Ne pienet piirustusvinkit

Niin paljon kuin vaan rakastankin värittämistä ja maalaamista, piirtämistä minä kauhistelen. Se on ehdottomasti heikoin kohtani taiteilijana. Piirtäminen on siitä vaikea taito, että se vaatii jatkuvaa harjoittelua ja ylläpitoa. Eikä ainoastaan sokeaa, sattumanvaraista harjoittelua vaan suunniteltua ja rakentavaa harjoittelua, jossa kiinnität huomiota tekniikkaan ja siihen miten eri asiat toimivat. Jokainen meistä on erilainen ja oppii eri tavalla, mutta tässä on muutama perusvinkki, jotka ovat auttaneet minua.

 1. Piirrä

Niin paljon kuin se ärsyttääkin, kun taitavammat taitelijat hokevat tätä, se on silti niin totta. Et tule paremmaksi missään, ellet harjoittele. Kokeile seurata piirtämistottumuksiasi vaikkapa kuukauden verran ja kirjoita tuntimäärät ylös. Miten ison luvun saat? Voisiko määrä olla suurempi? Tiedän, että minä itse piirrän ainakin aivan liian vähän. Piirtämisestä lukeminen ei anna sinulle niitä 'ai näinkö se toimii' - hetkiä. Nämä oppii vain käytännön kautta. Osta luonnosvihko ja piirtele siihen. Sinun ei tarvitse näyttää noita piirroksia kenellekkään.

2. Älä rajoita piirtämistä vain yhteen aiheeseen

 Me kaikki erikoistumme johonkin, mutta joskus on hyvä nollata kaikki ja yrittää jotain ihan muuta. En ole itse koskaan piirtänyt ihmisiä, mutta olin jo pidemmän aikaa ollut tosi turhautunut taiteeni ja piirustustaitojeni suhteen joten päätin kääntää homman täysin ylösalaisin ja kokeilin piirtää ihmisten kasvoja valokuvista. Seuravaksi ajattelin kokeilla maisemien piirtämistä, sillä olen jo pidemmän aikaa halunnut opetella tekemään parempia taustoja, mutten ole koskaan oikein harjoitellut itse ympäristöjen ja maisemien piirtämistä.

Asetelmien tekeminen on hyvää vaihtelua ihmisten ja eläinten piirtämiselle. Asetelmien piirtäminen harjoittaa kykyäsi nähdä eri muotoja, kaltevuuksia, eri esineiden kokosuhteita jne. Mallikuva on peräisin WetCanvas Reference Image Librarystä.

 3. Ota mallikuvat esiin

Huolimatta siitä, mitä saatat lukea internetistä ja foorumeilta 'valeammattilaisten' kirjoittamana, mallikuvien käyttäminen ei ole huijaamista. Siis ihan tosissaan, se ei ole huijaamista.

Ammattilaistason taiteilijat käyttävät mallikuvia jatkuvasti. Ihmismieli on kovin rajoittunut ja ellet satu omistamaan maagista valokuvamuistia, et voi millään muistaa jokaista näkemääsi asiaa sellaisella tarkkuudella että pystyisit jäljentämään sen täydellisesti piirtämällä tai maalaamalla. Kun piirrät suoraan mielestäsi, piirrät sen ajatuksen ja idean mikä sinulla siitä asiasta on. Päässäsi oleva idea voi olla hyvinkin erilainen verrattuna siihen miltä jokin oikeasti näyttää. Puun piirtämistä käytetään usein esimerkkinä, kun tästä ilmiöstä puhutaan. Jos sinulle annetaan tehtäväksi piirtää puu suoraan mielestäsi, saatat piirtää suoran viivan rungoksi ja rungon päälle hattaraa muistuttavan rykelmän kuvaamaan lehtiä. Tämä on puun symboli.
 
Mutta, jos joku istuttaa sinut oikean puun eteen ja käskee sinua piirtämään sen mitä näet, tehtävästä tuleekin yllättäen paljon vaikeampi. Toisaalta piirustuksestasi tulee myös paljon tarkempi ja todenmukaisempi, koska sen sijaan että piirtäisit puun symbolin, piirrätkin itse puun sellaisena kuin se edessäsi on.

Tuo piirustus puusta tulee olemaan sinun tulkintasi todellisuudesta sellaisena kuin sinä sen näet ja tulkitset. Ja juuri se on taidetta. Jos haluat olla tulkinnassasi tarkempi, sinun täytyy opiskella piirtämistä todellisuuden avulla. Tähän ei ole oikotietä.

Pidä kuitenkin mielessäsi, että aina kun julkaiset töitä jotka on piirretty mallista, sinun tulee antaa kunnia sille joka on antanut mallin yleiseen käyttöön. Varmista myös aina ennen varsinaisen teoksen tekemistä, että sinulla on lupa käyttää mallikuvaa!

Pari tutkielmaa pyrstötiaisesta, jotka tein korttia varten. Tavoittelin linnun perusmuotoa ja kiinnittin huomiota pieniin yksityiskohtiin. Ja kyllä, teen muistiinpanoni englanniksi. Se vaan soljuu paremmin.

 4. Mittaa, tarkista ja tuplatarkista

 Kun haluat piirtää tarkasti ja käytät mallikuvia, sinun pitää todella nähdä mitä olet piirtämässä. Tämä on paljon matemaattisempaa kuin voisi kuvitella. Kaltevuudet, etäisyydet, mittasuhteet ja mitat ovat tärkeitä kun halutaan piirtää mallista.

Ihan ensiksi on hyvä miettiä asettelua ja kuvan kokoa. En itse kiinnittänyt hirveästi huomiota piirustuksen kokoon silloin kun olin vielä aloittelemassa taideharrastusta uudelleen. Kun taitoni alkoivat parantua, aloin tehdä aina vain enemmän onnittelukortteja. Tämän myötä tajusin nopeasti, etten voi vain sokeasti piirrellä kortteja ilman kiinteitä mittoja. Korttien piti mahtua kuoriin ja jos tein taitekortteja, paperin piti olla tarpeeksi suuri, jotta puolista tulisi yhtä suuret. Myös kehystämistä kannattaa ajatella etukäteen.

Kun meillä on asetelma ja koko valmiina, on huomattavasti helpompaa suunnitella ja piirtää itse työ. Tämä auttaa myös hieman tyhjän paperin pelkäämiseen. Meillä on sentään 'kehykset' valmiina paikoillaan.

Kun perustyö on tehty, on aika mittailla asetelman keskeisiä elementtejä. Horisonttiviiva, tärkeimpien objektien sijainti jne. Kun suurimmat perusmuodot on saatu paikoilleen, voidaan ruveta mittailemaan niiden sisällä olevia yksityiskohtia.

Jos ajatellaan vaikkapa ihmisen kasvoja, ihan ensimmäisillä apuviivoilla voidaan mitata pään kulma, keskiviiva, eri elementtien kuten kulmakarvojen, silmien, nenänkärjen, suun jne. apuviivat. Vaikka yhdetkään kasvot eivät ole 100% symmetriset, on olemassa kuitenkin tietyt perussäännöt ja tietyt elementit myös liittyvät toisiinsa. Korvat ovat tietyssä viistossa linjassa silmien kanssa. Kulmakarvat ja silmät liittyvät toisiinsa ja myös liikkuvat yhdessä. Silmät 'lepäävät' poskipäittesi päällä ja poskien liikehdintä vaikuttaa myös silmien muotoon. Nenä lepää poskiluiden välissä ja nenänvarsi alkaa silmiesi välistä. Jos et mittaa nenän leveyttä suhteessa silmiin, lopputulos saattaa näyttää oudolta ja nenä menee vinoon.

Huulien korkeus on linjassa leuan kanssa siltä kohdalta, jossa leuka alkaa kääntyä sisäänpäin, koska jos todella ajattelemme asiaa: Mitä leukaluusi sisällä on? Suu, tietenkin. Tämä saattaa tuntua typerältä itsestäänselvyydeltä kun sanon sen näin tässä tekstissä, mutta piirtäessä kaikki ei ole aina näin selvää. Yrität ja yrität saada jotain kohdalleen, mutta silti et voi kuin ajatella 'miksi tämä näyttää niin oudolta?!', kunnes tajuat piirtämisen taustalla olevan todellisuuden (anatomian). Ja nämä ahaa - elämykset tulevat vain harjoittelun kautta.

Nämä tietyt säännöt ovat olemassa myös siksi, että voisit myös leikkiä niillä. Mutta silloin, kun olemme vasta opettelemassa piirtämistä, on hyvä oppia olemaan tietoinen näistä tietyistä perussäännöistä. Et voi rikkoa sääntöjä ennenkuin tunnet ne.

Kasvojen piirtämisharjoitus. Tämä ei ole mikään täydellinen piirros, mutta yritin keskittyä siihen, että saan eri elementit oikein ja paikoilleen. Mittailin ja vertailin eri asioita ja yritin pitää mielessä miten eri osat ovat suhteessa toisiinsa. Kun olin saanut piirroksen valmiiksi, tajusin että silmät ovat ihan liian pystysuorassa kulmassa. Tämä paha tapa juontaa juurensa siihen, kun piirsin paljon haltioita lapsena. Mallikuva on peräisin DeviantArtista ja blackpoolstudio on sen alkuperäinen tekijä. 

 On hyvä pitää mielessä myös se, että kun olet vääntänyt jonkin piirrustuksen kanssa jo jonkin aikaa, tulet sokeaksi sille. Tällöin on tärkeää tarkistaa, että piirros on todella oikein. Jos piirrät tietokoneella, voit kääntää piirustuksen horisontaalisesti koska tahansa. Kun piirrämme perinteisesti paperille, voit tarkistaa piirustuksen kääntämällä sen ympäri ja katsomalla sitä valoa vasten. Tai sitten voit mennä katsomaan piirustusta peilistä. Itse tykkään enemmän peilistä sillä silloin näet piirustuksesi myös hieman kauempaa.

5. Älä pelkää aloittaa sotkuisesti

Puhdas, sileä lopputulos on jotain sellaista, josta olen jopa hieman pakkomielteinen. Menen tämän tavoittelussa joskus vähän liiankin pitkälle ja pelkään jatkuvasti, että työ menee pilalle. Piirtämisen kannalta tällainen asenne on kuitenkin todella hankala. Etenkin silloin kun ollaan vasta alkuvaiheessa.

Kun alat suunnitella jotain uutta työtä, sinulla ei varmaankaan ole vielä täysin selvää ideaa mielessäsi. Joten sinun pitää luonnostella. Tee pieniä näytekuvia, tunnustele muotoja ja elepiirroksia ja hahmottele yleistä asetelmaa lyijykynällä. Joskus jos tunnen olevani oikein jumissa, saatan käyttää grafiittipuikkoa sillä se antaa vieläkin vapaamman lopputuloksen.

 Piirroksesi tulee olemaan täynnä suttuisia vedoksia, rumia viivoja ja se tulee mitä todennäköisemmin sotkeentumaan grafiitista. Tämä on ihan OK. Siis ihan aikuisten oikeasti. Jos yrität heti alussa työskennellä supersiististi ja mahdollisimman vähäisillä kynänvedoilla, lopputuloksesta tulee jäykkä ja eloton, mikäli edes saat jotain aikaiseksi.

Rentoudu ja valitse paperi, jonka kanssa voit vapaasti tehdä sotkua. Älä valitse ensimmäiseen luonnokseesi kalleinta ja hienointa Arches - arkkiasi. Kun saat valmiiksi piirroksen, johon olet todella tyytyväinen, voit jäljentää sen haluamallesi paperille myöhemmin. Kyllä, tämä on hidas ja työteliäs toimintatapa. Mutta silloin kun sinulla on useampi vedos valmiina, et voi oikeastaan koskaan kunnolla epäonnistua. Voit aina ottaa askeleen taaksepäin.

Itse olen ottanut tavaksi sen, että skannaan piirrokseni Photoshoppiin. Skannaan ensimmäisen vedoksen, vaihdan kokoa tarpeisiini sopivaksi, tummennan piirrosta hiukan Photoshopin Tasot - komennolla (Levels) ja sitten tulostan sen laser - tulostimellani. Sitten voinkin siirtää piirroksen haluamalleni paperille valopöydän avulla niin monta kertaa kuin vain haluan. Tämän tekniikan ansiosta voin myös halutessani kokeilla eri väriyhdistelmiä ennen virallisen työn aloittamista.

Tällaiseen toimintatapaan menee toki paljon aikaa ja työtä, mutta perinteisessä taiteessa ei ole Kumoa - nappia, joten tästä on suuri apu silloin kun piirtäminen tuntuu stressaavalta.

Ensimmäinen vedos kissanpentu - synttärikortista. Mallikuva on peräisin Pexelistä.

Kutistin vedoksen Photoshopilla A5 - kokoon. Sitten tulostin piirustuksen ja jäljennin sen halvalle vesiväripaperille valopöydän avulla. Tälle paperille tein pienen värikokeilun. Lopputulos on sotkuinen, mutta samalla sain vähän paremman idean siitä, mitä värejä haluan käyttää.

 Ja se siitä. Kuten alussa totesin, jokainen meistä oppii eri tavalla. Mutta me, jotka emme ole super itsevarmoja ja olemme taipuvaisia pakkomielteisyyteen, tarvitsemme hieman apua. Minun piirustustapani on hiiiiiiidas. Mutta ajattelen tekniikoitani ikäänkuin turvaverkkona. Ehkä joistain näistä tekniikoista on apua sinullekin ja näiden avulla voit luoda myös oman tapasi työstää piirustuksiasi.