Ystävänpäiväksi tarkoitettu iloinen papukaijani ei "ihan" ehtinyt deadlineensä, mutta valmis taulu muuntautui kivasti anopin synttärilahjaksi.
Myös värityskirjan parissa olen taas pakertanut. Homma lähti ehkä hiukan käsistä, sillä en edes tiedä montako tuntia väänsin tätä kyseistä kuvaa. Kauan. Halusin tehdä kuvaan kesähämärän tyyppisen valaistuksen, mutta koska kyseessä on paperi joka ei kestä yhtään vesiväriä, jouduin tekemään koko homman värikynillä ja kiillottamalla. Kiillottaminen tahtoo ottaa aika ikävästi ranteeseen ja niska/hartiaseutuun, joten lopputuloksesta ei ehkä tullut ihan niin sliipattu kuin olisin halunnut. En halua kuitenkaan rikkoa kroppaani.
Yleensä kun saan jonkin teoksen valmiiksi, minulle tulee jotenkin oudon tyhjä tunne. Pää on tyhjä ideoista enkä oikein tiedä mitä tekisin. Olen yrittänyt pitää tätä tunnetta loitolla piirtämällä mahdollisimman usein, mutta tapa tuppaa unohtumaan joka ikinen kerta. Niin se on unohtunut nytkin, mutta onneksi minulla on vielä "kissa ja punatulkku" - piirros tallella. Sen tekeminen jäi ikävästi kesken jokin aika sitten, mutta tänään palasin siihen ja tein vesivärivaiheen valmiiksi.
Ja tottakai myös värityskirjaa tulee väriteltyä aina silloin kun tuntuu ettei jaksa keskittyä tarpeeksi omiin töihin. Olen kyllä ajatellut kokeilla tussaamista taas kerran uudelleen. Pidän sarjakuvamaisesta tyylistä, jossa käytetään vahvoja ääriviivoja. Omissa töissäni käytän yleensä lyijytäytekynää lopuksi, mutta joskus minusta tuntuu kuin siitä jäisi uupumaan jotain. Kevyet lyijykynäviivat tuppaavat myös hieman katoamaan värittelyn aikana, joten välillä minusta tuntuu hieman sokealta. Muistan kyllä aika hyvin oman piirustukseni, mutta olisi silti mukavempaa, jos viivat eivät katoaisi ihan täysin. Kun kerta tykkään väritellä värityskirjoja niin miksenpä opettelisi itsekin tussaamaan omia piirustuksiani.
Tällä kertaa lähdin liikkeelle pienistä yksityiskohdista. Tuntuu kuin osa työstä olisi jo tehty. |
Että tällaista näin maaliskuun alkuun :) Kun "kissa ja punatulkku" on saatu valmiiksi niin on aika suunnata kohti uusia ideoita. Taidan kuitenkin alkaa ideoida jo nyt, etten putoa siihen hirveään tyhjyyden kuoppaan, joka yleensä kasvaa taidetukokseksi asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti