Meikkipussilla

Kirjoittelin kaaaaauan sitten luonnonkosmetiikasta (tässä vanha kirjoitus). Luonnonkosmetiikkaa käytän edelleen, mutta pienen alkuhaparoinnin ja turhan panikoinnin jälkeen tottumukseni ovat hieman asettuneet. Tässä katsaus nykyiseen meikkipussin sisältöön.

Puhdistus

Aamulla pesen kasvot pelkällä vedellä. Edelleen. Sen verran sain ihoanalyysistani irti, että aamuisin kasvoilla ei ole oikein mitään sellaista, joka vaatisi hirveää ainemäärää ja hinkkausta. Ilmeisesti kasvojen aamupesu ei edes ole välttämättä tarpeen, mutta itse olen ottanut sen tavaksi jo virkistyksen ja heräämisenkin takia. Käytän mielellään viileää vettä. Aamuvuoroon lähtiessä lähes jääkylmä vesi tulee joskus tarpeeseen 😂

Iltapesuun ja meikinpoistoon käytin pitkän aikaa Laveran Gentle Cleansing Milkiä. Vaihdoin Laveran Basis Sensitiv Cleansing Milk 2in1 - tuotteen tuohon toiseen koska sitä oli saatavilla Ylivieskan Kärkkäisellä joka sijaitsee 20km ajomatkan päässä. Heh. Tuota 2in1 - tuotetta piti tilata aina Ruohonjuuri - verkkokaupasta. Muistaakseni saa myös Sokokselta, mutta verkkokaupasta kuitenkin.

Nyt muutaman päivän olen kuitenkin käyttänyt Mossan Cleaning Creme-Moussea. Laverassa alkoi keljuttamaan pieni koko ja tympeä pullo. Tämä Mossan puteli on paljon isompi ja sisältää pumppupullon (JES!). Ja siis nää Mossan tuotteet on niiiiin ihania muutenkin. Tuoksu, koostumus, kaikki! Mossan tuotteita on saatavilla Kärkkäisellä sekä Emotion - liikkeissä.

Omasta mielestäni Mossa tekee ihostani puhtaamman ja se poistaa ripsarin paljon tehokkaammin, joten ei tarvitse hirveästi hangata. Ihoni ehkä kuivahtaa hieman pesun jälkeen, mutta minulla on muutenkin tapana rasvata iho suihkun jälkeen ASAP.

Kasvovesien saatika kookosöljyn kanssa en enää leiki Saatan sipaista kookosöljyä joskus hiuksiin naamioksi tai sitten käsiin yöksi hanskojen kera.

Olen alkanut ottamaan tavaksi sen, että pesen meikit pois kun tulen töistä. Siis vaikka tulisin aamu- tai välivuorosta. Iho tuntuu edelleen ärtyneeltä töiden jälkeen ja viimeaikoina minulla on ollut aina vähän sellainen tunne, että naama on ikäänkuin likainen töiden jälkeen. Ja miksipä ei olisi kaiken sen pölyn ja muiden hiukkasten keskellä. Ja onhan työmeikkikin paikoillaan kasvoilla sen 4-9 tuntia joten kyllähän tuon joutaa pestä jo pois.

Punastelu on ehkä hieman rauhoittunut, mutta se on läsnä edelleen. En ole kuitenkaan enää panikoinut siitä. Koitan vain hoitaa ihoani hellästi ja suurimmaksi osaksi annan sen vaan olla ja rauhoittua töiden jälkeen. Kesä tuntuu auttavan ihoon myös kun mitään hirveitä lämpötilavaihteluita ei tule koko aikaa.

Lavera Gentle Cleansing Milk sekä Mossa Cleaning Creme Mousse.

Kosteutus

Kosteuttamisrutiinini on myös tasaantunut aika paljon. Loppujen lopuksi iholle tuntuu olevan tärkeintä se, ettei siihen läträtä lukuisia eri tuotteita ja ihon annetaan muutenkin olla rauhassa ilman jatkuvaa rassaamista ja hinkkaamista.

Aamuisin laitan ensin nenälle ja poskille Biofficina Toscanan Balancing Facial - seerumia, joka rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa. Mielestäni tämä seerumi rauhoittaa kivasti etenkin nenän punastelua. Ei heti sillä sekunnilla, mutta muutamassa minuuttissa iho lakkaa polttelemasta ja punaisuuskin lähtee kunhan vain jaksaa ootella. Tosin naamani lehahtelee vain töiden jälkeen.

Silmänympärysvoiteena käytän Martina Gebhardtin Eye Care Creamia. Tämä on edullinen ja kiva pieni puteli ja tosiaankin kosteuttaa. En ole hirveästi viitsinyt vetää kilareita silmänympärysvoiteesta. Silmäni ovat syvällä päässä ja siitä tulee pakostakin tummat, varjostuneet silmänaluset. Minkäs mahdat. Kunhan silmänympärykset vaan kosteutetaan siinä missä muutkin kasvon alueet.

Nämä kaksi edellä mainittua löytyivät Ecco Verden - suomenkielisestä verkkokaupasta.

Yövoiteena olen käyttänyt Weledan Baby Derma valkomalva - voidetta. Nimestäkin voi päätellä, että tämä on tosiaankin vauvojen iholle suunniteltu tuote, mutta se on tarkoitettu myös kuivalle ja herkälle iholle. Se rauhoittaa ja suojaa. Voide kosteuttaa kyllä selvästi, mutta se ei kuitenkaan ole raskas ja tahmea.

Tätä voidetta löytyy esim. Ruohonjuuri - verkkokaupasta, mutta itse tilaan Ecco Verdeltä koska on siellä niin paljon halvempaa.

Bioficcina Toscana Balancing Facial - seerumi, Martina Gebhardt Eye Care Cream sekä Weledan Baby Derma - voide. Das ist Weisse Malve. Saksankielen taito: nolla.

Meikki

Meikkaamisessa on tapahtunut se iso muutos, että olen ruvennut käyttämään pohjustusvoiteita ja siirtynyt takaisin nestemäiseen meikkivoiteeseen. Tämä siksi, että aloin yhtäkkiä huomaamaan, että ennen käyttämäni ja hehkuttamani mineraalimeikkipohja näytti todella oudolta läheltä tarkastelunta. Se ikäänkuin asettui ihohuokosiin vaikka sen ei nimenomaan pitäisi sitä tehdä. Kaukaa vaikutelma oli tosi siisti, mutta lähempää tarkastelunta näytti kuin jokaikinen ihohuokonen olisi ollut näkyvillä. Muutenkin pensselöintiin ja tupsutteluun alkoi mennä hermo.

Ecco-Verde:n suomenkielisestä kaupasta bongasin Pure Bion primerit rasvaiselle iholle sekä silmänympäryksille. Tykkään todella paljon. Etenkin tuo varsinainen primer on ehkä ensimmäinen primer koskaan, joka tuntuu tekevän jotain. Koostumus on oudohko ja vähän öljymäinen, mutta öljyiseksi se ei ihoa tee. Ei todellakaan. Päinvastoin. Lopputulos on ihana matta. Ainut primer, joka on päässyt lähelle tätä fiilistä on ollut Lumenen Natural Code CC Color Correcting - primer, mutta ilmeisesti tämän tuotteen valmistus on lopetettu. Siis miksi aina näin?!

Peitevoiteena käytin pitkään Colour Caramelin - peitevoidetta. Siis ihan liian pitkään. Putelit tulisi kuitenkin aina vaihtaa uusiin tietyin väliajoin. Nyt tilasin Pure Bion tuotteiden kanssa samaan aikaan Avrilin peitevoiteen. Ihanan kermainen koostumus ja hoitaa ihan hommansa. Käytän sitä lähinnä kevyesti silmänalusiin, mutta tummia silmänalusia ei tunnu koskaan saavan kokonaan pois. Ja kuten sanoin, itselläni on ainakin silmät melko syvällä päässä (olishan se kauheaa jos ne tippuis) joten tottakai silmien alle jää varjot. Leukafinnien peittämiseen tuo Avril tehosi suorastaan pelottavan hyvin.

Meikkivoiteena minulla on ollut nyt pidemmän aikaa Laveran Natural Liquid Foundation. Tätä sain hakea suoraan Kärkkäiseltä ja löytyy nykyään myös Prismoista. Itse olen ihastunut tähän tuotteeseen todella paljon. Se levittyy ihanan tasaisesti, peittää muttei pakkeloi ja pysyy todella hyvin (pakkauksessa lupaillaan 10h kestoa). Talvella käytin sävyä Ivory Nude, mutta nyt kesäksi ostin astetta tummemman Honey Sand sävyn. Omaan ihoni sävyt sulautuvat tosi hyvin, mutta ihosävyni on sangen kellertävä. En osaa sanoa miten nämä passaavat vaalean, punertavasävyiseen ihoon. Yllättävän usein luonnonkosmetiikan kanssa olen törmännyt valituksiin liian tummista ja kellertävistä sävyistä. Mua se ei haittaa. Kerrankin näin päin 😁

Jos olen lähdössä johonkin vähemmän tärkeään ja eeppiseen juttuun kuten vaikkapa kauppareissulle, sipaisen pohjustuksen päälle Laveran sijasta Mossan Skin Perfector Tinting Moisturiser - BB voidetta. Ja tämäkin tuote on aivan ihana. Tasoittaa ihon sävyä kivasti antaen sille tervettä hehkua, mutta tämä ei kuitenkaan ole mikään varsinainen meikkivoide, joten peittävyys ei ole niin vahva ja ilme jää paljon luonnollisemmaksi. Sopii juuri niihin tilanteisiin, jolloin et jaksa meikata mutta et myöskään halua riipaista itseäsi kylille suoraan seinästä päin.

Meikin kiinnitän We Care Iconin värittömällä mattapuuterilla. En vain ole löytänyt mitään korvaavaa, parempaa, superduperihmeellistä. En oikeasti tajua puuteria. En voisi elää ilman, sillä pitäähän meikki kiinnittää jollain, mutta en näe puutereissa mitään eroa. En sitten mitään. Kunhan se on väritöntä.

Bure Bion pohjustustuotteet, Lavera Natural Liquid Foundation, Avril - peitevoide, Mossa Skin Perfector Tinting Moisturiser sekä We Care Iconin puuteri.

Ripsiin sipaisen edelleen Gosh Rebel Eyes - ripsiväriä. Ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta kuuluu Goshin vegaanilistaan. Ja on edelleen hyvä tuote. Plussaa kumiharjasta. En ole enää vuosiin käyttänyt sitä 'perusharjaa' joka tuntuu sottaavan ripsarin pitkin luomia.

Jos haluan hienostella, saatan sipaista kulmien alle We Care Iconin korostuspuuteria.  Silmät pohjustan Benecosin Natural Eye Shadow Base - nesteellä, jossa on kullanvärinen hohde. Riittää jo ihan sellaisenaankin. Jos nyt haluan hieman väriä niin saatan sipaista Benecosin luomivärien neutraalimpia sävyjä. Sopivat mukavasti myös poskipäille jos haluat vähän punaa. Itse poltin nassuni toukokuun helteiden aikaan joten kivaa luonnollista punaa on omastakin takaa. Hahaa.

Kulmakarvat koreilee edelleen luomuna.

We Care Iconin korostuspuuteri, Benecos - luomiväri, Gosh Rebel Eyes - ripsiväri, Benecos Natural Eye Shadow Base sekä tietokoneen johdot.

Tässäpä nämä. Tuotteet ovat ehkä hieman vähentyneet ja tietyllä tavalla yksinkertaistuneet. Less is more. Myös saatavuus jäytää näissä asioissa jonkin verran, koska etenkin ihonhoito on päivittäinen rutiini. Meikkien kanssa on hieman joustovaraa ja etenkin nuo pohjustustuotteet joudun tilaamaan Ecco-Verdestä, joten tilaan monesti pari putelia kerralla samaa tuotetta. Mutta esim. meikkivoiteen taikka ripsarin suhteen helpottaa paljon kun voi vain hurauttaa kauppaan ja ostaa. Mossan tuotteita aion kokeilla jatkossa enemmän. Tällä hetkellä saan suurimman osan tuotteistani Kärkkäiseltä, Prismasta ja Emotionista. Ja S-Ryhmän kaupoissa kannattaa toki aina muistaa bonukset ja henkilökunta-ale jos siihen sattuu olemaan oikeitettu. Itse ostin tuon Mossan puhdistusvoiteen -20% mobiili alekupongilla, johon tuli vielä HK-ale päälle. Hintaa jäi muistaakseni vähän päälle 8 euroo 😉

Viikon yllättäjä - kynsilakanpoistoaine

Omistan pehmeät ja liuskoittuvat kynnet. Kynteni eivät siis halkeile vaan repeilevät ja liuskoittuvat. En tykkää käyttää kynsilakkaa, mutta kiiltäviä kynnenkovettajia ja aluslakkoja tykkään käyttää aina silloin tällöin. Tykkään kiiltävästä nude - lopputuloksesta eikä kynsinauhojakaan tule nypittyä niin vimmatusti kun kynnet on lakattu.

Kynsilakanpoistoaine on kuitenkin murha-ase kynsilleni. Kynnen pinta kuivuu rajusti ja muutenkin kynnestä tulee hirveän pahoinpidellyn oloinen. Halusin kokeilla mitä luonnonkosmetiikka sanoo asiasta ja nappasin hetken mielijohteesta Kärkkäiseltä mukaani Benecosin kynsilakanpoistoaineen. Ilmeisesti sitrusöljypohjainen. Ja härregud tämä oikeasti toimii! Vaati ehkä hiukan enemmän hankaamista kuin tavallinen poistoaine mutta tämä ei tapa kynsiä. Pikemminkin päinvastoin. Kynnet tuntuivat suorastaan öljytyiltä. Tätä lisää! Ainakin nämä läpinäkyvät lakat lähtee tosi hyvin. En osaa varsinaisesta kynsilakasta sanoa.

Benecos kynsilakanpoistoaine.

On aivan ihana nähdä miten vinhaa vauhtia luonnonkosmetiikka kasvattaa suosiotaan. Ja siis ihan oikeasti, näihin ei mene yhtään sen enempää rahaa kuin tavallisiinkaan, vähän parempiin meikkeihin. Ja samalla iho ja luonto kiittää.

Se pakollinen pärstäkuva. Iho on huomattavasti ruskettuneempi kuin viime kerralla. Pientä palamisen punaisuuttakin näkyy. Tässä minulla on perus arkimeikki (pohjustus + meikkivoide + peitevoide + puuteri). Hieman sipaisin vielä korostuspuuteria poskipäille. Silmissä ei ole kuin aavistus ripsaria. Mielestäni tulos on vieläkin parempi kuin mineraalimeikkipohjan kanssa. Kestää myös lähempää tarkastelua. Huulille sipaisin Hurraw! - sävyttävää kanelihuulirasvaa, mutta jostain syystä se muuttui tässä valossa violettisävyiseksi? Hymy on vähän mitä on. Kaaduin päälle 10v sitten pahasti ja suu otti vähän osumaa :/

Ne pienet piirustusvinkit

Niin paljon kuin vaan rakastankin värittämistä ja maalaamista, piirtämistä minä kauhistelen. Se on ehdottomasti heikoin kohtani taiteilijana. Piirtäminen on siitä vaikea taito, että se vaatii jatkuvaa harjoittelua ja ylläpitoa. Eikä ainoastaan sokeaa, sattumanvaraista harjoittelua vaan suunniteltua ja rakentavaa harjoittelua, jossa kiinnität huomiota tekniikkaan ja siihen miten eri asiat toimivat. Jokainen meistä on erilainen ja oppii eri tavalla, mutta tässä on muutama perusvinkki, jotka ovat auttaneet minua.

 1. Piirrä

Niin paljon kuin se ärsyttääkin, kun taitavammat taitelijat hokevat tätä, se on silti niin totta. Et tule paremmaksi missään, ellet harjoittele. Kokeile seurata piirtämistottumuksiasi vaikkapa kuukauden verran ja kirjoita tuntimäärät ylös. Miten ison luvun saat? Voisiko määrä olla suurempi? Tiedän, että minä itse piirrän ainakin aivan liian vähän. Piirtämisestä lukeminen ei anna sinulle niitä 'ai näinkö se toimii' - hetkiä. Nämä oppii vain käytännön kautta. Osta luonnosvihko ja piirtele siihen. Sinun ei tarvitse näyttää noita piirroksia kenellekkään.

2. Älä rajoita piirtämistä vain yhteen aiheeseen

 Me kaikki erikoistumme johonkin, mutta joskus on hyvä nollata kaikki ja yrittää jotain ihan muuta. En ole itse koskaan piirtänyt ihmisiä, mutta olin jo pidemmän aikaa ollut tosi turhautunut taiteeni ja piirustustaitojeni suhteen joten päätin kääntää homman täysin ylösalaisin ja kokeilin piirtää ihmisten kasvoja valokuvista. Seuravaksi ajattelin kokeilla maisemien piirtämistä, sillä olen jo pidemmän aikaa halunnut opetella tekemään parempia taustoja, mutten ole koskaan oikein harjoitellut itse ympäristöjen ja maisemien piirtämistä.

Asetelmien tekeminen on hyvää vaihtelua ihmisten ja eläinten piirtämiselle. Asetelmien piirtäminen harjoittaa kykyäsi nähdä eri muotoja, kaltevuuksia, eri esineiden kokosuhteita jne. Mallikuva on peräisin WetCanvas Reference Image Librarystä.

 3. Ota mallikuvat esiin

Huolimatta siitä, mitä saatat lukea internetistä ja foorumeilta 'valeammattilaisten' kirjoittamana, mallikuvien käyttäminen ei ole huijaamista. Siis ihan tosissaan, se ei ole huijaamista.

Ammattilaistason taiteilijat käyttävät mallikuvia jatkuvasti. Ihmismieli on kovin rajoittunut ja ellet satu omistamaan maagista valokuvamuistia, et voi millään muistaa jokaista näkemääsi asiaa sellaisella tarkkuudella että pystyisit jäljentämään sen täydellisesti piirtämällä tai maalaamalla. Kun piirrät suoraan mielestäsi, piirrät sen ajatuksen ja idean mikä sinulla siitä asiasta on. Päässäsi oleva idea voi olla hyvinkin erilainen verrattuna siihen miltä jokin oikeasti näyttää. Puun piirtämistä käytetään usein esimerkkinä, kun tästä ilmiöstä puhutaan. Jos sinulle annetaan tehtäväksi piirtää puu suoraan mielestäsi, saatat piirtää suoran viivan rungoksi ja rungon päälle hattaraa muistuttavan rykelmän kuvaamaan lehtiä. Tämä on puun symboli.
 
Mutta, jos joku istuttaa sinut oikean puun eteen ja käskee sinua piirtämään sen mitä näet, tehtävästä tuleekin yllättäen paljon vaikeampi. Toisaalta piirustuksestasi tulee myös paljon tarkempi ja todenmukaisempi, koska sen sijaan että piirtäisit puun symbolin, piirrätkin itse puun sellaisena kuin se edessäsi on.

Tuo piirustus puusta tulee olemaan sinun tulkintasi todellisuudesta sellaisena kuin sinä sen näet ja tulkitset. Ja juuri se on taidetta. Jos haluat olla tulkinnassasi tarkempi, sinun täytyy opiskella piirtämistä todellisuuden avulla. Tähän ei ole oikotietä.

Pidä kuitenkin mielessäsi, että aina kun julkaiset töitä jotka on piirretty mallista, sinun tulee antaa kunnia sille joka on antanut mallin yleiseen käyttöön. Varmista myös aina ennen varsinaisen teoksen tekemistä, että sinulla on lupa käyttää mallikuvaa!

Pari tutkielmaa pyrstötiaisesta, jotka tein korttia varten. Tavoittelin linnun perusmuotoa ja kiinnittin huomiota pieniin yksityiskohtiin. Ja kyllä, teen muistiinpanoni englanniksi. Se vaan soljuu paremmin.

 4. Mittaa, tarkista ja tuplatarkista

 Kun haluat piirtää tarkasti ja käytät mallikuvia, sinun pitää todella nähdä mitä olet piirtämässä. Tämä on paljon matemaattisempaa kuin voisi kuvitella. Kaltevuudet, etäisyydet, mittasuhteet ja mitat ovat tärkeitä kun halutaan piirtää mallista.

Ihan ensiksi on hyvä miettiä asettelua ja kuvan kokoa. En itse kiinnittänyt hirveästi huomiota piirustuksen kokoon silloin kun olin vielä aloittelemassa taideharrastusta uudelleen. Kun taitoni alkoivat parantua, aloin tehdä aina vain enemmän onnittelukortteja. Tämän myötä tajusin nopeasti, etten voi vain sokeasti piirrellä kortteja ilman kiinteitä mittoja. Korttien piti mahtua kuoriin ja jos tein taitekortteja, paperin piti olla tarpeeksi suuri, jotta puolista tulisi yhtä suuret. Myös kehystämistä kannattaa ajatella etukäteen.

Kun meillä on asetelma ja koko valmiina, on huomattavasti helpompaa suunnitella ja piirtää itse työ. Tämä auttaa myös hieman tyhjän paperin pelkäämiseen. Meillä on sentään 'kehykset' valmiina paikoillaan.

Kun perustyö on tehty, on aika mittailla asetelman keskeisiä elementtejä. Horisonttiviiva, tärkeimpien objektien sijainti jne. Kun suurimmat perusmuodot on saatu paikoilleen, voidaan ruveta mittailemaan niiden sisällä olevia yksityiskohtia.

Jos ajatellaan vaikkapa ihmisen kasvoja, ihan ensimmäisillä apuviivoilla voidaan mitata pään kulma, keskiviiva, eri elementtien kuten kulmakarvojen, silmien, nenänkärjen, suun jne. apuviivat. Vaikka yhdetkään kasvot eivät ole 100% symmetriset, on olemassa kuitenkin tietyt perussäännöt ja tietyt elementit myös liittyvät toisiinsa. Korvat ovat tietyssä viistossa linjassa silmien kanssa. Kulmakarvat ja silmät liittyvät toisiinsa ja myös liikkuvat yhdessä. Silmät 'lepäävät' poskipäittesi päällä ja poskien liikehdintä vaikuttaa myös silmien muotoon. Nenä lepää poskiluiden välissä ja nenänvarsi alkaa silmiesi välistä. Jos et mittaa nenän leveyttä suhteessa silmiin, lopputulos saattaa näyttää oudolta ja nenä menee vinoon.

Huulien korkeus on linjassa leuan kanssa siltä kohdalta, jossa leuka alkaa kääntyä sisäänpäin, koska jos todella ajattelemme asiaa: Mitä leukaluusi sisällä on? Suu, tietenkin. Tämä saattaa tuntua typerältä itsestäänselvyydeltä kun sanon sen näin tässä tekstissä, mutta piirtäessä kaikki ei ole aina näin selvää. Yrität ja yrität saada jotain kohdalleen, mutta silti et voi kuin ajatella 'miksi tämä näyttää niin oudolta?!', kunnes tajuat piirtämisen taustalla olevan todellisuuden (anatomian). Ja nämä ahaa - elämykset tulevat vain harjoittelun kautta.

Nämä tietyt säännöt ovat olemassa myös siksi, että voisit myös leikkiä niillä. Mutta silloin, kun olemme vasta opettelemassa piirtämistä, on hyvä oppia olemaan tietoinen näistä tietyistä perussäännöistä. Et voi rikkoa sääntöjä ennenkuin tunnet ne.

Kasvojen piirtämisharjoitus. Tämä ei ole mikään täydellinen piirros, mutta yritin keskittyä siihen, että saan eri elementit oikein ja paikoilleen. Mittailin ja vertailin eri asioita ja yritin pitää mielessä miten eri osat ovat suhteessa toisiinsa. Kun olin saanut piirroksen valmiiksi, tajusin että silmät ovat ihan liian pystysuorassa kulmassa. Tämä paha tapa juontaa juurensa siihen, kun piirsin paljon haltioita lapsena. Mallikuva on peräisin DeviantArtista ja blackpoolstudio on sen alkuperäinen tekijä. 

 On hyvä pitää mielessä myös se, että kun olet vääntänyt jonkin piirrustuksen kanssa jo jonkin aikaa, tulet sokeaksi sille. Tällöin on tärkeää tarkistaa, että piirros on todella oikein. Jos piirrät tietokoneella, voit kääntää piirustuksen horisontaalisesti koska tahansa. Kun piirrämme perinteisesti paperille, voit tarkistaa piirustuksen kääntämällä sen ympäri ja katsomalla sitä valoa vasten. Tai sitten voit mennä katsomaan piirustusta peilistä. Itse tykkään enemmän peilistä sillä silloin näet piirustuksesi myös hieman kauempaa.

5. Älä pelkää aloittaa sotkuisesti

Puhdas, sileä lopputulos on jotain sellaista, josta olen jopa hieman pakkomielteinen. Menen tämän tavoittelussa joskus vähän liiankin pitkälle ja pelkään jatkuvasti, että työ menee pilalle. Piirtämisen kannalta tällainen asenne on kuitenkin todella hankala. Etenkin silloin kun ollaan vasta alkuvaiheessa.

Kun alat suunnitella jotain uutta työtä, sinulla ei varmaankaan ole vielä täysin selvää ideaa mielessäsi. Joten sinun pitää luonnostella. Tee pieniä näytekuvia, tunnustele muotoja ja elepiirroksia ja hahmottele yleistä asetelmaa lyijykynällä. Joskus jos tunnen olevani oikein jumissa, saatan käyttää grafiittipuikkoa sillä se antaa vieläkin vapaamman lopputuloksen.

 Piirroksesi tulee olemaan täynnä suttuisia vedoksia, rumia viivoja ja se tulee mitä todennäköisemmin sotkeentumaan grafiitista. Tämä on ihan OK. Siis ihan aikuisten oikeasti. Jos yrität heti alussa työskennellä supersiististi ja mahdollisimman vähäisillä kynänvedoilla, lopputuloksesta tulee jäykkä ja eloton, mikäli edes saat jotain aikaiseksi.

Rentoudu ja valitse paperi, jonka kanssa voit vapaasti tehdä sotkua. Älä valitse ensimmäiseen luonnokseesi kalleinta ja hienointa Arches - arkkiasi. Kun saat valmiiksi piirroksen, johon olet todella tyytyväinen, voit jäljentää sen haluamallesi paperille myöhemmin. Kyllä, tämä on hidas ja työteliäs toimintatapa. Mutta silloin kun sinulla on useampi vedos valmiina, et voi oikeastaan koskaan kunnolla epäonnistua. Voit aina ottaa askeleen taaksepäin.

Itse olen ottanut tavaksi sen, että skannaan piirrokseni Photoshoppiin. Skannaan ensimmäisen vedoksen, vaihdan kokoa tarpeisiini sopivaksi, tummennan piirrosta hiukan Photoshopin Tasot - komennolla (Levels) ja sitten tulostan sen laser - tulostimellani. Sitten voinkin siirtää piirroksen haluamalleni paperille valopöydän avulla niin monta kertaa kuin vain haluan. Tämän tekniikan ansiosta voin myös halutessani kokeilla eri väriyhdistelmiä ennen virallisen työn aloittamista.

Tällaiseen toimintatapaan menee toki paljon aikaa ja työtä, mutta perinteisessä taiteessa ei ole Kumoa - nappia, joten tästä on suuri apu silloin kun piirtäminen tuntuu stressaavalta.

Ensimmäinen vedos kissanpentu - synttärikortista. Mallikuva on peräisin Pexelistä.

Kutistin vedoksen Photoshopilla A5 - kokoon. Sitten tulostin piirustuksen ja jäljennin sen halvalle vesiväripaperille valopöydän avulla. Tälle paperille tein pienen värikokeilun. Lopputulos on sotkuinen, mutta samalla sain vähän paremman idean siitä, mitä värejä haluan käyttää.

 Ja se siitä. Kuten alussa totesin, jokainen meistä oppii eri tavalla. Mutta me, jotka emme ole super itsevarmoja ja olemme taipuvaisia pakkomielteisyyteen, tarvitsemme hieman apua. Minun piirustustapani on hiiiiiiidas. Mutta ajattelen tekniikoitani ikäänkuin turvaverkkona. Ehkä joistain näistä tekniikoista on apua sinullekin ja näiden avulla voit luoda myös oman tapasi työstää piirustuksiasi.

Värityskirjaopas - Värittäminen

 Nyt kun olemme käyneet läpi värittämisen perusteet osassa 1, on aika ottaa itse tekniikat käyttöön. Muistin virkistämiseksi, tässä on kuva, jota käytämme esimerkkinä. Piirros yksisarvisesta, jonka voi löytää Lena Furbergin Måla Magiska Hästar - värityskirjasta:

Yksisarvinen, kukkia, perhosia ja kolibreja.

 Ennen kuin edes laitamme kynää paperille, on hyvä idea pysähtyä hetkeksi ja miettiä väriteemaa. Päivä vai yö? Kylmää vai lämmintä? Kun kyseessä on näinkin monimutkainen ja yksityiskohtainen piirros, on hyvä miettiä myös yksittäisten elementtien väritystä ja sitä, miten nuo värit sointuvat toisiinsa. Jos käytät samoja värejä uudestaan ja uudestaan, kuvasta tulee tylsä ja yksiulotteinen. Jos käytät sattumanvaraisia värejä täysin huomioimatta sitä, miten ne sointuvat toisiinsa, lopputulos näyttää sotkuiselta. En nyt sentään pidä väriympyrää vieressäni kun väritän, mutta yritän pitää mielessä erilaisia väriteoriaan liittyviä asioita kuten esimerkiksi vastavärit. Värin lämpötila on myös tärkeä asia. Viileä punainen on täysin eri väri kuin lämmin punainen.

Itsestäni tuntuu aina luonnollisimmalta ja helpoimmalta aloittaa taustan litteästä väristä. Tämä on ehdottomasti puuduttavin ja väsyttävin vaihe koko väritysprosessissa, joten se on hyvä saada alta pois silloin kun olemme vielä täynnä energiaa. Aina uutta kuvaa aloittaessa tulee sellainen tunne, että haluat tehdä kuvasta mestariteoksen hetkessä. Homma ei kuitenkaan toimi ihan niin.

Hyvin simppeli ja litteä tausta on valmis.

 Tässä minulla on valmiina vaaleansininen, litteä tausta. Tällaisen taustan tekemiseen kuluu ehkä noin 3-4 hitaasti ja kärsivällisesti tehtyä värikerrosta. Näin pehmeän ja sileän taustan tekemiseen tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, jotta saat paperin pinnan tasaisesti täytettyä. Tähän ei ole mitään oikotietä. Jos käytät liikaa painetta kynään ja yrität näin runnoa enemmän väriä paperiin tai jos käytät sattumanvaraisia, kiireisiä kynänvetoja niin lopputuloksena on ruma ja epätasainen pinta eikä sitä saa sekoitettua pumpulipuikolla.

Käytä todella kevyttä ja hellää painetta ja täytä paperi hiljakseen pyörivillä liikkeillä. Teroita kynää aina tarvittaessa. Kynän ei tarvitse olla superterävä, mutta jos terä on liian tylppä, pigmentti saattaa tarttua paperiin epätasaisina läikkinä. Koita pitää kynää hieman kallellaan paperiin nähden niin saat värittettyä hieman nopeammin ja tasaisemmin. Jos pidät kynää kirjoitusasennossa, saatat raapia paperia ja pystyt värittämään vain tosi pienen alueen kerrallaan.

Kun kerros on valmis, sekoita sitä hellästi pumpulipuikolla tai vanulapulla jos haluat vieläkin sileämmän tuloksen. Jälleen kerran, älä kiirehdi. Tavoitteena on saada koko alue peitettyä tasaisesti. Toista tämä prosessi niin monta kertaa kun on tarpeen.

Jauhesekoitus: Käytän tätä tekniikkaa paljon tällaisiin taustoihin. Ota askarteluveitsi ja raaputa pigmenttiä kynänterästä paperille hellästi ja varovasti. Sekoita paperille varissut jauhe hellästi joko pumpulipuikolla tai vanulapulla riippuen siitä millaisen peittävyyden haluat. Tähän taustaan käytin vanulappua koska halusin mahdollisimman tasaisen lopputuloksen. Käytin ensin valkoista jauhetta aiempien kerrosten tasaamiseen. Tämän jälkeen käytin vaaleansinistä jauhetta jolla viimeistelin taustan ja samalla kirkastin väriä hiukan.

OMG mut täähän on kuin teurastais omia kyniä!

Ehkä tietyllä tavalla, kyllä. Mutta tällaisia asioita ei kannata murehtia taidetta tehdessä. Ostit kynäsi käyttääksesi niitä. Ne haluavat tulla käytetyksi. Taidetarvikkeiden haaskaminen oli asia jota murehdin ennen, mutta ajanmittaan aloin tajuta, etten koskaan saa tehtyä hyvää taidetta jos murehdin tällaisia asioita koko ajan. Kun olet saanut raaputettua tarpeeksi jauhetta paperille, voit teroittaa kyniäsi hieman ja ne ovat täysin kunnossa taas.

Nyt vuorossa lehdet ja kukkien varret.

 Työstämme edelleen taustaa. Nyt vuorossa ovat lehdet ja kukkien varret. Olin jo hieman heitellyt ideoita värien suhteen ja päätin lopulta, että haluan lehtien olevan kylmäsävyisiä ja kukkien varsien lämminsävyisiä. Joten käytin kylmää, sinertävää vihreää lehtiin ja lämmintä, kellertävää vihreää kukkien varsiin.

Käytämme edelleen kevyttä painetta ja pyöriviä liikkeitä pehmeän, tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Tähän pohjatyöhön meni jälleen noin 2-3 kerrosta.

Lehdet ja varret varjostamisen jälkeen.

Tässä vaiheessa lehtien ja varsien varjostaminen on valmis. Aloin tummentaa eri elementtejä niistä kohtaa, joihin ajattelin varjojen osuva. Käytin eri vihreän sävyjä, sinisiä sävyjä varjoihin ja kellertäviä sävyjä valoisiin kohtiin. Ensimmäisillä värikerroksilla on tässä suuri merkitys, sillä alta kuultava pohjaväri muuttaa koko lopputuloksen. Vaikka käytin paljon samoja värejä sekä lehtien että varsien varjostamiseen, lehdet näyttävät silti sinertävän vihreiltä ja varret kellertävän vihreiltä, koska pohjakerros loistaa läpi. Värikynät ovat luonnostaan puolikuultavia. Siksi ensimmäiset värikerrokset ovat niin kovin tärkeitä.

Yleensä varjostaessa tulisi valita valonlähteen suunta ja värittää sen mukaisesti. Itse tapaan kuitenkin ottaa vähän vapauksia tämän asian suhteen aina kun väritän värityskirjoja, koska kirjojen kuvat tuppaavat olemaan aika kaksiulotteisia. Joten annan ikään kuin virran viedä ja lisään varjoalueita sinne, missä ne näyttävät minusta hyvältä.

Älä turhaan pelkää värittää varjoalueita sangen tummiksi. Jos lopetat varjostamisen liian aikaisin, lopputuloksesta saattaa tulla turhan vaisu ja yksivärinen. Älä myöskään käytä ainoastaan jo käyttämäsi värin tummempaa sävyä varjostamiseen. Värimaailma ei toimi ihan niin. Kokeile käyttää sinisiä sävyjä kylmien varjojen tummentamiseen ja kellertäviä sävyjä valossa kylpevien kohtien värittämiseen. Jos haluat mennä vielä askeleen pidemmälle ja kokeilla asioita, älä turhaan pelkää kokeilla vaikkapa violetin, punaisen ja ruskean sävyjä. Koita pitää mielessä vastavärit. Jos lisäät tummaa punaista tummaan siniseen varjostukseen, se saattaa todella syventää varjostusta.

Itse käytän aika paljon Dark Indigoa ja Payne's Greyta kun väritän kaikkein tummimpia varjoja. Mutta en koskaan käytä näitä värejä yksinään. Yritän aina syventää ja elävöittää niitä edelleen käyttämällä vastavärejä sillä yksinään nämä tummat sävyt ovat aika tylsiä.

Lisäsin hitusen ruskeaa yläosan oksiin, sillä ne näyttivät aika oudoilta vihreinä.

Kun alan olla tyytyväinen lopullisiin väreihin, alan kiilloottaa elementtejä hieman valkoisella Luminance kynällä joka sekoittaa ja siloittaa kerroksia. Tämän jälkeen saatan joutua uusimaan joitain värejä hieman sillä valkoinen kynä haalistaa värejä.

Nyt on taustan pienten yksityiskohtien vuoro.

Seuraavaksi siirrymme taustan pieniin yksityiskohtiin. Kuvittelin yläosan lehdet ja marjat kirsikkapuuksi joten väritin marjat viileän punaisiksi. Käytin varjostamiseen violetin sävyjä sekä Indigoa. Alaosan kukista minulla oli ajatus hiirenvirnasta, joten väritin ne violetiksi. Ylemmän osan kukkiin käytin aiemmassa värityskuvassa käyttämääni teemaa ja valitsin keltaisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmän, joka myös korostuu hienosti sinistä taustaa vasten.

Kukkien suhteen olin vähän varovaisempi varjostuksen kanssa. Kukkien terälehdet eivät heijasta auringonvaloa kovinkaan vahvasti. Kiiltävät ja vahvasti varjostetut kukat näyttäisivät todella oudolta. Kannattaa aina kiinnittää huomiota siihen materiaaliin jota olet värittämässä ja siihen miten se käyttäytyy valon kanssa. Kiiltävä, vahapintainen lehti näyttää täysin erilaiselta kuin samettinen kukan terälehti.

Seuraavaksi väritin perhoset. Minulla oli itseasiassa vähän ongelmia niiden kanssa. Vasemmassa reunassa oleva koiperhonen oli aika läpihuutojuttu, mutta muut perhosen aiheuttivat hieman päänvaivaa. Ensiksi väritin kaksi perhosta keltaiseksi (ajattelin sitruunaperhosia) ja seuraavat kaksi perhosta väritin oranssiksi mustilla siivenkärjillä (ajattelin nokkosperhosia). Kaksi viimeistä perhosta väritin ensin violetiksi, mutta kun astuin kauemmas ja katsoin kuvaa, en tykännyt lopputuloksesta ollenkaan. Joten kummasin niin paljon väriä pois kuin vain mahdollista ja väritin perhoset uudestaan oranssiksi.

Tämä pieni muutos toimi todella hyvin ja lopputulos näytti paljon yhtenäisemmältä ja loogisemmalta. Keltaisen ja oranssit värit myös erottuvat todella hyvin sinistä taustaa vasten.

Perhostenkin kanssa käytin useampaa kuin vain yhtä väriä. Sen sijaan, että olisin käyttänyt vain oranssia, lisäsin sekaan keltaisen ja punaisen sävyjä tuodakseni lopputulokseen eläväisyyttä. Käytin ruskean sävyä perhosten keskiruumiiseen ja tummaa punaista isompien perhosten silmiin.

Seuraavaksi väritin kolibrit käyttäen rubiinipartakolibrien koiraiden väriä mallina.

Päätin tässä vaiheessa värittää myös yksisarvisen sarven. Pienen pohtimisen jälkeen päätin valita kellertävän, kultaisen värisävyn. Minulla oli alunperin ajatuksena tehdä yksisarvisesta valkoinen, joten ajattelin että kultainen väri sopisi hyvin ja erottuisi hyvin myös taustasta. Käytin perusvärinä neutraaleja keltaisia (Naples Yellow ja Yellow Ochre - väriryhmä Polychromos kynistä) ja myös Green Goldia, kellertäviä ruskeansävyjä sekä hieman violetin sävyjä varjostamiseen.

Kullansävyiset, neutraalit sävyt ovat hieman hankalia värittää. Jos käytät 'oikeita' keltaisen sävyjä, lopputuloksena saattaa olla vilkkuva neonvalo - kyltti. Käytän tähän tarkoitukseen yleensä Ochre ja Naples Yellow - sävyjä. Tästä syystä omien kynien tunteminen on niin tärkeää ja on myös tärkeä tietää edes hieman miten nämä eri sävyt passaavat väriteoriaan. On todella hyödyllistä tietää miten eri värit käyttäytyvät kerrostaessa. Luminance - kynissä on paljon todella mahtavia vaaleita ja neutraaleja sävyjä ja koska nämä kynät ovat vahapohjaisia, ne myös hieman sekoittavat ja sulattavat värejä samalla kun värität niillä.

Viimeisenä väritin pienen kukannupun joka roikkuu yksisarvisen harjasta. Melkein missasin tämän yksityiskohdan.

Nyt voimme siirtyä itse yksisarviseen.

 Värittämisen aikaisessa vaiheessa minulla oli idea valkoisesta yksisarvisesta. Kuitenkin taustaa työstäessäni aloin huomaamaan, että valkoinen yksisarvinen hennolla varjostuksella tulisi näyttämään todella tylsältä. Minulla olisi myös ollut vain kaksi vaihtoehtoa harjan suhteen:

Joko kultainen harja joka olisi riidellyt huomiosta oranssien ja keltaisen perhosten kanssa. Tai sitten hopeansävyinen harja, joka ei olisi juuri erottunut sinisestä taustasta.

Selailin internettiä pienen tovin ja törmäsin kuvaan harmaasta kimo yksisarvisesta. Löysin kuvan yksisarvisesta jolla oli kultainen sarvi, harmaa turkki sekä tumma harja ja tiesin että tässä olisi sopiva teema. Ja näin sain jatkettua eteenpäin.

Pohjaväriin käytin kylmiä harmaita ja aloin tummentaa niitä vähitellen. Tummimpiin alueisiin käytin Payne's Greytä sekä Indigoa. Lopuksi kiillotin harmaita sävyjä kalpealla sinisellä (Ultramarine) sekä sinertävillä Luminancen harmaasävyillä (Silver ja Steel). Näin sain turkkiin enemmän eloa. Harmaan sävyissä on se ongelma että yksinään käytettynä ne näyttävät todella tylsiltä ja elottomilta. Tämä pätee myös mustaan. Harmaita ja mustia ei saisi koskaan käyttää varjostamiseen yksinään sillä väreistä kaikkoaa kaikki kiilto ja elo. Mutta kun näitä värejä hienosäädetään puhtailla väreillä kuten vaikkapa sinisillä tai punaisilla, ero on huomattava.

Väritin yksisarvisen silmät sinisiksi ja turvan sekä korvien sisäpinnat vaaleanpunaisiksi, sillä jostain syystä teen näin aina kun väritän vaaleansävyisiä hevosia ☺

Jatkan eteenpäin kroppaa värittäen.

 Tässä näette erittäin hyvän esimerkin siitä, miltä loppuun asti sävytetty pää näyttää kroppaan verrattuna, jossa on valmiina vasta harmaat peruskerrokset. Eikö olekin iso ero? Tässä näette selvästi miten hirveän tylsältä harmaa väri näyttää yksinään käytettynä.

Sininen sävy lisättynä.

 Tässä on täysin sama vaihe, mutta harmaan värin päälle on nyt lisätty sinisen sävyjä. Huomaatteko miten paljon eloimmalta kroppa näyttää nyt? Harmaan sävyjen kanssa tykkään käyttää sinisiä, violetteja, punaisia ja ruskeita sävyjä värin tummentamiseen riippuen siitä haluanko viileän vai lämpimän lopputuloksen. Dark Indigo toimii loistavasti tummimpiin viileisiin varjoihin ja punertava violetti tai Crimson Aubergine Luminance - kynä toimii hyvin tummimpiin lämpimiin varjoihin.

Värittäessäni viileitä harmaita, käytän aika usein Silver Grey ja Steel Grey kyniä Luminancesta. Nämä kynät ovat vahapohjaisia joten ne sekoittavat ja kiillottavat samalla kun niillä väritetään joten pehmeän lopputuloksen saaminen on helpompaa.

My Little Pony.

 Seuraavaksi aloin työstää harjaa. Tiesin, että haluan harjan olevan tummempi kuin kropan väri mutta en silti halunnut värittää sitä täysin mustaksi, koska silloin piirustusjälki olisi peittynyt täysin ja lopputuloksena olisi ollut hirveä sotku. En myöskään halunnut tehdä harjalle sinisävyistä pohjaväriä koska sitten kaikki olisi ollut sinistä sinistä ja sinistä.

Joten valitsin lopulta violetin pohjavärin ja päätin jättää vaaleimmat kohdat valkoisiksi. Minulla ei ole mitään ammattilaisen vinkkejä hiusten värittämiseen. Yritän vain ajatella miten hiukset kerrostuvat ja miten omat hiukseni reagoivat valoon. Jos katson omaa ruskeaa tukkaani, niin varjossa olevat kohdat (niskan alueella sekä jakauksessa) ovat todella syvän ruskeita, lähestulkoon mustia hämärässä valaistuksessa kun taas suorassa auringonvalossa olevat suortuvat näyttävät lähestulkoon kultaisilta. Hiukset, harjakset ja turkki ovat itsessään sangen kiiltäviä materiaaleja.

Jatkan harjan värittämistä pala palalta.

 Tässä olen jo työstänyt harjaa hieman. Jätin vaaleimmat kohdat valkoisiksi antaakseni vaikutelman kiillosta. Keskisävyt ovat hopeaisen violetteja ja tummimmat sävyt sinertävän mustia. Violetti väri antaa kyllä hieman My Little Pony - vaikutelman, mutta en halunnut käyttää samoja värejä uudestaan ja uudestaan. Jos jotkut värit näyttävät sinusta liian räikeiltä, voit rauhoittaa niitä hieman kiillottamalla niitä valkoisella värillä tai jollain muulla neutraalilla sävyllä. Käytän valkoisen lisäksi joskus Silver Grey Luminancea. koska siinä on sangen neutraali harmaa sävy. Saatan myös joskus käyttää Titanium Buff Luminancea, jossa on kevyt kellertävä sävy. Valintani riippuu paljon tavoittelemastani lopputuloksesta.

Työstin harjaa yksi kohta kerrallaan. Näin sain pidettyä yksittäisten suortuvien yleisilmeen yhteinäisenä. Käytin Dark Indigoa, Payne's Greyta ja vahapohjaista Caran D'Ache Pablo kynäsarjan Slate Grey - sävyä saadakseni tummimmista kohdista todella tummia. Värikynissä on se hankala ominaisuus, että kun kerroksia on paperilla useampia, värejä on hankala tummentaa koska pigmentti ei yksinkertaisesti tartu enää paperiin.

Siksi on tärkeää sekoittaa eri värejä keskenään ja olla tietoinen siitä mitä eri ominaisuuksia eri kynillä on. Vahapohjaiset kynät toimivat paremmin kiillotukseen perustuvan kerrostamisen kanssa ja siksi käytän niitä yhdessä Polychromos kynieni kanssa. Caran D'Achella on myös Full Blender Bright - väritön sekoituspuikko jolla väriä voi sekoittaa ja kiillottaa, mutta tämä puikko on sangen kova ja vaatii aika kovaa painamista, joka saattaa satuttaa rannettasi jos käytät sitä paljon.

Valmista tuli :)

 Kuva on nyt valmis. Viimeistelin harjan. Viimeistelin myös korvien ulkoreunan (melkein unohdin). Työstin sarvea vielä hieman lisää sillä se näytti vähän turhan vaalealta ja kirkkaalta. Työstin myös hieman turpaa ja korvien sisäpuolta sillä nekin olivat hieman liian vaaleita.

Tummensin taustan ulkoreunoja antaakseni taustalle häivytysefektin (vignette). Tämä auttaa suuntaamaan katsojan katsetta enemmän kuvan keskelle ja yksisarviseen. Käytän tätä tekniikkaa paljon kuvissa, joissa ei ole varsinaista, erillistä taustaa. Käytänt tätä paljon myös omassa taiteessani. Vignette sopii erityisen hyvin taustaksi esim. muotokuviin sillä se kiinnittää katsojan huomion kuvan keskikohtaan.

Voit nähdä vignette efektin vaikutuksen parhaiten siten, että avaat tämän blogin kuvavalikon ja selaat viimeistä ja sitä edeltävää vaihetta eestaas.

Minulla on tapana lisätä aina hieman fiksatiivia pisteenä iin päälle. Olen hieman kysellyt tästä asiasta aiemmin ja vaikuttaisi siltä että kovinkaan monet eivät tätä tee. Minusta käyttämäni fiksatiivi kuitenkin syventää värejä hiukan joten olen pitänyt kiinni tästä tavasta.

Tässäpä tämä minun värityskirjaprosessini nyt sitten on. On lähestulkoon mahdotonta antaa todella yksityiskohtaisia vinkkejä värittämisen suhteen ilman että kirjoittaa siitä kokonaista kirjaa. Varsinaisia tekniikoita on myös vaikea selittää sillä tilanne muuttuu aina vähän sen mukaan mitä ollaan värittämässä ja minkälainen lopputulos halutaan saavuttaa. Kokemuksen kautta opit tunnistamaan milloin pehmeä pumpulipuikkosekoittaminen toimii parhaiten ja milloin taas kannattaa aloittaa kiillottaminen ja miten paljon sitä vaaditaan.

Tässä vielä pieni muistilista:

 

 - Opettele mahdollisimman paljon asioita kynistäsi. Niiden värisävyt ja ominaisuudet. Ovatko ne öljypohjaisia vaiko vahapohjaisia? Mitkä värisävyt kerrostuvat hyvin ja mitkä vähemmän?

- Älä rajoita itseäsi vain yhteen kynäsettiin. Kokoelmaa täydentävien kynien hankkiminen on aina hyvä idea. Itse valitsin täydennykseksi sekä Luminance kynät että muutaman Pablo sävyn Caran D'Achen valikoimasta sillä nämä kynät ovat vahapohjaisia. Rakastan 120 sävyn Polychromos settiäni, mutta ne eivät yksinkertaisesti toimi kiillottamisen suhteen läheskään niin hyvin kuin vahapohjaiset kynät. Erityisesti valkoinen Luminance kynä on todella loistava työkalu sillä se kiillottaa ja silottaa kynäkerroksia todella hienosti.

- Opettele tuntemaan se painetaso jolla käsittelet kyniä ja kiinnitä myös huomiota kynänliikkeisiisi. Niillä on merkittävä vaikutus värittämisessä. Aloita todella kevyesti ja kärsivällisesti ja ala kasvattamaan painetta sitä mukaa kun etenet värittämisessä. Kiinnitä huomiota myös niihin materiaaleihin joita värität. Hedelmässä voi olla kiiltävä pinnoite, mutta puun kaarnassa ei ole. Kevyt pumpulipuikkosekoitus toimii hyvin kaarnan kanssa, kun taas kiiltävä hedelmä suorastaan huutaa voimakasta kiillotusta! Jauhesekoittaminen taas toimii hyvin kevyissä taustoissa.

- Älä varjosta vain yhdellä värillä. Jos käytät vain tummempaa sävyä yhdestä ja samasta väristä, lopputulos on tylsä ja yksiulotteinen. Värit eivät koostu vain yhdestä pigmentistä.

- Opetele edes hieman väriteoriaa ja pidä mielessä vastavärit ja vierekkäiset värit. Leikittele näillä värien suhteilla kun suunnitelet kuvaan väriteemaa.

- Yritä pitää mielessä valonlähde ja sen suunta. Kuva jossa on vaaleita sävyjä, keskisävyjä ja tummia sävyjä näyttää paljon elävämmältä.

Loppulausahduksena haluan todeta, että värikirjojen tarkoituksena on pääasiasa rentouttaa. Värität niitä siten, kuin mikä tuntuu itsestäsi parhaalta. Jos haluat värittää kuvasi kaikissa sateenkaaren väreissä niin tee ihmeessä niin! Olen itse perfektionisti ja kilpailen itseäni vastaan (ja valitettavasti, joskus myös muita vastaan) jatkuvasti. Saan nautintoa onnistumisesta ja jos totta puhutaan, en aina välttämättä nauti itse prosessista. Se on kovaa työtä. Joten on tärkeää muistaa pitää hauskaa ja leikitellä värien kanssa

Värityskirjaopas - Perusteet

Minulta on usein kyselty miten saan väritysjälkeni näyttämään niin sileältä ja muutenkin näen usein netissä, että tämä asia askarruttaa monia. En ole itse mikään ammattilainen värikynien käytössä ja minulla on vielä paljon opittavaa. Olen kuitenkin värittänyt paljon värityskirjoja ja ne ovat minusta hieno väline värikynätekniikoiden oppimisessa.

Saattaa tuntua hassulta tehdä opas pelkästään värityskirjojen värittämiseen mutta syy siihen on aika simppeli: Värityskirjoissa on yleensä aika uniikki, sileä paperi, valmiiksi tussatut ääriviivat eikä pohjamaalaustekniikoita yleensä käytetä. Joten halusin tehdä erillisen oppaan ihan tämän seikan mielessä pitäen.

Tarvikkeet

Ensin tarvitaan tietysti se mieluinen värityskirja. Kun valitset aiheen josta pidät, sinun on helpompi pysyä motivoituneena ja keskittyä värittämiseen. Värityskirjoja on paljon muunlaisiakin, kuin vain niitä mandaloita, joita näkee joka paikassa. Itse olin todella innostunut kun löysin värityskirjoja suosikkipeleistäni kuten esim. the Witcher tai World of Wacraft. Tähän oppaseen käytän esimerkkinä kuvaa joka on peräsin Lena Furbergin Måla Magiska Hästar - kirjasta:

Seuraavaksi tarvitsemme itse värikynät. Yleensä taidetarvikkeiden kanssa ei ole mitenkään pakollista ostaa juuri niitä parhaimpia ja kalliimpia. Värikynät ovat kuitenkin vähän sellainen väline, jossa laatu todellakin puhuu. Parempilaatuiset kynät vapauttavat enemmän pigmenttiä, joten sinun ei tarvitse painaa kynää niin kovasti. Usko pois, ranteesi kiittää sinua tästä.

Kolme merkkiä, jotka mainitaan useimmin ovat: Faber Castell Polychromos, Caran D'Ache (Pablo, Luminance, Supracolor) sekä Prismacolor. Derwentin kynistä puhutaan myös usein ja niitä todellakin saa vähän joka paikasta, mutta itse sijoittaisin nämä kynät harrastelijakategoriaan. Mutta tietysti tämä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni. Mikään ei estä sinua käyttämästä niitä kyniä, joista itse tykkäät.

Faber Castell Polychromos 120 sävyn rasia.

Olen käyttänyt omaa 120 sävyn Polychromos settiäni nyt useamman vuoden. Eurooppalaisena nämä kynät ovat minulle suhteellisen helposti saatavilla. Caran D'Achen kyniä on vieläkin helpommin saatavilla, mutta ne ovat paljon kalliimpia kuin Polychromos - kynät. Minulla on kuitenkin useampia sävyjä Caran D'Achen Luminance kynistä, jotka laajentavat värivalikoimaani ja käytän valkoista Luminance kynää todella usein sekoittamiseen.

On myös tärkeää löytää kauppa joka myy kyniäsi yksittäisinä sävyinä. Et tietenkään voi ostaa aina uutta täyttä rasiaa, kun sinulta loppuu yksi tietty väri. Polychromosin yksittäisiä sävyjä ei valitettavasti saa Suomesta, mutta itse tilaan kynäni Brittiläisestä nettikaupasta nimeltä Jackson's Art Supplies. Sieltä tilaaminen on todella helppoa ja yllättävänkin halpaa. Muutenkin on aina hyvä idea vähän vertailla kauppoja ja hintoja.

Nyt kun meillä on kynät valmiina, tarvitsemme myös teroittimen. Joillekin tämä on iso ja tarkka asia. Itsekin olin vähän pakkomielteinen tästä asiasta ennen, mutta lopulta en enää jaksanut säätää ja aloin käyttämään ihan tavallisia Staedtlerin tölkkiteroittimia joita saa vähän joka paikasta. Ne pitää vain vaihtaa uuteen aika ajoin. Minulla on myös Jakarin veiviteroitin, mutta minusta se jyrsii kyniä vähän turhan nopsaan. Käytän sitä yleensä silloin jos lyijy katkeaa ja haluan kynään uuden terän. Jotkut teroittavat veitsellä. Tämä on vähän tottumuskysymys. Polychromos - kynissä on todella kestävä lyijy joten mitään taikatemppuja minun ei ole teroittamisen suhteen tarvinnut tehdä.

Muita tarvikkeita:
- Pyyhekumeja (tavallinen vinyylinen, kittikumi, pyyhekumikynä)
- Pumpulipuikkoja ja vanulappuja
- Fiksatiivia (ei pakollista, tästä lisää oppaan lopussa)
- Väritön sekoituskynä (ei pakollinen, itse käytän ajoittan Caran D'Achen Full Blender Brightia)

Pyyhekumeja, teroitin, pumpulipuikkoja, vanulappu sekä valkoista mustetta.

Värien valinta

Itse olen yleensä aika tietoinen värivalinnoistani jo varhaisessa vaiheessa. Ennenkuin edes tartun ensimmäiseen kynään, mietin minkä teeman mukaan haluan edetä. Päivä vai yö? Talvi vai kesä? Lämmintä vai kylmää? Yritän pitää väriopin mielessäni ja saatan käyttää vaikkapa vastavärejä jos haluan korostaa jotain kuvan elementtiä. Olen käyttänyt Polyjani jo kauan eikä minun tarvitsee enää käyttää apunani värikarttoja tai näytepaloja. Mutta suosittelen kuitenkin tekemään ainakin värikartan jos olet epävarma värien suhteen tai jos olet juuri ostanut uudet kynät. Silloin kun maalaan vesiväreillä, käytän aina värikarttaa apuna. Mutta me emme käytä vesivärejä nyt tähän projektiin.

Tässä minulla oli ideana kulta ja hopea. Kulta on lämminsävyinen metalli, hopea kylmä. Kultaiseen hevoseen käytin lämpimiä sävyjä. Harjan varjot tein vihreällä ja sinisellä tuomaan syvyyttä. Kukkiin käytin lämpimiä punaisen sävyjä. Hopeaan hevoseen käytin kylmiä sävyjä. Violettia ja indigoa varjostukseen. Marjat ja köynnöksen tein viileillä punaisen ja vihreän sävyillä.

Tämä kuva on Mass Effect - värityskirjasta. Kuvassa olevilla mekaanisilla olennoilla (geth) on paljon olemassaolevia väriasuja. Minä päätin valita hopeaisen valkoisen värin, jotta hahmot tulisivat paremmin esiin kuvasta. Käytin alaosan hiekkaan punaisia sävyjä korostaakseni gethien sinisiä valoja. Värit yleensä viilenevät sen mukaan mitä kauempana ne meistä ovat joten väritin taustan vuoret kylmällä ruskealla. Aseiden yksityiskohtiin ja letkuihin käytin kirkasta punaista, jotta gethit eivät näyttäisi liian ykstoikkoisilta.

Värityskirjakuvien ei tietenkään tarvi olla mitään mestariteoksia. Voit tehdä ihan sitä mitä itse haluat. Itse olen perfektionisti ja tavoittelen onnistumisen tunnetta, joten värityskirjojenkin suhteen minulla on tosi kyseessä 😂 Toki myös se, että teen omaa taidettani vaikuttaa tähän. Näiden kirjojen värittäminen on todella hyvää harjoitusta omia töitäni varten.

Sekoittaminen

Värikynäjäljen sekoittamisesta kysellään paljon eri foorumeilla. Siis ihan siitä, että miten se tehdään. Keinoja on useampia erilaisia ja jokaisella taitelijalla on oma suosikkinsa. Tämä riippuu myös paljon siitä, minkä tyyppisiä kyniä ollaan käyttämässä, sillä jotkut kynät saattavat olla pehmeämpiä kuin toiset tai sidosaine on erilaista: kynä voi olla öljypohjainen taikka sitten vahapohjainen. Öljypohjaiset kynät (Polychromos) ovat yleensä hieman kovempia ja 'kuivempia' joten kerrostaminen ja pumpulipuikolla pehmentäminen toimii niiden kanssa paremmin. Vahapohjaiset kynät (Luminance, Prismacolor) sopivat paremmin kiillotustekniikalle, sillä pigmentti ei liiku ehkä ihan niin vapaasti. Huomaa että sanoin 'ehkä'. En ole koskaan käyttänyt Prismacolor - kyniä.

Tärkeintä on aloittaa värittäminen todella kevyesti. Käytä pyöriviä kädenliikkeitä tai käytä viivoitustekniikkaa saadaksesi tasaisen värikerroksen. Älä hosu äläkä paina liian lujasti. Kannattaa myös seurata sen objektin muotoa jota olet värittämässä. Jos kiirehdit liikaa ja raavit väriä sinne tänne siksakin lailla ja teet kynänjälkiä paperiin, jälki ei pehmene. Värikynien pigmentti ei ole samanlaista kuin lyijykynissä tai kuivapastelleissa. Se ei maagisesti liiku ja sekoitu itsestään. Värikynien käyttäminen EI ole nopeaa puhaa.

Kun olet saanut ensimmäisen, tasaisen kerroksen valmiiksi, ota pumpulipuikko ja ala hellästi hieroa väritettyä aluetta. Älä paina liikaa ja jälleen kerran, älä hosu. Liiku alueen ylitse hellästi ikäänkuin tekisit toisella kynällä. Harjoittelun myötä opit tunnistamaan mikä on oikea määrä painetta. Vaihda aina puhtaaseen puikkoon kun alat sekoittaa uutta väriä tai lopputuloksena on hirveä sotku.

Tässä on piiros, jonka on alunperin tehnyt MelitaGermaine DeviantArtista. Halusin värittää tämän kuvan perinteisesti, joten siirsin sen Hahnemühle Nostalgie - paperille ja väritin sen värikynillä. Tässä olen tehnyt kaikki perusvärit valmiiksi. Yleensä en työskentele näin, vaan väritän yhden asian ja alueen kerrallaan. Halusin kuitenkin leikkiä hieman prosessikuvien kanssa.

Tässä on sama kuva pumpulipuikkosekoituksen jälkeen. Mitään muita muutoksia tähän kuvaan ei ole tehty. Kuten kuvasta näkyy, kaikki on nyt pehmeämpää ja tummempaa. Pumpulipuikko painaa kynän pigmenttiä syvemmälle paperiin ja kuroo samalla yhteen pienen pienet välit kynänjälkien seasta. Jos hosut ja käytät liian erillään olevia liikkeitä, tämä tekniikka ei toimi.

Jatkan tämän tekniikan käyttöä ensimmäisten muutaman kerroksen ajan. Kun alan tuntea oloni itsevarmemmaksi kerrosten ja lopullisten värien suhteen, alan kiillottaa värejä kevyesti. Kiillottaminen tarkoittaa sitä, että kerroksia 'kyllästetään' vaihtelevalla paineella käyttäen joko väritöntä sekoituskynää tai sitten vaaleaa värikynää. Itse käytän eniten Caran D'Ache Luminancen valkoista sävyä. Valkoinen sävy kuitenkin vaalentaa värejä hiukan, joten niitä pitää hieman värittää uudestaan, ellei sitten tarkoituksena ole saavuttaa vaalea, utuinen ulkonäkö.

Tämä kuva Lena Furbergin Måla Hästar - kirjasta on hyvä esimerkki siitä, miltä kuva näyttää kun se on sekoitettu valkoisella kynällä. Tähän se utuinen ulkonäkö sopii.

Jos en halua värien vaalenevan, saatan käyttää Caran D'Achen Full Blender Brightia. Mutta tämä on sangen kova vahapuikko ja sen käyttäminen ottaa joskus kipeää ranteeseen, koska sitä pitää painaa niin kovaa.

Kiillottamisen kanssa on niinikään tärkeää käyttää kärsivällisiä, pyöriviä liikkeitä jotta alueelle saadaan tasainen kiillotus.

Ranteeni eivät ole mitkään maailman vahvimmat työkalut, joten en hirveästi tykkää kiillottamisesta. Kerrostamiseen menee kauemmin ja se vaatii paljon kärsivällisyyttä mutta useimmiten koen sen paremmaksi ratkaisuksi kuin sen, että runttaan raivon vallassa pigmenttiä paperiin. Harjoituksen myötä opit vaihtelemaan kynään kohdistuvaa painetta saavuttaaksesi haluamasi lopputuloksen ilman että ranteesi rampautuu.

Saatat myös joskus kuulla ihmisten puhuvan liuottimista. Jotkut vannovat niiden nimeen mutta minä olen yksi niistä, jotka eivät koskaan saaneet niistä mitään irti. Ensinnäkin suurin osa liuottimista on myrkyllisiä ja muutenkin todella epämiellyttäviä. Itselläni on taipumusta migreeniin ja reagoin vahvoihin hajuihin jyskyttävällä pääkivulla. Avomiehelläni taas on astma. Meillä on myös sisäkissa joten en halua tuoda kotiimme esim. hajutonta tärpättiä. Kokeilin joskus Zest-It sitrusliuotinta, mutta se haisi ihan kamalalle. Kokeilin myös sen citrus free versiota, joka ei haissut läheskään niin pahalle mutta se oli silti kaikenpuolin kamalanoloista ainetta. Vauvaöljyä myös suositellaan siellä sun täällä mutta se ei ole mikään taidetarvike. Suosittelen aina varomaan materiaaleja jotka eivät ole arkistointikelpoisia saatika happovapaita. Ne pahimmillaan kellastavat ja pilaavat teoksesi.

Minusta liuottimet ovat myös kovin arvaamattomia. Tykkään muutenkin enemmän perinteisestä värikynätöiden lookista. Sitäpaitsi, suurin osa värityskirjoista ei edes kestä liuottimia. Joten en vaan käytä.

Fiksaaminen

Tämä on aika kovan väittelyn aihe ja olin aika yllättynyt, kun luin netistä ihmisten todella negatiivisia kommentteja fiksatiivien suhteen. Olen aina fiksannut omat työni lopuksi sillä olen jokseenkin neuroottinen töideni suttaantumisen suhteen. Käyttämäni fiksatiivi myös tummentaa värejä hiukan ja minusta tämä antaa töilleni sen viimeisen silauksen. Fiksatiivien oikeaoppinen käyttö on kuitenkin tärkeää sillä ne ovat myrkyllisiä ja spray - muodossa. Käytä fiskatiivia aina ulkona tai hyvin ilmastoidussa tilassa. Älä hengitä spraytä.

Winsor & Newton ammattilaisen kiinnike.

On olemassa myös myrkytön, luonnollinen fiksatiivi nimeltä Spectrafix. Valmis suihke on kuitenkin valitettavasti liian märkää värityskirjoille ja muille ohuemmille papereille. Olenkin aikeissa ostaa tiivistettä US:asta ja aion miksata sitä 60% alkoholiin ja käyttää erityistä hieno-sumutepulloa. Haluan nähdä toimisiko tämä yhtään paremmin. Testi saa kuitenkin odottaa kevääseen ja pahimpien pakkasten väistymiseen, sillä en halua että ulkomaan tilaukseni jäätyy postilaatikkoon (kokemusta on). Kun testailuun asti pääsen, postaan kokemukseni sitten tänne blogiin.

Myrkytön ja luonnollinen Spextrafix fiksatiivi.

Ja pliis, älkää käyttäkö hiuslakkaa. Minua ei kiinosta mitä ihmiset netissä sanoo. Hiuslakka ja vauvaöljy kuuluvat samaan kastiin siinä suhteessa, että ne EIVÄT ole arkistointikelpoisia taidetarvikkeita. Kuvitteleppa että käytät yhteen kuvaan monta päivää, fiksaat sen hiuslakalla ja kuukauden päästä työsi on pilalla kellastuneen paperin takia. Ei kiva.

Voit toki myös jättää työsi fiksaamatta. Suurin osa ihmisistä ilmisesti jättää työnsä fiksaamatta. Värikynien pigmentti ei pyyhkiydy samalla tavalla kuten lyijykynä tai kuivapastelli, joten kuviesi pitäisi pysyä melko suojassa ellei sitten joku tahallaan hankaa niitä sormella.

Nyt kun olemme käyneet perusteet läpi, voimmekin siirtyä itse väritysprojektiin.

Kolmas kerta toden sanoo

 Olen seilannut ees taas sen ajatuksen kanssa, että haluanko vai enkö halua kirjoittaa tätä blogia. Vapaa-ajanhallintataitoni ei ole kovin hyvällä tolalla ja väsytän helposti itseni kun yritän tehdä liian montaa asiaa yhtä aikaa. Pitkän työputken jälkeen tuntuu vain niin helpolta istahtaa tietokoneen ääreen ja sitten sitä päätyy pelaamaan koko päivän. Erityisesti WoW pyörii ja hyörii ympärilläni jatkuvasti enkä edes muita monestiko olen asentanut ja poistanut kyseisen pelin.

Kuitenkin päivän päätteeksi se isoin kysymys on se, miten haluan aikani käyttää ja mitä minä haluan todella tehdä. Pelaaminen on hauskaa ja siinä saa kyllä ajan kulumaan. Mutta silti se on vain pelaamista. Ketään ei oikeasti kiinosta. Etenkin MMO - pelien kanssa en yksinkertaisesti pysty sitoutumaan mihinkään töideni takia. Kukaan ei piittaa olenko pelissä, koska saatan poistua pelistä ihan koska tahansa. Ja kun vilkaisen kelloa tovin pelaamisen jälkeen, onkin jo taas ilta. En halua tehdä tuota enää. Joten yritän pitää pelaamisen minimissä ja keskittyä sen sijaan taiteeseen.

Taiteen tekeminen ei kuitenkaan ole mikään maailman helpoin harrastus. Se on ensinnäkin aika yksinäistä. Puhumuttakaan nyt sitten omien taitojen parantamisen noidankehästä joka aika-ajoin aiheuttaa turhautumista ja itsensä epäilyä. Olen luonteeltani perfektionisti ja jopa jonkin verran neuroottinen joten epäonnistuminen tuntuu minusta todella pahalta. En osaa hyväksyä sitä osaksi prosessia. Tällaisina hetkinä tuppaan ottamaan etäisyyttä taide sivustoista ja piireistä ja yritän ikäänkuin piiloutua. Tämä hukkaa kallisarvoista aikaa.

Näistä asioista puhuminen auttaa. Minulla ei ole kuitenkaan kunnollista kanavaa tälle puhumiselle, koska lähipiirissäni ei ole ketään joka harrastaisi taidetta myös. Joten vaikka tämän blogin kirjoittaminen vie aikaa, niin samalla se auttaa minua pysymään kiinni taiteessa koska saan ajatella näitä asioita ja kirjoittaa niistä.

 Joten yritetäänpä tätä juttua vielä kerran :)

 Pelailen kyllä edelleen yksinpelejä ja saatan tehdä joitain peliarvosteluja siellä sun täällä. Paras ominaisuus tässä blogialustassa on se, että kuvien julkaiseminen on niin helppoa.

Tästä päästäänkin siihen, mitä on työn alla:

 

 Työstän edelleen servaali - kuvaani jossa on nyt vesivärikerrokset ja ensimmäiset värikynäkerrokset.

Valokuva, jossa on valmiina lyijykynäpiirros. Valmiina lisäämään vesivärikerrokset.

Vesivärikerrokset ja ensimmäiset värikynäkerrokset ovat valmiina. Nyt alan tuoda elementtejä yhteen ja tekemään yksityiskohtia. Servaali on vielä ilman kynäkerroksia. Tähän menee vielä hyvän aikaa.

 Aloitin myös värittämään DeviantArtista löytämääni viivapiirrosta jonka on alunperin tehnyt MelitaGermaine. Olen yrittänyt löytää mieluisinta työskentelytapaani jo kauan ja mitä enemmän väritän värityskirjoja, sitä enemmän alan rakastua niihin. Haluaisin kokeilla tehdä omaa taidettani tällä samalla tyylillä. Tussaamisen opettelu ei ole mitään nopeaa puuhaa, mutta se on yllättävän hauskaa. Löydettyäni tämän kyseisen viivapiirroksen, tulostin sen ja jäljensin sen Hahnemühle Nostalgie - paperille. Tämän jälkeen tussasin piirroksen käyttäen alkuperäistä piirrosta mallina. Jäljentämiseen ja tussaamiseen meni huikeat 4 tuntia! Mutta arvatkaapa mitä? Istuin paikoillani ja tein koko homman alusta loppuun! En ole aikoihin käyttänyt näin paljon aikaa taiteiluun kerralla. Olin todella ylpeä itsestäni. Ja minulla oli myös todella hauskaa!

Valmiiksi tussattu kuva. Tähän vaiheeseen meni huimat 4 tuntia. Toivottavasti aloittelijan tussaukseni tekee kunniaa alkuperäiselle työlle.

Pohjavärit ilman pumpulipuikko - pehmennystä.

Pohjavärit pumpulipuikko - pehmennyksen jälkeen. Aika iso ero, eikö totta?

Suurin osa elementeistä on nyt väritetty. Työstän vielä mekkoa ja seuraavaksi väritän jalat. Myös puunrunko ja taustan puut pitää vielä värittää jonka jälkeen hienosäädän värejä vielä ja pyrin tuomaan kokonaisuuden yhteen.

 Puut ja puunrunko ovat vielä värittämättä ja värejä pitää vielä hienosäätää siellä sun täällä ja yhtenäistää yleisvaikutelmaa hieman. Väritystyö on tehty kokonaan värikynillä.

 Kunhan saan nämä pari työtä valmiiksi, alan luultavasti tehdä pieniä mustetöitä korttipohjalle. Pääsiäinen ja muut tapahtumat alkavat lähestyä huimaa vauhtia eikä ole ollenkaan huono idea olla ajoissa asialla. Aion myös tehdä joitain tutkielmia sarjakuvista ja kuvituskuvista harjoitellakseni sarjakuva - piirtämistä ja tussausta. Löysin myös vanhan Cho'Gall - piirrokseni jonka hylkäsin joskus aikoinaan:

Hylkäsin tämän kaverin jo jokin aika sitten. Minulla oli lyijykynäpiirros jota lähdin muokkaamaan digitaalisesti. Ajattelin että tämä voisi olla hyvä tilaisuus harjoitella sarjakuvamaista tyyliä ja tussaamista, joten palaan tähän takaisin jossain vaiheessa. Minun täytyy vielä piirtää Horde - lippu valmiiksi ja ideoida simppeli tausta.

 Tällaista tällä kertaa :) Yritetäänpä nyt pitää pyörät pyörimässä!

20 kissanpäätä :)

Sain kuin sainkin 20 kissanpäätäni tehtyä. Tarkoitus oli kokeilla, miten hieman kapeampi ja tarkoituksellisempi harjoittelu mahtaisi toimia. Ja ihan suht hyvinhän se toimi. Piirtäminen oli niin paljon helpompaa kun mielessä oli jokin tietty tavoite. Oli helppo istua alas ja vain piirtää kun tiesit jo etukäteen mitä piirtäisit.

Ihka ensimmäisen pään kanssa huomaa miten ruosteessa sitä aina on tovin tauon jälkeen. Seuraavan pään kanssa homma alkoi kuitenkin jo sujumaan. Näitä tehdessä opin jo näkemään perusmuotoja vähän paremmin ja asennon ja kuvakulman piirtäminen kävi helpommaksi. Sitä oppii myös kiinnittämään huomiota pieniin yksityiskohtiin kuten vaikkapa kissaeläinten korkeisiin poskipäihin.

Tätä tutkielmaa olisikin tarkoitus hyödyntää eräässä työssä, mutta koska aikatauluuni on ängennyt muutama vähän kiireisempi juttu, nämä jäävät vielä toviksi hautumaan. Vaikka olenkin todella tympääntynyt taidekilpailuihin, päätin kuitenkin ottaa osaa DeviantArtin watercolorists - ryhmän syyskilpailuun jonka teemana on 'Muutos'. Tällä viitataan vuodenaikojen vaihteluun, lintujen muuttoon jne.

Näistä kissanpäistä innostuuneena päätin soveltaa samaa tekniikkaa ennenkö aloin suunnitella työtäni paperille.

Ensin etsin kuvia laulujoutsenista ja halusin erityisesti kiinnittää huomiota niiden pään muotoon. Sitten tein pari suunnitelmaa itse työstä.

Halusin piirtää toisen joutsenista siivet levällään joten tein muutaman elepiirroksen, jossa havittelin joutsenen muotoa.

Tovin tutkimuksen jälkeen päädyinkin sitten tähän raakavedokseen. Koska työn tulee olla vesiväreillä tehty, en työstä tätä tämän enempää vaan siirrän kevyet ääriviivat vesiväripaperille ja pyrin luomaan lopullisen tunnelman värien avulla.

Kaikenkaikkiaan tämä tekniikka tuntui paljon paremmalta kuin se, että yrittää tehdä kaikkea kerralla. Taustaa varten katselin myös erilaisia vesiväritöitä niityistä ja pelloista, sillä halusin nähdä muiden taitelijoiden tulkintoja. Halusin myös luoda hieman tarinaa tähän kuvaan joten piirsin joutsenparin niin että ne katselevat kaukaisuuteen lentävää lintuauraa. Toinen joutsenista oikoo jo siipiään, valmiina liittymään muuttavien lintujen joukkoon.

Tänään olisi tarkoitus ruveta maalaamaan.

InkTober

InkTober on jo kovassa käynnissä etenkin Instagramin puolella. Aluksi ajattelin osallistua, mutta sitten tajusin etten halua pakottaa itseäni tekemään jotain ihan vaan somen takia. En tykkää musteella piirtämisestä, enkä siitä että minun pitää pakonomaisesti vain tehdä jotain ja äkkiä ladata se nettiin. Haluan nyt vain olla ja tutkailla kaikessa rauhassa, että mitä haluan tehdä ja miten.

Tässä puolukka jonka tein InkToberin mielessä pitäen. Olen tähän todella tyytyväinen ja pääsin lopulta kokeilemaan Strathmoren Mixed Media Tan - paperia. Kokemus oli todella mielenkiintoinen ja paperi skannautuu myös todella kauniisti. Tämä kuva on tehty vesivärikynillä, värikynillä sekä Pentel Pocket Brush Pen - sivellinkynällä.

Mass Effect Coloring Book

Päätin myös vihdoin ja viimein korkata toisen uusimmista värityskirjoistani. Ainut valitukseni näistä kirjoista on se, että osa piirroksista on sen verran tyyliteltyjä että osa hahmoista ei oikein näytä itseltään. Mutta kuvat ovat silti upeita ja paperikin osoittautui todella hyvälaatuiseksi vaikka se ensin vaikutti suorastaan pelottavan sileältä.

Päädyin valitsemaan kuvan, jossa on Geth Troopereita sekä Geth Colossus. Jostain syystä kuva huusi minulle heti: Therum!

Kuva on vielä melko kesken, mutta ainakin taivas, vuoret sekä Colossus ovat suurinpiirtein valmiita.

Ja tottakai tätä väritellessä pitää kuunnella asiaankuuluvaa musiikkia: