mitään oikotietä. Jos käytät liikaa painetta kynään ja yrität näin runnoa enemmän väriä paperiin tai jos käytät sattumanvaraisia, kiireisiä kynänvetoja niin lopputuloksena on ruma ja epätasainen pinta eikä sitä saa sekoitettua pumpulipuikolla.

Käytä todella kevyttä ja hellää painetta ja täytä paperi hiljakseen pyörivillä liikkeillä. Teroita kynää aina tarvittaessa. Kynän ei tarvitse olla superterävä, mutta jos terä on liian tylppä, pigmentti saattaa tarttua paperiin epätasaisina läikkinä. Koita pitää kynää hieman kallellaan paperiin nähden niin saat värittettyä hieman nopeammin ja tasaisemmin. Jos pidät kynää kirjoitusasennossa, saatat raapia paperia ja pystyt värittämään vain tosi pienen alueen kerrallaan.

Kun kerros on valmis, sekoita sitä hellästi pumpulipuikolla tai vanulapulla jos haluat vieläkin sileämmän tuloksen. Jälleen kerran, älä kiirehdi. Tavoitteena on saada koko alue peitettyä tasaisesti. Toista tämä prosessi niin monta kertaa kun on tarpeen.

Jauhesekoitus: Käytän tätä tekniikkaa paljon tällaisiin taustoihin. Ota askarteluveitsi ja raaputa pigmenttiä kynänterästä paperille hellästi ja varovasti. Sekoita paperille varissut jauhe hellästi joko pumpulipuikolla tai vanulapulla riippuen siitä millaisen peittävyyden haluat. Tähän taustaan käytin vanulappua koska halusin mahdollisimman tasaisen lopputuloksen. Käytin ensin valkoista jauhetta aiempien kerrosten tasaamiseen. Tämän jälkeen käytin vaaleansinistä jauhetta jolla viimeistelin taustan ja samalla kirkastin väriä hiukan.

OMG mut täähän on kuin teurastais omia kyniä!

Ehkä tietyllä tavalla, kyllä. Mutta tällaisia asioita ei kannata murehtia taidetta tehdessä. Ostit kynäsi käyttääksesi niitä. Ne haluavat tulla käytetyksi. Taidetarvikkeiden haaskaminen oli asia jota murehdin ennen, mutta ajanmittaan aloin tajuta, etten koskaan saa tehtyä hyvää taidetta jos murehdin tällaisia asioita koko ajan. Kun olet saanut raaputettua tarpeeksi jauhetta paperille, voit teroittaa kyniäsi hieman ja ne ovat täysin kunnossa taas.

Nyt vuorossa lehdet ja kukkien varret.

 Työstämme edelleen taustaa. Nyt vuorossa ovat lehdet ja kukkien varret. Olin jo hieman heitellyt ideoita värien suhteen ja päätin lopulta, että haluan lehtien olevan kylmäsävyisiä ja kukkien varsien lämminsävyisiä. Joten käytin kylmää, sinertävää vihreää lehtiin ja lämmintä, kellertävää vihreää kukkien varsiin.

Käytämme edelleen kevyttä painetta ja pyöriviä liikkeitä pehmeän, tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Tähän pohjatyöhön meni jälleen noin 2-3 kerrosta.

Lehdet ja varret varjostamisen jälkeen.

Tässä vaiheessa lehtien ja varsien varjostaminen on valmis. Aloin tummentaa eri elementtejä niistä kohtaa, joihin ajattelin varjojen osuva. Käytin eri vihreän sävyjä, sinisiä sävyjä varjoihin ja kellertäviä sävyjä valoisiin kohtiin. Ensimmäisillä värikerroksilla on tässä suuri merkitys, sillä alta kuultava pohjaväri muuttaa koko lopputuloksen. Vaikka käytin paljon samoja värejä sekä lehtien että varsien varjostamiseen, lehdet näyttävät silti sinertävän vihreiltä ja varret kellertävän vihreiltä, koska pohjakerros loistaa läpi. Värikynät ovat luonnostaan puolikuultavia. Siksi ensimmäiset värikerrokset ovat niin kovin tärkeitä.

Yleensä varjostaessa tulisi valita valonlähteen suunta ja värittää sen mukaisesti. Itse tapaan kuitenkin ottaa vähän vapauksia tämän asian suhteen aina kun väritän värityskirjoja, koska kirjojen kuvat tuppaavat olemaan aika kaksiulotteisia. Joten annan ikään kuin virran viedä ja lisään varjoalueita sinne, missä ne näyttävät minusta hyvältä.

Älä turhaan pelkää värittää varjoalueita sangen tummiksi. Jos lopetat varjostamisen liian aikaisin, lopputuloksesta saattaa tulla turhan vaisu ja yksivärinen. Älä myöskään käytä ainoastaan jo käyttämäsi värin tummempaa sävyä varjostamiseen. Värimaailma ei toimi ihan niin. Kokeile käyttää sinisiä sävyjä kylmien varjojen tummentamiseen ja kellertäviä sävyjä valossa kylpevien kohtien värittämiseen. Jos haluat mennä vielä askeleen pidemmälle ja kokeilla asioita, älä turhaan pelkää kokeilla vaikkapa violetin, punaisen ja ruskean sävyjä. Koita pitää mielessä vastavärit. Jos lisäät tummaa punaista tummaan siniseen varjostukseen, se saattaa todella syventää varjostusta.

Itse käytän aika paljon Dark Indigoa ja Payne's Greyta kun väritän kaikkein tummimpia varjoja. Mutta en koskaan käytä näitä värejä yksinään. Yritän aina syventää ja elävöittää niitä edelleen käyttämällä vastavärejä sillä yksinään nämä tummat sävyt ovat aika tylsiä.

Lisäsin hitusen ruskeaa yläosan oksiin, sillä ne näyttivät aika oudoilta vihreinä.

Kun alan olla tyytyväinen lopullisiin väreihin, alan kiilloottaa elementtejä hieman valkoisella Luminance kynällä joka sekoittaa ja siloittaa kerroksia. Tämän jälkeen saatan joutua uusimaan joitain värejä hieman sillä valkoinen kynä haalistaa värejä.

Nyt on taustan pienten yksityiskohtien vuoro.

Seuraavaksi siirrymme taustan pieniin yksityiskohtiin. Kuvittelin yläosan lehdet ja marjat kirsikkapuuksi joten väritin marjat viileän punaisiksi. Käytin varjostamiseen violetin sävyjä sekä Indigoa. Alaosan kukista minulla oli ajatus hiirenvirnasta, joten väritin ne violetiksi. Ylemmän osan kukkiin käytin aiemmassa värityskuvassa käyttämääni teemaa ja valitsin keltaisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmän, joka myös korostuu hienosti sinistä taustaa vasten.

Kukkien suhteen olin vähän varovaisempi varjostuksen kanssa. Kukkien terälehdet eivät heijasta auringonvaloa kovinkaan vahvasti. Kiiltävät ja vahvasti varjostetut kukat näyttäisivät todella oudolta. Kannattaa aina kiinnittää huomiota siihen materiaaliin jota olet värittämässä ja siihen miten se käyttäytyy valon kanssa. Kiiltävä, vahapintainen lehti näyttää täysin erilaiselta kuin samettinen kukan terälehti.

Seuraavaksi väritin perhoset. Minulla oli itseasiassa vähän ongelmia niiden kanssa. Vasemmassa reunassa oleva koiperhonen oli aika läpihuutojuttu, mutta muut perhosen aiheuttivat hieman päänvaivaa. Ensiksi väritin kaksi perhosta keltaiseksi (ajattelin sitruunaperhosia) ja seuraavat kaksi perhosta väritin oranssiksi mustilla siivenkärjillä (ajattelin nokkosperhosia). Kaksi viimeistä perhosta väritin ensin violetiksi, mutta kun astuin kauemmas ja katsoin kuvaa, en tykännyt lopputuloksesta ollenkaan. Joten kummasin niin paljon väriä pois kuin vain mahdollista ja väritin perhoset uudestaan oranssiksi.

Tämä pieni muutos toimi todella hyvin ja lopputulos näytti paljon yhtenäisemmältä ja loogisemmalta. Keltaisen ja oranssit värit myös erottuvat todella hyvin sinistä taustaa vasten.

Perhostenkin kanssa käytin useampaa kuin vain yhtä väriä. Sen sijaan, että olisin käyttänyt vain oranssia, lisäsin sekaan keltaisen ja punaisen sävyjä tuodakseni lopputulokseen eläväisyyttä. Käytin ruskean sävyä perhosten keskiruumiiseen ja tummaa punaista isompien perhosten silmiin.

Seuraavaksi väritin kolibrit käyttäen rubiinipartakolibrien koiraiden väriä mallina.

Päätin tässä vaiheessa värittää myös yksisarvisen sarven. Pienen pohtimisen jälkeen päätin valita kellertävän, kultaisen värisävyn. Minulla oli alunperin ajatuksena tehdä yksisarvisesta valkoinen, joten ajattelin että kultainen väri sopisi hyvin ja erottuisi hyvin myös taustasta. Käytin perusvärinä neutraaleja keltaisia (Naples Yellow ja Yellow Ochre - väriryhmä Polychromos kynistä) ja myös Green Goldia, kellertäviä ruskeansävyjä sekä hieman violetin sävyjä varjostamiseen.

Kullansävyiset, neutraalit sävyt ovat hieman hankalia värittää. Jos käytät 'oikeita' keltaisen sävyjä, lopputuloksena saattaa olla vilkkuva neonvalo - kyltti. Käytän tähän tarkoitukseen yleensä Ochre ja Naples Yellow - sävyjä. Tästä syystä omien kynien tunteminen on niin tärkeää ja on myös tärkeä tietää edes hieman miten nämä eri sävyt passaavat väriteoriaan. On todella hyödyllistä tietää miten eri värit käyttäytyvät kerrostaessa. Luminance - kynissä on paljon todella mahtavia vaaleita ja neutraaleja sävyjä ja koska nämä kynät ovat vahapohjaisia, ne myös hieman sekoittavat ja sulattavat värejä samalla kun värität niillä.

Viimeisenä väritin pienen kukannupun joka roikkuu yksisarvisen harjasta. Melkein missasin tämän yksityiskohdan.

Nyt voimme siirtyä itse yksisarviseen.

 Värittämisen aikaisessa vaiheessa minulla oli idea valkoisesta yksisarvisesta. Kuitenkin taustaa työstäessäni aloin huomaamaan, että valkoinen yksisarvinen hennolla varjostuksella tulisi näyttämään todella tylsältä. Minulla olisi myös ollut vain kaksi vaihtoehtoa harjan suhteen:

Joko kultainen harja joka olisi riidellyt huomiosta oranssien ja keltaisen perhosten kanssa. Tai sitten hopeansävyinen harja, joka ei olisi juuri erottunut sinisestä taustasta.

Selailin internettiä pienen tovin ja törmäsin kuvaan harmaasta kimo yksisarvisesta. Löysin kuvan yksisarvisesta jolla oli kultainen sarvi, harmaa turkki sekä tumma harja ja tiesin että tässä olisi sopiva teema. Ja näin sain jatkettua eteenpäin.

Pohjaväriin käytin kylmiä harmaita ja aloin tummentaa niitä vähitellen. Tummimpiin alueisiin käytin Payne's Greytä sekä Indigoa. Lopuksi kiillotin harmaita sävyjä kalpealla sinisellä (Ultramarine) sekä sinertävillä Luminancen harmaasävyillä (Silver ja Steel). Näin sain turkkiin enemmän eloa. Harmaan sävyissä on se ongelma että yksinään käytettynä ne näyttävät todella tylsiltä ja elottomilta. Tämä pätee myös mustaan. Harmaita ja mustia ei saisi koskaan käyttää varjostamiseen yksinään sillä väreistä kaikkoaa kaikki kiilto ja elo. Mutta kun näitä värejä hienosäädetään puhtailla väreillä kuten vaikkapa sinisillä tai punaisilla, ero on huomattava.

Väritin yksisarvisen silmät sinisiksi ja turvan sekä korvien sisäpinnat vaaleanpunaisiksi, sillä jostain syystä teen näin aina kun väritän vaaleansävyisiä hevosia ☺

Jatkan eteenpäin kroppaa värittäen.

 Tässä näette erittäin hyvän esimerkin siitä, miltä loppuun asti sävytetty pää näyttää kroppaan verrattuna, jossa on valmiina vasta harmaat peruskerrokset. Eikö olekin iso ero? Tässä näette selvästi miten hirveän tylsältä harmaa väri näyttää yksinään käytettynä.

Sininen sävy lisättynä.

 Tässä on täysin sama vaihe, mutta harmaan värin päälle on nyt lisätty sinisen sävyjä. Huomaatteko miten paljon eloimmalta kroppa näyttää nyt? Harmaan sävyjen kanssa tykkään käyttää sinisiä, violetteja, punaisia ja ruskeita sävyjä värin tummentamiseen riippuen siitä haluanko viileän vai lämpimän lopputuloksen. Dark Indigo toimii loistavasti tummimpiin viileisiin varjoihin ja punertava violetti tai Crimson Aubergine Luminance - kynä toimii hyvin tummimpiin lämpimiin varjoihin.

Värittäessäni viileitä harmaita, käytän aika usein Silver Grey ja Steel Grey kyniä Luminancesta. Nämä kynät ovat vahapohjaisia joten ne sekoittavat ja kiillottavat samalla kun niillä väritetään joten pehmeän lopputuloksen saaminen on helpompaa.

My Little Pony.

 Seuraavaksi aloin työstää harjaa. Tiesin, että haluan harjan olevan tummempi kuin kropan väri mutta en silti halunnut värittää sitä täysin mustaksi, koska silloin piirustusjälki olisi peittynyt täysin ja lopputuloksena olisi ollut hirveä sotku. En myöskään halunnut tehdä harjalle sinisävyistä pohjaväriä koska sitten kaikki olisi ollut sinistä sinistä ja sinistä.

Joten valitsin lopulta violetin pohjavärin ja päätin jättää vaaleimmat kohdat valkoisiksi. Minulla ei ole mitään ammattilaisen vinkkejä hiusten värittämiseen. Yritän vain ajatella miten hiukset kerrostuvat ja miten omat hiukseni reagoivat valoon. Jos katson omaa ruskeaa tukkaani, niin varjossa olevat kohdat (niskan alueella sekä jakauksessa) ovat todella syvän ruskeita, lähestulkoon mustia hämärässä valaistuksessa kun taas suorassa auringonvalossa olevat suortuvat näyttävät lähestulkoon kultaisilta. Hiukset, harjakset ja turkki ovat itsessään sangen kiiltäviä materiaaleja.

Jatkan harjan värittämistä pala palalta.

 Tässä olen jo työstänyt harjaa hieman. Jätin vaaleimmat kohdat valkoisiksi antaakseni vaikutelman kiillosta. Keskisävyt ovat hopeaisen violetteja ja tummimmat sävyt sinertävän mustia. Violetti väri antaa kyllä hieman My Little Pony - vaikutelman, mutta en halunnut käyttää samoja värejä uudestaan ja uudestaan. Jos jotkut värit näyttävät sinusta liian räikeiltä, voit rauhoittaa niitä hieman kiillottamalla niitä valkoisella värillä tai jollain muulla neutraalilla sävyllä. Käytän valkoisen lisäksi joskus Silver Grey Luminancea. koska siinä on sangen neutraali harmaa sävy. Saatan myös joskus käyttää Titanium Buff Luminancea, jossa on kevyt kellertävä sävy. Valintani riippuu paljon tavoittelemastani lopputuloksesta.

Työstin harjaa yksi kohta kerrallaan. Näin sain pidettyä yksittäisten suortuvien yleisilmeen yhteinäisenä. Käytin Dark Indigoa, Payne's Greyta ja vahapohjaista Caran D'Ache Pablo kynäsarjan Slate Grey - sävyä saadakseni tummimmista kohdista todella tummia. Värikynissä on se hankala ominaisuus, että kun kerroksia on paperilla useampia, värejä on hankala tummentaa koska pigmentti ei yksinkertaisesti tartu enää paperiin.

Siksi on tärkeää sekoittaa eri värejä keskenään ja olla tietoinen siitä mitä eri ominaisuuksia eri kynillä on. Vahapohjaiset kynät toimivat paremmin kiillotukseen perustuvan kerrostamisen kanssa ja siksi käytän niitä yhdessä Polychromos kynieni kanssa. Caran D'Achella on myös Full Blender Bright - väritön sekoituspuikko jolla väriä voi sekoittaa ja kiillottaa, mutta tämä puikko on sangen kova ja vaatii aika kovaa painamista, joka saattaa satuttaa rannettasi jos käytät sitä paljon.

Valmista tuli :)

 Kuva on nyt valmis. Viimeistelin harjan. Viimeistelin myös korvien ulkoreunan (melkein unohdin). Työstin sarvea vielä hieman lisää sillä se näytti vähän turhan vaalealta ja kirkkaalta. Työstin myös hieman turpaa ja korvien sisäpuolta sillä nekin olivat hieman liian vaaleita.

Tummensin taustan ulkoreunoja antaakseni taustalle häivytysefektin (vignette). Tämä auttaa suuntaamaan katsojan katsetta enemmän kuvan keskelle ja yksisarviseen. Käytän tätä tekniikkaa paljon kuvissa, joissa ei ole varsinaista, erillistä taustaa. Käytänt tätä paljon myös omassa taiteessani. Vignette sopii erityisen hyvin taustaksi esim. muotokuviin sillä se kiinnittää katsojan huomion kuvan keskikohtaan.

Voit nähdä vignette efektin vaikutuksen parhaiten siten, että avaat tämän blogin kuvavalikon ja selaat viimeistä ja sitä edeltävää vaihetta eestaas.

Minulla on tapana lisätä aina hieman fiksatiivia pisteenä iin päälle. Olen hieman kysellyt tästä asiasta aiemmin ja vaikuttaisi siltä että kovinkaan monet eivät tätä tee. Minusta käyttämäni fiksatiivi kuitenkin syventää värejä hiukan joten olen pitänyt kiinni tästä tavasta.

Tässäpä tämä minun värityskirjaprosessini nyt sitten on. On lähestulkoon mahdotonta antaa todella yksityiskohtaisia vinkkejä värittämisen suhteen ilman että kirjoittaa siitä kokonaista kirjaa. Varsinaisia tekniikoita on myös vaikea selittää sillä tilanne muuttuu aina vähän sen mukaan mitä ollaan värittämässä ja minkälainen lopputulos halutaan saavuttaa. Kokemuksen kautta opit tunnistamaan milloin pehmeä pumpulipuikkosekoittaminen toimii parhaiten ja milloin taas kannattaa aloittaa kiillottaminen ja miten paljon sitä vaaditaan.

Tässä vielä pieni muistilista:

 

 - Opettele mahdollisimman paljon asioita kynistäsi. Niiden värisävyt ja ominaisuudet. Ovatko ne öljypohjaisia vaiko vahapohjaisia? Mitkä värisävyt kerrostuvat hyvin ja mitkä vähemmän?

- Älä rajoita itseäsi vain yhteen kynäsettiin. Kokoelmaa täydentävien kynien hankkiminen on aina hyvä idea. Itse valitsin täydennykseksi sekä Luminance kynät että muutaman Pablo sävyn Caran D'Achen valikoimasta sillä nämä kynät ovat vahapohjaisia. Rakastan 120 sävyn Polychromos settiäni, mutta ne eivät yksinkertaisesti toimi kiillottamisen suhteen läheskään niin hyvin kuin vahapohjaiset kynät. Erityisesti valkoinen Luminance kynä on todella loistava työkalu sillä se kiillottaa ja silottaa kynäkerroksia todella hienosti.

- Opettele tuntemaan se painetaso jolla käsittelet kyniä ja kiinnitä myös huomiota kynänliikkeisiisi. Niillä on merkittävä vaikutus värittämisessä. Aloita todella kevyesti ja kärsivällisesti ja ala kasvattamaan painetta sitä mukaa kun etenet värittämisessä. Kiinnitä huomiota myös niihin materiaaleihin joita värität. Hedelmässä voi olla kiiltävä pinnoite, mutta puun kaarnassa ei ole. Kevyt pumpulipuikkosekoitus toimii hyvin kaarnan kanssa, kun taas kiiltävä hedelmä suorastaan huutaa voimakasta kiillotusta! Jauhesekoittaminen taas toimii hyvin kevyissä taustoissa.

- Älä varjosta vain yhdellä värillä. Jos käytät vain tummempaa sävyä yhdestä ja samasta väristä, lopputulos on tylsä ja yksiulotteinen. Värit eivät koostu vain yhdestä pigmentistä.

- Opetele edes hieman väriteoriaa ja pidä mielessä vastavärit ja vierekkäiset värit. Leikittele näillä värien suhteilla kun suunnitelet kuvaan väriteemaa.

- Yritä pitää mielessä valonlähde ja sen suunta. Kuva jossa on vaaleita sävyjä, keskisävyjä ja tummia sävyjä näyttää paljon elävämmältä.

Loppulausahduksena haluan todeta, että värikirjojen tarkoituksena on pääasiasa rentouttaa. Värität niitä siten, kuin mikä tuntuu itsestäsi parhaalta. Jos haluat värittää kuvasi kaikissa sateenkaaren väreissä niin tee ihmeessä niin! Olen itse perfektionisti ja kilpailen itseäni vastaan (ja valitettavasti, joskus myös muita vastaan) jatkuvasti. Saan nautintoa onnistumisesta ja jos totta puhutaan, en aina välttämättä nauti itse prosessista. Se on kovaa työtä. Joten on tärkeää muistaa pitää hauskaa ja leikitellä värien kanssa