Helsingistä selvitty

Viime perjantai ja lauantai kului tosiaan Helsingissä, jonne lähdin äitini kanssa. Lähdimme junalla Seinäjoelta ja mitä enemmän kuljen junalla, sitä enemmän tykkään siitä. Tuntuu oudolta, että nykyään pääsee Seinäjoelta Helsinkiin vajaassa kolmessa tunnissa. Ennen Helsingin reissu tarkoitti lähes poikkeuksetta tuntien istumista.

Ensimmäiset vartit menivät vähän ihmetellessä. Olen ollut Helsingissä ihan jalan töpistelemässä viimeksi 15-vuotiaana 9 luokan luokkaretkellä. Tästä on hurahtanut semmonen 17 vuotta. Hämmennyin hieman siitä miten paljon korkeita rakennuksia oli vieri vieressä. Tämä teki navigoinnista hieman haastavaa ensin, mutta onneksi Google Maps on keksitty :) Sittemmin aloin paremmin hahmottaa missä on eduskunta, Kiasma jne.

Majoituimme Sokos Hotel Presidenttiin. Upea hotelli ja palvelu oli ihan huippua. Olimme alunperin hieman huolissamme mahdollisesta öisestä melusta, koska alakerrassa on yökerho, mutta koko yönä ei kyllä kuulunut inahdustakaan. Huoneet oli todella hyvin äänieristetty. Kun lauantaina luovutimme hotellin, saimme vielä jättää painavan laukkumme säilytykseen ilmaiseksi. Näin sitä ei tarvinnut raahata pitkin kaupunkia eikä meidän täytynyt myöskään käyttää VR:n säilytyslaatikoita.

Korkeasaari

 

Perjantain tarkoitus oli Korkeasaaressa vieraileminen. Linja-auton kyytiin pääseminen meni melkoiseksi säätämiseksi kun kävi ilmi, ettei linja-autosta saanut ostettua kyytiä edes pankkikortilla. Itsehän en käytä käteistä ollenkaan ja olen tottunut vinguttamaan pankkikorttiani joka paikassa ja olen asennoitunut siihen, että saan kaiken mitä haluan niin kauan kun katetta riittää. Päädyimmekin sitten painelemaan vieressä ollutta lippuautomaattia. Jos täysin rehellisiä ollaan niin kyllä siinä jonkin verran P-, V- ja S-sanoja lensi ennenkuin sain molemmille päiväliput Helsingin alueelle. Ongelma ei ollut niinkään siinä, ettenkö olisi tajunnut miten vehje toimii. Ensin piti selvittää riittääkö Korkeasaareen pelkkä Helsingin-alueen lippu (kyllä riittää) ja kun meinasin tulostaa kertalipun niin tajusinkin sitten, että meidänhän pitää tosiaan tulla takaisinkin sieltä. Ilmeisesti Korkeasaaren päässä on myös lippuautomaatti, mutta meiltä se meni kyllä täysin ohi. Päätin sitten ostaa päiväliput molemmille niin säästyimme ylimääräiseltä hermojen menetykseltä.

Jos asut Kehä 3:sen ulkopuolella ja aiot vierailla Helsingissä, niin suosittelen perehtymään sellaiseen vehkeeseen kuin Matkakortti. Toinen vaihtoehto on hakea automaatista heti ensialkuun tuo vuorokausilippu joka on 9€/aikuinen.

Tällainen laiskiaisveistos odotti heti Korkeasaaren maaportilla :)

No me maalaistollot pääsimme kuitenkin lopulta Korkeasaareen. Rehellisesti sanottuna olimme hieman pettyneitä. Ensinnäkin porukkaa oli aivan järjettömän paljon, mikä oli kyllä odotettavissa sillä kyseessä oli kuitenkin heinäkuinen perjantai-iltapäivä. Mutta emme olleet ihan täysin varautuneita siihen, miten paljon sitä porukkaa oikeasti oli. Lähdimme ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, jossa ensimmäisenä oli erilaisia terraatioita ja muita sisätiloja. Valokuvaamisesta ei tullut oikein mitään. Ihmisiä oli ihan liikaa ja hämärissä tiloissa kameraa oli lähes mahdoton saada tarkentamaan. Asiaa ei auttanut se, että oli aivan sairaan kuuma.

Valkoposkihanhia liikkui pitkin puistoa vapaana.

Tämä kaveri käyskenteli terraarion ulkopuolella. Aina sanotaan, että kilpikonnat ovat hitaita mutta tämä kaveri oli kyllä aika nopea.

Yksi harvoista terraarion kuvista, joissa kamera tarkensi kunnolla. Kameleontti kyyhötti visusti piilossa.

Paljon odottamani aavikkokettu :(

Kummitussirkka

Nämä koppakuoriaiset olivat ihanan kirkkaan värisiä.

Tämä ei ollut mikään puutarhan pikkuetana. Se oli suurempi kuin omat kämmeneni.

Tämä kaveri luikerteli ihan ikkunan edestä.

Voisin vaikka vannoa että tämä kaveri huomasi minun kamerani :)

Nämä kaverit lököttelivät altaassa, jossa ei ollut pleksilasia joten niistä sai hyvän kuvan.

Riikinkukot pitivät omaa esitystään rakennusten katoilla.

Kun pääsimme ulos sisätiloista olikin jo pakko päästä syömään. Päädyimme ravintola Pukkiin seisovaan pöytään. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja alakerran vessat yllättävän siistit väkimäärään nähden. Vilinää ja vilskettä jaksoi ehkä hieman paremmin nyt kun maha oli täynnä. Ihmismassat myös hieman jaakantuivat, kun päästiin ulkoaitauksille. Silti lähes jokaisessa aitauksessa sijaitsevat verkot, kalterit ja pleksilasit tekivät kuvaamisesta haastavaa.

Riikinkukot liikuskelivat vapaina eläintarhan alueella.

Kamelit käyskentelivät kaikessa rauhassa.

Lokkeja ja naakkoja oli ihan joka paikassa. Välillä sai olla varovainen, ettei saa yllätyspommia päähänsä :)

Punaniskavallabit olivat ihan kiva nähtävyys. Niitä oli vain sangen vaikea kuvata sillä aita oli juuri käsieni korkeudella ja kamerani painaa päälle kilon, joten kuvaa oli vaikea tarkentaa.

Emut hengailivat samassa aitauksessa kenguruiden kanssa.

Keskityin niin kovasti kenguruiden kuvaamiseen, etten heti huomannut taakseni hiipinyttä riikinkukkoa.

Tämä vähän isompi kaveri lyllersi lopulta ulos sisätiloista.

Kamelin sikaarihetki :)

Osaan aitauksista kuten esim. kenguruaitaukseen tai vuohiautakseen pääsi valvotusti sisälle tiettyihin kellonaikoihin. Vuohiaitaus olisi ollut auki juuri kun olimme siinä kohdalla, mutta lienee turha todeta että aitauksessa oli jo ihan tarpeeksi porukkaa ilman meitäkin. Suotakoon lapsille ilo paijata söpöjä kilejä.

Kuuma ja seisova ilma väsytti eläimiä vähintään yhtä paljon kuin ihmisiä. Toki saaressa tuuli melko paljon, mutta eläinten aitaukset olivat sen verran suojaisempia, että niillä oli varmasti kuuma.

Pikkuvuohet olivat aivan älyttömän söpöjä, mutta liikkuivat niin hirveästi koko ajan ettei niitä tahtonut saada kuvaan kuin yksi ruumiinosa kerrallaan.

Hanhet eivät paljoa ihmisistä piitanneet. Ihmiset pelkäsivät niitä enemmän kuin ne ihmisiä :D

Kun pääsimme hieman korkeamalle kalliolle, vastaan alkoi tulla isompia aitauksia ja kuvaaminenkin onnistui hieman paremmin. Berberiapinoiden aitauksella ihmettelimme hieman sitä, että apinoita oli niin vähän. Viimeksi kun olen ollut Korkeasaaressa (joskus lapsena) apinoita oli muistaakseni iso lauma. Mutta toki tässä vaiheessa täytyy todeta, että iso määrä eläimiä ei aina ole hyvä juttu. Sitäpaitsi pari apinaa löytyi myös sisätiloista, joten eläimiä oli varmasti myös jossain piilossa. Aina täytyy muistaa, että eläimet tarvitsevat myös omaa rauhaa piilossa ihmisten katseilta.

Kuningasmerikotkat istuskelivat aitauksensa katonrajassa, mutta sain onneksi zoomattua kameralla niin että verkon silmukat raajaantuivat pois kuvasta.

Nuorempia apinoita kiinosti hirveästi pulloissa olevat herkkupalat.

Tämä vanhempi kaveri piti tarkasti silmällä nuorempiaan.

Ja tottakai herkkuja piti hieman kadehtia.

Villihevoset olivat rentoa sakkia. Tämä kaveri kyhjötti jostain syystä erillään lauamasta ja ensin luulin sen olevan vain jokin vanha yksilö, mutta nettisivuilta tarkistettuani tämä paljastui kulaaniksi eli villiaasiksi.

Mongolian villihevosten lauma lökötteli auringonpaisteessa.

Laumasta löytyi myös yksi varsa, joka tyytyi pötköttelemään lämpöisellä hiekalla.

Lokit olivat kyllä parhaita valokuvamalleja koko eläintarhassa :D Ja niitä sai rauhassa kuvata kun ketään ei kiinostanut.

Lopulta pääsimme kissalaaksoon. Vaikka jo etukäteen arvasimme, ettei kissapetoja tule hirveästi näkemään, olimme silti aika pettyneitä. Aitaukset oli peitetty sangen likaisella pleksilasilla joka heijasti tosi ikävästi. Ihmiset myös parveilivat ikkunoiden edessä täysin piittaamatta siitä näkevätkö muut eläimiä lainkaan. Lumileopardi käveli ihan ikkunan eteen, mutta eräs perhe päätti sijoittua suoraan naamani ja kamerani linssin eteen joten kuvat jäivät sitten ottamatta. Myös saukko poseerasi minulle kovasti, mutta jälleen kerran pleksilasi oli niin pahasti edessä etten saanut siitä kunnon kuvaa.

Leijonaa ei hirveästi kiinostanut :)

Tiikerilauma makaili niinikään rentona. Pleksilasin heijastus valitettavasti tallentui kuvaan täydestä zoomista huolimatta.

Metsäkissa saapasteli aitauksessa samaa rinkiä vetäen.

Saukko teki parhaansa poseraatakseen, mutta valitettavasti olen liian lyhyt että olisin saanut kädet lasin yli.

Tässä ainut kuva, jonka lumileopardista sain :(

Amurin leopardi oli tullut upeasti esiin kun lähdimme takaisinpäin.

Siinä olikin sitten saamani kuvien parhaimmisto. Valitettavan vähän tuota materiaalia tuli. Pesukarhuja emme nähneet lainkaan. Katselumielessä ja lapsien kanssa Korkeasaari on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde, mutta valokuvaajalle en voi sitä suositella. Ehkä korkeintaan kesäsesongin ulkopuolella tai vaikkapa arkipäivänä.

Toki minulla on vertailukohteena Ruotsin Kolmården, jossa aitaukset oli toteutettu hieman eri periaatteella ja kulkuesteinä käytettiin lähinnä kallioita ja vallihautoja. Eläinten aitaukset olivat myös paljon suurempia. Korkeasaari nyt kuitenkin sijaitsee saaressa, joten laajennusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, joten ymmärrän toki miksi aitaukset oli rakennettu verkkoja, kaltereita ja pleksilaseja käyttäen.

Kaikenkaikkiaan Korkeasaari oli ihan OK paikka, mutta itse en ehkä saanut siitä irti ihan sitä mitä olisin halunnut. Ehkä vähän hiljaisempana aikana olisin saattanut saada siitä vähän enemmän irti. Ja tämä seikkahan ei missään nimessä ole kiinni itse Korkeasaaresta vaan suurin ongelma olikin juuri kesäsesongissa ja viikonpäivässä. Ähtärin eläinpuisto kärsii vähän samasta ongelmasta. Joten jos valokuvata haluaa niin suosittelen joko loppukevättä tai sitten loppukesää/syksyä jolloin pahimmat turistimassat eivät enää haittaa kuvaamista. Ja varmasti eläimetkin ovat hieman rauhallisempia kun ihmisiä ei ole niin paljon.

 Luonnontieteellinen museo

 

Olimme alunperin puhuneet että läjä luurankoja ja täytettyjä eläimiä ei kiinosta, mutta koska olimme lauantaiaamulla jo tosi aikaisin liikkeellä ja museo sijaitsi Presidenttiä vastapäätä päätimme kuitenkin vierailla siellä. Ja olen todella iloinen, että näin teimme sillä paikka oli todella UPEA! Jo sisäänastuessa vastassa odotti jäätävänkokoinen rapu.

Luonnontieteellinen museo kuvattuna hotelli Presidentin huoneen ikkunasta.

Jos tämmönen tulee vastaan niin mie emmee uimaan :)

Esittelykerroksia oli muistaakseni kolme. Ensimmäisessä kerroksessa oli lähinnä luurankoja, mutta ne eivät olleet todellakaan mitään tylsiä. Etenkin ryhävalaan luuranko veti melko hiljaiseksi, sillä en saanut millään otettua siitä kunnollista kuvaa, koska se oli yksinkertaisesti liian iso.

Ensimmäiset seinälle asetetut luurangot vaikuttivat vähän turhan pliisuilta, mutta iso yllätys odotti seuraavassa huoneessa.

Huoneen keskelle oli tehty hiekkainen esittelytila, josta löytyi muun muassa tämä nokkaeläimen luuranko.

Alligaattorin kallo

Yhdellä seinällä oli iso kokoelma sarvia. Näistä sai todella hienoja kuvia.

Pienen apinan luuranko. Näistä tuli mieleen jokin kauhuelokuva.

Löytyipä seasta myös kirahvin ja norsun luurangot. Niiden koko veti vähän hiljaiseksi.

Vielä hiljaisemmaksi veti tämä ryhävalaan luuranko. Se oli niin iso, että tämän parempaa kuvaa en siitä saanut. Minun olisi pitänyt mennä makaamaan lattialle.

Uloskäynnin vieressä oli vielä näitä upeita luurankoja.

Toisessa kerroksessa oli täytettyjä eläimiä, jotka oli aseteltu erilaisiin elinympäristöikkuniin. Nämä olivat todella upeita. Kussakin ikkunassa oli niin paljon yksityiskohtia, että niitä olisi voinut ihmetellä vaikka koko päivän. Näyttelyssä oli sen verran hämärää, että valokuvaaminen oli hieman haastavaa. Tänne pitää kyllä vielä päästä vähän enemmän ajan kanssa, jotta kameran asetukset saa paremmin kohdilleen. Sen verran upeaa nähtävää oli. Museossa oli siellä täällä kylttejä, joissa ilmoitettiin että valokuvaaminen on sallittua, mutta salamaa en käyttänyt eikä se kyllä käynyt mielessäkään. Jotenkin pidän peruskohteliaisuutena ja itsestäänselvyytenä sitä, ettei tällaisessa paikassa kuvata salamalla.

Sisäänkäynnin merinäyttelyn ja purnukkojen jälkeen näkymä avautui tähän upeaan asetelmaan.

Vaikka kyse oli täytetyistä eläimistä, ne oli saatu näyttämään todella luonnollisilta.

Tämä kaveri istuskeli katonrajassa.

Savannihuoneessa oli vähän kirkkaampi valaistus, joka heijastui lasiin. Olisin toki saanut parempia kuvia, kun olisin vähän muuttanut kameran asetuksia.

Sain vihdoin kuvan papukaijoista :)

Tämä kaveri teki selväksi sen miten iso otus oranki on. Muutenkin tämä näyttely oli todella havainnollistava kokemus. Töllön dokumentteja katsellessa ei aina oikein kunnolla tajua miten suuri tai pieni jokin eläin on.

Kettuperhe

Ilves ja sen saalis

Tämä saukko pysyi vähän paremmin paikallaan.

Kolmannesta kerroksesta löytyi Suomi - näyttely sekä dinosauruksia. Vaikka olinkin hirveä dinofani lapsena ja tiedän että luita ja fossiileita on oikeasti löytynyt, tuntui jotenkin todella mykistävältä nähdä noita luurankoja itse ihan konkreettisesti.

Näkymä huoneeseen astuttaessa oli melko henkeäsalpaava.

Tunnustan, etten lukenut infoplakaatteja, mutta veikkaisin että tämä on tyrannosauruksen kallo.

Tämä pikkukaveri kurkisteli luurankojen takaa.

Ensin luulin tätä brontosaurukseksi, mutta se olikin jokin vähän tuntemattomampi kaveri. Kokoa sillä oli silti.

Diatryma

Näyttelyn lopuksi päätimme vierailla alakerran kahvilassa, jossa oli tarjolla myös piirakkapaloja ja pizzapaloja vähän isommankin nälän sammuttamiseen. Itse ostin feta-artisokka pizzapalan joka oli todella maukasta. Lahjapuodissa oli myös mukavasti tavaraa tarjolla. Kaikeankaikkiaan tämä museo oli aivan upea kokemus, jota suosittelen lämpimästi kaikille vauvasta vaariin.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

 

Iltapäivän edetessä päätimme lähteä Kaisaniemeen, sillä sinne oli jonkinverran kävelymatkaa. Hotelli Presidentin edustalta menimme alas "Baanalle" joka oli syvennökseen rakennettu kulkureitti jalankulkijoille ja polkupyörille. Siitä pääsimme kätevästi rautatieasemalle, jonka läpi pääsi kävellen aivan Kaisaniemen puiston reunamille. Siitä kuljimme vielä puiston läpi puutarhan sisäänkäynnille.

Puutarha oli todella hieno paikka ja kelikin suosi. Valitettavasti kasvihuoneet oli suljettu remontin vuoksi, mutta ulkonakin oli todella paljon nähtävää. Tämä oli todellinen makrokuvaajan paratiisi. Otin kuvia niin valtavan määrän, etten todellakaan kaikkia voi tänne postata, mutta tässä parhaimmistoa. Kuvatekstejä en ala sen kummemmin lisäilemään. Saatte nauttia itse kuvista :)

 

Tämä kaveri uiskenteli Kaisaniemen puiston altaassa.

Loppumietteitä

 

Kaikenkaikkiaan reissu oli todella onnistunut, vaikka Korkeasaari ei ihan odotuksia täyttänytkään. Yllätyin itsekin miten hyvin kaikki sujui, jollei nyt oteta huomioon tuota linja-autosekoilua. Myös rautatieasema oli jokseenkin ahdistava paikka, mutta se ei todellakaan kerro koko totuutta Helsingistä. Suosittelen poistumaan rautatieasemalta mahdollisimman nopsaan. Kiasman alakerrassa sijaitseva viihtyisä pikku kahvila oli todella hyvä löytö. Siinä istuskelimme kaikessa rauhassa ennen junan lähtöä ja joimme parit siiderit.

Shoppailua emme harrastaneet juuri lainkaan, sillä se ei ollut reissumme tarkoitus. Laukkumme oli myös todella hankala kantaa, joten vältimme sen tunkemista täyteen. Muistuttakaa että ostan seuraavaa reissua varten pyörillä varustetun matkalaukun! Ruohonjuuren myymälä oli ainut paikka, jossa kiersimme pitkään ja etenkin äitini matkaan tarttui yhtä sun toista. Temperan myymälässä olisin todella mielelläni käynyt, mutta se ei ollut auki lauantaina. Toisaalta ehkä ihan hyväkin sillä mukaan olisi tarttunut ainakin kourallinen Luminance kyniä isolla rahalla :D

Seuraavaksi reissukohteeksi harkitsemme Turkua. Vaikka Helsingissä olisi nähtävää moneksi päiväksi, oli se kuitenkin pidemmän päälle hieman liian hektinen ja meluinen meidän makuumme.

Kesälomani loppuu ensi viikon keskiviikkona ja tämän viimeisen viikon ajattelinkin viettää ihan täällä oman kodin rauhassa. Luonnontieteellinen museo teki minuun sen verran ison vaikutuksen että ajattelin hieman perehtyä enemmän realismiin taiteeni suhteen. Luonnon ja sen ihmeiden tallentaminen on todella arvokasta työtä.