Hei hei heinäkuu

Heinäkuu alkaakin olla jo lopuillaan ja huomenna siirrytään elokuun puolelle. Paljon on kuulunut ruinaamista "huonosta kesästä" ja siitä miten kesä on ohi. Älkää viitsikö olla noin negatiivisia. Itse en ole sen kummemmin moittinut tämän kesän säätä. Toki mitään +30 asteen päiviä ei ole tänä kesänä näkynyt, mutta onko se hikoiluttava ja läkähdyttävä kuumuus sitten niin kiva juttu? +24 astetta oli kyllä aivan riittävä lämpötila Helsingin reissullekin. Yhtään lämpimämpää säätä en kyllä kaivannut.

Elo- ja syyskuu ovat parhaimmillaan todella kauniita kuukausia ja kauniita kelejä riittää varmasti sinnekin. Marjoja ja sieniä alkaa kypsymään ja kasvamaan ja syksyyn asti kukkivat kukat tuoksuvat ihan yhtä hyvälle kuin nekin jotka kukkivat jo kesäkuussa.

Joten älkää viitsikö valittaa koko ajan 😌

Ötökän kasvojenkohotus

 

Kuten Facebookin ja Instagramin puolella olen jutustellut, niin aloin tekemään uutta versiota eräästä vanhasta 'otussuunnitelmastani' joka kantaa nimeä Poisonops. Törmäsin piirrokseen kun selailin teoskansiotani ja ajattelin heti että tuon olisin kyllä voinut tehdä paljon paremminkin.

Tämä oli alkuperäinen Poisonops - piirrokseni. Tein sen halvalle, sileälle paperille joka ei oikein tahtonut ottaa kunnolla kerroksia ja taustaan en panostanut juuri lainkaan.

Lähdin suunnittelemaan teosta uudelleen ja lähtökohtana oli erityisesti taustan tekeminen kunnolla. Halusin myös tuoda väreihin lisää syvyyttä sillä alunperin otuksen kropan piti olla enemmän sinertävä mutta käyttämäni sileä paperi ei ollut ottanut vastaan tarpeeksi kerroksia.

Ensimmäinen piirros. Kun aloin värittämään ensimmäistä versiota, tajusin että piirroksen oikea reuna on todella heikko eikä ideani siitä toiminutkaan.

Siirsin ensimmäisen uuden piiroksen Hahnemühle Britannia Hot Press - paperille ja olin todella innoissani kun pääsin vihdoin kokeilemaan tätä paperia. Pettymys oli kuitenkin suuri. Vaikka ensin vaikutti siltä, että paperi ottaa vesivärikerrokset todella nätisti vastaan, kerrosten lisääntyessä lopputulos alkoi kuitenkin muistuttaa enemmän sekamelskaa kuin tarkoin harkittua pohjamaalausta.

Ajattelin että ei hätää, saan tämän kyllä korjattua värikynillä, mutta kuinkas kävikään. Paperin pinta oli mennyt vesiväristä todella omituiseksi ja kun aloin värittää kynillä, pinta antoi ikäänkuin periksi ja väri ei vain tarttunut kunnolla paperiin. Tämä oli todella raivostuttava ilmiö ja tajusin sillä hetkellä että tuntien työskentely oli valunut täysin hukkaan.

Piirsin taustan oikean reunan uusiksi. Tasapainotin sitä ja poistin häiritsevät kivet otuksen takaa.

Joten takaisin piirustusvaiheeseen. Vaihdoin luotettavaan Hahnemühle Anniversary - paperiini, joten pystyin työskentelemään ilman mitään isoja yllätyksiä. Toki yksityiskohtien säilyttäminen on tämän paperin kanssa vaikeampaa, mutta olen jo tottunut siihen. Pohjamaalauskin onnistui nyt odotetulla tavalla.

Valokuva, jonka otin pohjamaalauksesta. En oikein koskaan saa otettua kunnon kuvaa kameralla, joten tämäkin on puoliksi varjossa ja puoliksi valossa. Olisi pitänyt vaan heittää kuva skanneriin :)

Minulla ei ollut hajuakaan miten maalata vettä, mutta näinhän sitä oppii. Minulla oli aika selvä väripaletti mielessä ja pyrin tuomaan otusta esiin pitämällä taustan lämpimän sävyisenä. Pääsin myös kokeilemaan uutta Brush and Pencil Textured Fixative - fiksatiiviani. Ehkä se jonkin verran toi paperiin lisää pintaa ja pystyin syventämään tummia kohtia entisestään. Mutta en lähtisi sanomaan että tämä olisi mitään ihme ainetta. Ensinnäkään se, että se mahdollistaisi vaalean värin lisäämisen tumman päälle, ei oikein tuntunut pitävän paikkaansa. Ehkä vika on sitten käyttäjässä tai paperin laatu oli vääränlainen. Mutta oli miten oli, en ala muuttamaan koko paperivalikoimaani sen takia että pystyisin käyttämään vain näitä kyseisiä tuotteita oikeaoppisesti. Jokin järki pitää pitää päässä näissäkin asioissa.

Valmista tuli lopulta :)

Olin itse todella tyytyväinen lopputulokseen. Toki sitä aina huomaa joitain asioita, mitkä voisivat olla paremmin, mutta mikään työ ei tulisi koskaan valmiiksi jos aina hienosäätäisi vain lisää. Kuitenkin päivän päätteeksi minua aina vähän ahdistaa se miten paljon työtä tällaiset teokset vaativat. Tämäkään työ ei ollut kooltaan kuin A4.

Toki matkan pitäisi olla tärkeämpi kuin lopputuloksen ja nautin kyllä värittämisestä. Mutta sitten päivät, viikot ja kuukaudet vierivät ja havahdut siihen, ettet ole saanut juuri mitään ulos. Teoksia on työn alla ehkä 2-3, mutta mikään ei tahdo tulla valmiiksi. Tämä ei johdu motivaation puutteesta vaan pikemminkin siitä että työskentely on vain yksinkertaisesti niin järjettömän hidasta.

Myös perinteisten työkalujen kanssa säätäminen on välillä todella turhauttavaa. Piirroksen jäljentäminen, korjaaminen ja siistiminen. Ups, teit maalatessa tai väritettäessä jonkin virheen. Kaikki alusta alkaen uudestaan!

Tämä ilmiö on tullut tuskaisen ilmeiseksi kun olen työstänyt 30x40cm kokoista hevostyötäni. Sössin ensimmäisen version maalatessa, koska käytin paperia johon en ole tottunut. Lopputuloksena se että jouduin jäljentämään, korjaamaan, hienosäätämään ja siistimään koko 30x40cm kokoisen piirroksen uudestaan uudelle paperille.

Sitten vietinkin useamman päivän pohjamaalauksen parissa, jonka kanssa olin TOOOOSI varovainen koska en yksinkertaisesti halunnut enää sössiä sitä ja tehdä kaikkea uusiksi alusta asti. Nyt olen viikkotolkulla työstänyt teosta värikynillä ja tavoitteena olisi saada teos valmiiksi keskiviikkoon mennessä. Tosin olen jo nyt huomannut erään kohdan johon en ole yhtään tyytyväinen joten saatan päätyä vääntämään sen kanssa koko loppuviikon 😁

No stress MissStress

 

Tämä vuodatus tuokin minut tulevaisuudensuunnitelmiini. Olen sanonut tämän miljoona kertaa mutta alan taas harkita digitaalista värittämistä. Bongasin Huuto.netistä Wacom Intuos Art Medium - piirtopöydän todella edulliseen hintaan ja ajattelin että nyt tai ei koskaan. Tässä piirtopöydässä on isompi piirtoalue kuin pikku-Bamboossani ja myös kynä on kapeampi. Tämä helpottaa rannettani ja piirtämisen 'fiilistä' huomattavasti. Pöydässä on myös 4 pikanäppäintä jotka säädin niin että ne nopeuttavat ja helpottavat sellaisia toimintoja, jotka tekeävät piirtämisestä vähän luonnollisemman tuntuista.

Tähän asti olen pitänyt silmieni herkkyyttä ja migreenejä esteenä digitaaliseen taiteeseen. Mutta olen ajan saatossa huomannut että myös perinteinen piirtäminen aiheuttaa joskus kohtauksia ja huonoa oloa. Työskentelyasentoni on välillä huono ja aijonkin jatkossa keskittyä vähän paremmin ryhtiini silloin kun työskentelen. Erityisesti värikynillä värittäessä minulla on paha tapa kumartua muutaman sentin päähän paperista 😂

Toinen ongelma on ollut valoherkkyys ja se miten valkoinen tausta ottaa silmiin. Mutta olen testailun lomassa huomannut että vaikka vaihtaisin taustan värin tummahkoon harmaaseen, vaikutus on silti tovin päästä sama. Ja joskus silmäni vain ovat yksinkertaisesti pahalla päällä. Kuten tälläkin hetkellä. Normaalisti surffailen ja kirjoittelen netissä joskus tuntitolkullakin, mutta nyt tänä aamuna tätä tekstiä kirjoittaessani silmäni väreilevät ja saavat aurinkopilkkuja lähes koko ajan.

Yleensä tällaisina päivinä huomaan, että silmäni ovat todella kuivat. Työpaikallani on ilmastointi aika suurella ja muutenkin siellä on todella kylmä ja kuiva ilma. Joten taidankin marssia apteekkiin ostamaan silmätippoja. Myös optikon lähete löytyy pöytälokerosta. Kaippa sekin pitäisi rohjeta käyttää 😖

Digitaalisessa taiteessa kiehtoo toki itse digitaalisuus. Minulla olisi kuitenkin tausta ja koulutus digitaalisen taiteeseen. Olenhan viralliselta nimikkeeltäni Digimediatuotannon Tradenomi. Joskus vuonna nakki ja muusi tullut tuollainen titteli hankittua.

Myös erilaisten printtituotteiden teko kiehtoo. Teetätin jokunen vuosi taaksepäin äidille tyynyn ja veljelle mukin digitaalisesti tuotetuista kuvista ja vaikka taidekykyni eivät ehkä silloin olleet mitään huippuluokkaa niin hyviltähän nuo näyttivät itse tuotteena.

Surullinen totuus on myös se, etten tule koskaan kykenemään siihen, että teen tilaustöinä 'isoja ja hienoja' tauluja. A4 on aina ollut minulle se tutuin ja turvallisin formaatti ja värikyniä käytettäessä tämänkin kokoiseen työhön menee tuntikausia. Jopa onnittelukortin tekemiseen saattaa mennä monta tuntia monimutkaisuudesta riippuen.

Tämä tuntuu todella kurjalta, sillä olen yleensä todella täsmällinen ja tehokas tyyppi. Kun sitten lupaan tehdä jollekin jonkun tilaustyön ja homma alkaakin laahata viikkoja ja jopa kuukausia niin minua suoraansanottuna hävettää. Ja jos sitten pikkuisenkaan sössin teoksen kanssa siksi koska halusin kiirehtiä, tuntuu todella pahalta luovuttaa työ johon en ole itse täysin tyytyväinen.

Kyllä, olen perfektionisti.

Jotenkin vaan tuntuu todella hupsulta harrastaa jotain ja tuntea kurjaa oloa sen takia. Avomieheni on hokenut minulle miljoona kertaa: 'Mikset sä tee sitä mitä sä haluat tehä?' No niinpä niin. Miksen?

Joten lopetellaanpa näihin ajatuksiin. Kun saan heppani vihdoin valmiiksi niin seuraava työ saattaakin jo olla digitaalinen.