Faber Castell Albrecht Dürer Magnus

Olen jo pidemmän aikaa taistellut värittämistekniikkani kanssa ja vaikka olen ollut suhteellisen tyytyväinen vesiväri + värikynä yhdistelmään, minusta tuntui että jotain puuttuu. Pienten yksityiskohtien värittäminen tuntui aina yhtä pelottavalta ja vaikka käytänkin vesivärejä pohjamaalaamiseen, värikynävaiheessa tuntui aina kuluvan ikuisuus. En ikäänkuin uskaltanut viedä vesivärityöskentelyä kyllin pitkälle.

Siispä päätin tuoda vesivärikynät takaisin työkalujeni joukkoon. Koska olen idiootti ja myin aikaisemman, upean Museum Aquarelle - kokoelmani, minun täytyi aloittaa alusta. Ensin meinasin ostaa täyden 120 setin Faber Castell Albrecht Dürer - vesivärikyniä, mutta niissä minua ahdistaa huono valonkesto. Suurin osa sävyistä on merkattu kahdella tähdellä ja erityisesti pinkit ja violetit (kuten aina) omaavat vain yhden tähden luokituksen.

Selaillessani Jackson's Art Supplies - sivustoa bongasin kuitenkin uuden 24 sävyn setin Faber Castell Albrecht Dürer Magnus - kyniä. Nämä ovat muuten samoja kuin perus Dürerit mutta niiden lyijy on paksumpaa ja kaikki 24 sävyä sisältävät täyden valonkestoluokituksen. Joten nappasin setin mukaan. Pääsin jo kokeilemaan kyniä hieman väritysharjoitusprojektini yhteydessä ja tässä muutama ajatus kynistä.

Albrecht Dürer Magnus - vesivärikynät. 24 sävyn setti. Tuttu Faber Castellin laatikko.

Kaikki 24 sävyä. Kuten tavallista, sävynumero, sävyn nimi sekä valonkesto on merkattu kynän varteen.

Ensimmäinen asia, joka näistä pisti silmään oli se että nämä ovat todellakin maksikokoisia kyniä. Varsi on todella leveä. Mutta älkää huoliko, niitä pystyy teroittamaan ihan hyvin Staedtlerin tölkkiteroittimen isomalla puolella. Jos kaipaan pidempää ja ohuempaa kärkeä, myös veiviteroittimella teroittaminen onnistuu. Kynän terä on tutun ja turvallisen kestävää Faber Castell laatua.

Kynien paksuus hieman yllätti, mutta se ei ole ylitsepääsemätön asia.

Värisävyt ovat niinikään tuttuja ja turvallisia, mutta pigmentin kanssa pitää aina olla hieman varovainen sillä väri vahvistuu melko paljon kun siihen lisätään vettä. Vesivärikynien pigmentti ei myöskään liiku ihan yhtä vapaasti kuin tavallisten vesivärien, joten itse henkilökohtaisesti en lähtisi mitään taivasta tai muuta vastaavaa näillä maalaamaan. Kokeilinkin näitä väritysharjoitustyöhöni, johon olin jo maalannut ensimmäiset kerrokset tavallisilla vesiväreillä.

Pigmentti liukenee nätisti ja tätä pystyy vielä hienosäätämään aika paljon sillä miten paljon vettä käytät. Itse tykkään pitää vesimäärän melko vähäisenä. Näin ollen otuksen turkkiin sekä taustan ruohoon jäi mukavan rouheinen tekstuuri. Toistuvaa rapsutusta näiden kynien pigmentti ei kestä sillä onhan se vesiväriä eikä pysyvää mustetta kuten Derwent Inktense kynissä.

Olin kyllä ihan tyytyväinen näillä työskentelyyn. Toki voisin tehdä tämän vaiheen myös pelkästään tavallisilla värikynillä, mutta siihen menisi huomattavasti kauemmin ja joutuisin jatkuvasti kiillottamaan värikerrosten pintaa, joka käy ikävästi ranteeseen.

Tässä tämänhetkinen saavutus. Suuren osan otuksen yksityiskohdista ja varjoista sekä taustan tummimmat kohdat (varjostettu ruoho, kivien tummat kohdat sekä tummansiniset kohdat taivaalla) tein vesivärikynillä. Kuva ei ole minun piirtämäni vaan se on kopio Emily Fiegenschuhin kirjasta The Explorer's Guide to Drawing Fantasy Creatures.

Maisemia ja hevosia

Olen viettänyt hieman hiljaiseloa uusien töiden julkaisemisen suhteen, mutta olen silti tehnyt kovasti töitä. Harjoittelin hieman maisemantekoa sekä myös hevosten piirtämistä. Viime viikonloppuna aloin myös työstämään tilaustaulua, jonka olisi tarkoitus tulla 30x40cm kokoisiin kehyksiin. Näin isoa paperia minulla ei valitettavasti ole, mutta aion leikkiä hieman paspartuurien kanssa. Tähän tarkoitukseen tarttui Kärkkäiseltä mukaan setti mattopuukkoja ja teräksinen, 60cm pituinen viivoitin sillä omani loppui yksinkertaisesti kesken 😆 Leikkuulauta löytyy jo omasta takaa. Älkää herranen aika menkö leikkeleen mattopuukolla lattian tai pöydän päällä!

Monenmoista työkalua.

Maisemaharjoitukseksi valitsin oman valokuvani, joka on otettu läheiseltä soramontulta. Ei mikään hirveän upea saatika romanttinen kuva mutta halusin kokeilla tätä etenkin kun siinä on heijastavaa vettä. Paperina minulla oli ihan perus luonnoskirja, jossa on ei-niin-hyvälaatuista kermaan taittuvaa paperia. Paperi soveltui hyvin kaikkeen muuhun, mutta veden kanssa minulla oli ongelmia. En saanut siihen sellaista hienoa kuultavaa fiilistä. Tuli ehkä vähän kuralampi 😝

Taivaaseen ja metsään olen todella tyytyväinen, mutta vesi meni ehkä vähän pilalle.

Hevosten piirtämistä olen harjoitellut myös, sillä haluan että tilaustauluni on niin hyvä kuin mitä vain osaan tehdä. Inspiraatiota olen ammentanut Witcher 3 - pelistä. Witcherin kauniit, sinertävät yöt antoivat minulle jo hieman osviittaa värimaailmaan ja kun bongasin villihevosia Skellige - saaren tundralla, tiesin heti mitä haluan tehdä.

Uskollinen ratsumme Roche ja utuinen sininen hetki.

Skelligen sudet ja kuutamo.

Skelligen tundrahevonen.

 Ensimmäinen yritys oli ehkä vähän turhan sarjakuvamainen, mutta sain siitä jo vähän ideaa millaista jälkeä haluan. Jostain syystä kuvittelen yksisarviset aina kylmäverisen hevosen näköisiksi. Vankoiksi, pörröisiksi ja karvajalkaisiksi. Joten päätin tehdä tundralla juoksevan yksisarvisen.

Tässä perusidea on ehkä ihan OK, mutta toteutus hieman turhan sarjakuvamainen. Häntä ja harja tuli tehtyä todella laiskasti.

Seuraava yritys oli jo paljon parempi kropan suhteen, mutta päähän en ole ollenkaan tyytyväinen. Minulla on suuria hankaluuksia yhdistää pää ja kroppa aina kun piirrän jotain isompaa.

Olen todella tyytyväinen kroppaan, mutta tuo pää on aivan hirveä :D

Nyt pitäisi vaan jatkaa puurtamista ja hankkia hieman lisää sävyjä vesivärikynäkokoelmaan.