Santeri Siili

Meillä on nyt viime lauantaista asti ollut tässä pihalla tämmönen pieni potilas. Siili lyllersi takapihalle lauantai-illalla ja oli kovin tokkuraisen oloinen. Vein sille Ninja-kissamme märkäruokaa ja hyvin maittoi. Syötyään siili veti puolisen tuntia unta palloon nurmikolla jonka jälkeen se katosi metsään.

Feringa - kissanruoka kelpaa siilillekin :)

Mitä, joko se loppu?

Tervemenoa :)

Seuraavana aamuna sama toistui, tosin tällä kertaa pieni potilas vaelteli etupihalla. Taas ruoka maittoi ja lautanen kaluttiin tyhjäksi.

Nyt valitettavasti eilen aamulla siili oli tuupertunut etupihan nurmikolle. Tässä samassa pihassa on päiväkoti ja hoitajat olivat hädissään siilin puolesta. Vein siilille ruokaa ja odotin muutaman tunnin, mutta eipä tuo jaksanut nousta. Nukkui sikeästi kerällä.

Hain lopulta siilille ison saviruukun johon laitoin pohjalle Aku Ankkoja ja sammalta lämmikkeeksi. Nostin siilin ruukkuineen vähän suojaisampaan paikkaan ison kiven vierelle, kuusen alle. Kun iltasella alkoi pyryttää lunta, vein vielä muovimaton ruukun päälle suojaksi ja siilelle pyyhkeen peitoksi :)

Siellä se tänä aamuna nukkua pussutti. Ainakin selvisi pakkasyöstä. Soitin aamulla valvontaeläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että olen tehnyt voitavani. Hän ei suositellut siilen ottamista sisätiloihin, koska kyseessä on villieläin. Itsekään en oikein tälle ajatukselle lämpene sillä meillä on sisäkissa enkä halua että siilestä tarttuu loisia tai tauteja. Siili saattaa kantaa mm. salmonellaa joten hygieniasta tulee huolehtia!

Muutenkin kannattaa aina pitää mielessä että villieläin on villieläin. Luonnon laki on julma, mutta sillä on tarkoituksensa. Itse pikkutyttönä jouduin oppimaan tämän asian kantapään kautta. On tullut itkettyä rastaanpoikasten, karvamatojen ja fasaaninpesien perään. Mutta jos lähdemme liikaa puuttumaan luonnon kiertokulkuun, nämä eläimet alkavat tuudittautua meidän apuumme ja jos se apu yllättäen loppuukin, eläin on suuremassa hädässä kuin mitä se olisi ollut omillaan. Villieläin myös kaipaa omaa rauhaa.

Siilelle voi tarjota ruokaa ja suojaa. Kissan märkäruoka on hyvä vaihtoehto. Mielellään viljatonta. Jos siilelle antaa kissanraksuja, tulee ne liottaa ensin jotta ne eivät turpoa siilen mahassa. Myös kalaa voi tarjota, mutta se tulee kypsentää ensin. Viljaa ja maittotuotteita siilelle ei saisi antaa sillä erityisesti maito voi aiheuttaa siilelle ripulin. Suojan kanssa olen itse vähän varovainen. En halua rakentaa siileille hulppeita talvimajoja sillä en halua totuttaa niitä siihen, että suojaa on meillä tarjolla. Jos joskus vaikka muutamme pois, ne jäävät oman onnensa nojaan. Näin tässä on tainnut vähän käydäkin sillä naapurissa asunut mummu tapasi ruokkia siilejä ja teki niille talvipesiä. Nyt kun tämä mummu on joutunut hoivakotiin, siilet ovat varmasti hämillään. Tämä saviruukku-viritelmä oli ensiapuni tälle kylmettyneelle kaverille.

Nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa miten Santerin käy. Tai Santeriinan.

Pitäkäähän peukkuja!