Paperikokeilua: Hahnemühle Anniversary & Strathmore Mixed Media

Kuten mainitsin edellisessä postauksessani, teen hieman paperikokeilua. Päätin jäljentää tomaattikasvini sekä Hahnemühlen Anniversary että Strathmoren Mixed Media - paperille. Eli tämä on ikäänkuin tupla-tuotearvostelu.

Hahnemühle Anniversary sekä Strathmore Mixed Media - lehtiöt

Jäljentäminen

Tästä prosessista sen verran, että olen tähän mennessä käyttänyt valopöytää piirrosteni jäljentämiseen. Tässä on kuitenkin se ongelma, että ääriviivat eivät näy kunnolla paksumpien papereiden läpi. Ja tavallisen 300 grammaisen vesiväripaperin kanssakin on jonkin verran ongelmia.

Päätin kokeilla grafiittipaperia, joka oli kuitenkin iso pettymys kuten aiemmin mainitsin. Se oli todella sotkuista ja aivan liian kallista suorituskykyynsä nähden. Päätinkin siis kokeilla kaavapaperia, josko vihdoin ja viimein saisin sen toimimaan kunnolla.

Ensin hommasta ei tullut oikein mitään. Useiden ohjeiden mukaisesti koitin maalata kaavan kääntöpuolen 2B lyijykynällä, mutta kun aloin jäljentää, se ei yksinkertaisesti tarttunut lainkaan. Eli mitään ei tapahtunut. Sama juttu tapahtui kun kokeilin Faber Castellin grafiittitikkujen kanssa.

Kun sitten suutuspäissäni tartuin rehtiin hiilipuikkoon, tuloksia alkui näkymään. Huomasin kuitenkin että jäljennysvälineellä on myös paljon merkitystä. Kokeilin paperistumpilla, vanupuikolla, kuulakärkikynällä sekä jollain satunnaisella, tylpällä HB lyijykynällä. Lyijykunä toimi ehkä parhaiten. Kovien työkalujen kanssa saa olla varovainen sillä erityisesti vesiväripaperit naarmuuntuvat helposti! Haluaisin vielä kokeilla tätä kunnollisen paperistumpin kanssa sillä omani oli ikivanha, runnottu stumppi joka sattui lojumaan laatikossa.

Olin tyytyväinen tähän prosessiin nyt kun sain sen vihdoin toimimaan. Se on ehkä vähän sotkuisempaa kuin valopöydän käyttäminen, mutta minulle ei tullut sitä inhottavaa, ahdistavaa tunnetta siitä etten näe mitä teen. Sain myös vinkin Fine Art Anne:lta, jossa neuvottiin kokeilemaan tätä prosessia ihan tavallisen kopiopaperin kanssa. Kopiopaperia käytettäessä tosin kannattaa käyttää värillistä kynää jäljentämiseen, jotta näet missä menet.

Ja toki kuten aina jäljentämisen kanssa, ääriviivat pitää vielä häivyttää hiilikumilla ja piirtää uudelleen. Tämä on aikaa ja tarkkuutta vaativa vaihe, mutta kaunis ääriviivapiirros helpottaa värittämistä todella paljon. Mutta nyt itse papereihin.

Tässä on lyijykynäpiirros kuvasta, jota lähdemme työstämään näille kahdelle paperille:

Hahnemühle Anniversary

 

Tämä paperi on saksalaisen Hahnemühle valmistajan edullista, mutta hyvälaatuista vesiväripaperia. Pintarakenteeltaan se on melko pehmeää, joten se ei kestä maskinestettä eikä liian hankaavaa saatika rajua käsittelyä. Paksuudeltaan paperi on 425 grammaista, joten se tuntuu lähes pahvimaiselta eikä siihen pysty tehokkaasti jäljentämään piirroksia valopöydän avulla. Suosittelen jäljentämään kaavapaperia tai muuta vastaava prosessia käyttäen. Paperi sopii parhaiten vesiväreille sekä värikynille joita pehmennetään mieluiten pumpulipuikolla taikka sitten pehmeästi kerrostaen.

Tällä paperilla on erinomaiset värinnosto-ominaisuudet mikä tarkoittaa sitä että vesivärivirheitä on todella helppo korjata. Mutta liian kovaa ei saa tietenkään hangata. Paperi pysyy kosteana sangen pitkään joten sille on helppo maalata ilman että rumia rosoreunoja ilmaantuu. Tämä paperi on minulle jo ennestään sangen tuttua sillä tein sille useamman joulukortin vuonna 2015 ja myös vesiväri + värikynätutoriaalini käyttää kyseistä paperia: http://sarosna85.deviantart.com/art/Tutoriaali-Osa-1-586814363

Kun aloin jäljentämään piirrosta paperille, jälki oli suhteellisen siistiä. Hiili ei hinkkaantunut paperiin kuin niiltä osin josta olin mennyt yli jäljentäen. Tämän ansiosta ääriviivojen siistimen ja uudelleenpiirtäminen oli todella helppoa. Olin todella vaikuttunut tuloksesta sillä en koskaan osannut unelmoida että tekisin tälle paperille jotain näin yksityiskohtaista. Myös kynänjälkien kummaaminen hiilikumilla onnistui todella hyvin.

Kun aloin maalata vesivärillä, tulokset olivat jokseenkin ennalta-arvattavia. Tälle paperille on ihana maalata, koska sinun ei tarvitse pelätä että jokin menisi ihan hirveästi pieleen. Paperi imee kosteutta suhteellisen hyvin, mutta kosteus ei haihdu paperista vaan se jää ikäänkuin 'olemaan' joten sinun ei tarvitse kiirehtiä hullun lailla ja pelätä että rosoreunoja pääsee syntymää. Pigmentin nostaminen paperista on myös todella helppoa, mutta paperin pintaa ei saa hangata liikaa tai se menee rikki.

Värit näyttävät siltä kuin niiden kuulukin näyttää, mutta kuivuessaan ne jäävät ehkä hieman hailakoiksi. Koska pigmentti nousee tästä paperista niin helposti, lopetan värittämisen vesiväreillä yleensä 2-4 kerroksen jälkeen.

Taustaan käytin tarkoituksella kahta rakeista sinisen sävyä. Rakeisuus tulee todella hienosti esiin.

Koska tämä paperi on 'virallinen' vesiväripaperi, kosteus ja pigmentti jakautuu paperille suhteellisen tasaisesti ja myös pigmenttien väri pysyy intensiivisempänä.

Kun lähdin työstämään kuvaa pidemmälle värikynillä, paperi käyttäytyi edelleen tutulla ja luotettavalla tavallaan. Tässä vaiheessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että tämän paperin pinta on pehmeää ja jopa hieman nukkaista. Pinta ei kestä kovakouraista käsittelyä. Itse tykkään käyttää kevyttä otetta, pyöriviä liikkeitä ja pumpulipuikkoa pehmennykseen. Tämän paperin kanssa kyseinen tekniikka toimii loistavasti. Paperi myös ottaa vastaan paljon enemmän kerroksia kuin ensin uskoisi, mutta kun pigmenttiä alkaa olla enemmän, myös paperin pinta rikkoontuu helpommin. Suihkutin paperiin fiksatiivia ja sen kuivuttua päätin, että itse tomaatit tarvitsevat vielä vähän enemmän tummuutta. Yllätyksekseni fiksatiivi oli myös hieman sulkenut paperin pintaa eikä se rikkoutunut enää niin herkästi.

Koska kyseessä on huokoinen paperi, yksityiskohdat eivät ehkä tule ihan niin terävinä esiin, kuin joidenkin sileämpien paperien kohdalla. Mutta tämä ei välttämättä ole huono juttu ainakaan kuvituksen yhteydessä. Mutta jos haluat tehdä realistisia muotokuvia lemmikeistä, joista voi erottaa yksittäiset viiksikarvatkin, niin tämä paperi ei ole sinulle tarkoitettu.

En ole mikään tiedenero, joten en osaa selittää kunnolla sitä, miksi värejä on jotenkin helpompi säätää tämän paperin kanssa. Halusin pitää väripaletin enemmän lämpimänä kuin kylmänä sillä yleensä tummanpunainen tomaatti on jo valmiiksi mätä ;) Pienellä hienosäätämisellä kuten lisäämällä muiden kerrosten päälle keltaista ja oranssia, sain värin pysymään sillä tasolla kuin itse halusin.

Tässä vielä lopputulos. Yritin lisätä varren 'hiuksia' valkoisella akryylillä, mutta viivoista tuli ihan liian paksuja. Olisi ehkä ollut viisaampaa piirtää ne esiin lyijytäytekynällä.

Valmis kuva. Ääriviivat eivät ehkä näy kovin selkeästi, mutta tämä ei sinällään haittaa, sillä tarkoitus onkin saada pehmeä lopputulos.

Strathmore Mixed Media

 

Strathmore on yhdysvaltalainen paperinvalmistaja, joka valmistaa suosittuja papereita kuten esim. Bristol (Vellum ja Smooth), tan ja grey piirustuspapereita sekä mixed media paperia. Itse päätin kokeilla juurikin tätä Mixed Media - paperia.

Tämä paperi on minulle täysin uusi tuttavuus. Ensivaikutelmana sanoisin, että paperi on todella valkoista. Hohtavaa 'kylmänvalkoista'. Tämä on jokaiselle makuasia. Itse en yleensä hirveästi piittaa paperin valkoisuudesta sillä täytän paperin yleensä kokonaan jollain värillä ja vaikka paperi olisikin enemmän luonnonvalkoista niin se on sivuseikka siihen nähden jos paperi on muuten täydellistä tarkoitukseensa nähden.

Paperin pintarakenne tuntuu sangen kovalta. Tämäkin on makuasia, mutta itseäni alkoi hieman hirvittää kun huomasin miten kova pinta on. Tykkään pehmeästä jäljestä ja käytän värikynien pehmentämiseen yleensä vanupuikkoa ja kevyttä kiillottamista. Täysin kovapintaiset paperit (esim. Bristol Smooth) eivät toimi tämän tavan kanssa hirveän hyvin. Saapa nähdä miten käy.

Piirrosta jäljennettäessä huomasin että hiiltä hinkkaantui paperiin vähän muuallekin kuin itse ääriviivojen kohtaan. Mutta tämä ei ole mikään katastrooffi sillä se lähtee hienosti hiilikumilla pyyhkiessä. Piirroksen siistiminen vaati kuitenkin hieman enemmän aikaa ja tarkkuutta.

Kun aloin maalaamaan vesiväreillä olin ehkä hieman yllättänyt, sillä paperi ei hörpännytkään koskteutta välittömästi itseensä vaan väri ikäänkuin liukui paperin pinnalla jonkin aikaa. Tämä tuntui ensin hieman oudolta, mutta samalla se antoi minulle tunteen siitä että minun ei tarvitse liikaa hosua. Märkää-märälle tekniikkaa käytettäessä maali ei kuivunut liian nopeasti joten minulle jäi aikaa työstää pigmenttiä ja säin häivytettyä äärireunoja hieman. Iso yllätys oli myös se, että paperi ei rypistynyt taustaa tehdessä. Melko upea omenaisuus kun otetaan huomioon, että kyseessä on sekatekniikkapaperi.

Myös kasvin varren ja lehtien maalaaminen tuntui suhteellisen helpolta vaikka tein ne märkää-kuivalle tekniikalla. Mutta itse tomaattien kanssa ilmeni hiukan ongelmia. Jouduin varomaan ja väistelemään lehtiä, joten maalaaminen ei ollut ihan niin nopeaa ja kuten kuvasta näkyy, maali ehti kuivua ja tulos oli epätasainen. Olisi ehkä pitänyt maalata tomaatit märkää-märälle tekniikalla. Tässä tuli ensimmäisenä esille se, että kyseessä ei ole virallinen vesiväripaperi. Pigmentin nostaminen tästä paperista on myös hämmästyttävän helppoa.

Käytin taustaan kahta rakeista sinisen sävyä. Tällä paperilla rakeisuus tulee esiin todella heikosti.

Märkää-märälle taustaa tehdessä pigmentti liikkui suhteellisen vapaasti eikä jässähtänyt heti paperiin. Itse tomaatteja tehdessä kävi kuitenkin ilmi, että kyseessä ei ole virallinen vesiväripaperi sillä märkää-kuivalle tekniikka käytettäessä väri jässähti paperiin ja jäljestä tuli epätasainen. Värit myös toistuvat haaleampina kuin Anniversary - paperilla.

Kun aloin työstämään kuvaa pidemmälle värikynillä, yllätyin siitä miten pehmeä paperin pinta on. Olin etukäteen olettanut, että pinta olisi kova ja se vaatisi vähän kovakouraisempaa käsittelyä. Onneksi olin kuitenkin väärässä. Tosin muutaman kerroksen jälkeen huomasin, että tämä paperi tulee vaatimaan kiillottamista, sillä kuten yleensäkin sileiden papereiden kanssa, paperilla näkyy ihan kaikki aina kynänjälkiä myöten. Siksi tämän paperin kanssa työskentely vaati hieman enemmän panostusta ja varovaisuutta.

Tämä sileys pääsee kuitenkin oikeuksiinsa siinä mielessä, että pienet yksityiskohdat näkyvät tarkemmin ja kun rupesin piirtämään ääriviivoja uusiksi lyijytäytekynällä, viivat näyttivät todella mustilta. Huono puoli paperin sileydessä on se, että jälkeä on vaikea lähteä muokkaamaan. Tomaateista tuli aivan liian kylmäsävyisiä ja vaikka yritin kiillottaa niiden pintaa keltaisella ja oranssilla, kylmyys paistoi yhä läpi ja myös varjoista tuli aivan liian tummia. Koska työskentelen yleensä pehmeämpien papereiden kanssa, en ole tottunut olemaan jatkuvasti hirmu varovainen ja tässä tapauksessa mokasin hieman tomaattien värittämisen.

Tässä vielä lopputulos. Tähän kokeilin niin ikään valkoista akryyliä, mutta lopputulos oli jopa rumempi kuin Anniversaryn kanssa.

Tomaatit jäivät ehkä vähän liian tummiksi. Myös lehtiä olisin voinut työstää enemmän. Tausta jäi kovin haaleaksi, sillä vesiväri ei alunperinkään tarttunut siihen ihan niin hyvin kuin Anniversaryy.

Lopputulos

 

Tykkäsin työskennellä molempien paperien kanssa. Strathmoren pinnan pehmeys yllätti eikä värikynillä työstäminen ollut samanlaista tuskaa kuin monella muulla sileällä paperilla. Paperin anteeksiantamattomuus kuitenkin hieman ahdisti ja kun olin tummentanut tomaatteja liikaa, tiesin ettei sitä voinut enää tehdä tekemättömäksi. Myös vesivärivaiheessa koin jonkinasteista levottomuutta kun huomasin, että vähänkään isommat alueet vaativat märkää-märälle tekniikkaa tai muuten väri kuivui todella epätasaisesti.

Vaikka Anniversaryn pinta on pehmeä ja rikkoontuu helposti, pidän silti paperin anteeksiantavuudesta todella paljon. Tämän ominaisuuden ansioista pystyn työstämään sitä vesiväreillä paljon pidemmälle ilman, että minun täytyy jatkuvasti pelätä mokaamista. Tämän ominaisuuden ansiosta myös värikynäkerroksia tarvitaan vähemmän. En ole aiemmin tajunnut kokeilla fiksatiivia kerrosten välillä ja olin todella innoissani kun tajusin että fiksatiivi sulki myös jonkin verran paperin huokosia.

Päivän päätteksi ykkösvalintani on yhä Anniversary. Jos Strahtmore käyttäytyisi hieman paremmin vesivärin kanssa, olisin innostunut siitä enemmän. Olen myös väritystekniikkani kehittymisen myötä alkanut karttamaan liian sileitä ja kovia papereita sillä joka ikisen kynänvedon näkyminen ahdistaa. Tykkään käyttää värikyniä enemmän pehmennysperiaatteella ikäänkuin käyttäisin pastelliliituja tai lyijykynää. Mutta Strathmore sopii todella hyvin niille jotka haluavat tehdä tarkkaa työtä.

Tässä vielä lopuksi vertailukuva. Kummasta sinä tykkäät enemmän? :)